Mitä te teette jouluaattona?

Kuusi hankitaan ja koristellaan jo aiemmin, samaten haudoilla käydään aatonaattoiltana. Aattona aamupalan jälkeen ruokien viimeistelyä/siivoilua Lumiukkoon asti. Riisipuuro ja sen katsottua saunaan. Vanhemmat ja sisarukset saapuu noin kolmen kieppeillä. Juodaan glögit ja joskus neljän aikoihin aletaan syömään. Ruokapöydässä kuluu pari tuntia. Lahjat yleensä jaettu syömisen jälkeen, mutta nyt kun on malttamattomia pieniä lapsia, jotka käy kuumana niin ollaan jaettu ennen. Ruoan päälle kahvit, kakut, tortut, suklaat... Lasten lahjalelujen rakentelua ja jouluohjelmien katsomista. Vieraat lähtevät viim. kahdeksan maissa, jonka jälkeen vaihdan yöasun päälle ja lahjavillasukat jalkaan, luen lahjakirjaa viinilasin ja juustolautasen kanssa. Lapset nukkumaan yhdeksän aikaan ja itsekin menen melko aikaisin nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vois pyytää jonkun ihanan  naimaan jouluyöksi.

Onko sinulla sellainen tiedossa, joka suostuu?

Pelataan afrikan tähteä, ihanat lapsuusmuistot tulevat taas mieleen.

AH, mä olen niin jouluihminen, rakastan joulunaikaa! Ja erityisesti kaikkea joulun odotukseen ja valmisteluun liittyvää, itse aatto on sitten vaan yksi päivä kaikessa tässä. Aiemmin aina odotin sitä aattoa ja kuvittelin että silloin on jotenkin erityisen ihanaa... no eihän se ole kuin yksi päivä, ja usein se kiireisin ja jännittynein.

Joten nyttemmin olen oppinut ottamaan myös aaton ihan rennosti. Ollaan vaan kotona teinien kanssa, aamupäivällä äiti ja miehensä tulee käymään ja käydään ulkoilemassa ja syödään porukalla riisipuuro. Jos äiti haluaa, voin laittaa heille jo siinä kohtaa joulusaunan, mutta veikkaan ettei tahdo.

Illemmalla katsotaan lasten kanssa joululeffa ( ihan oma valintamme), ja vaan syödään hyvin ja kukin saa tehdä mitä tykkää.

Seuraavina päivinä sitten vieraillaan siellä täällä ja tuolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paistan kinkun. Vien sen mukanani äidin luo, jossa syömme jouluaterian. Sitten tulen takaisin kotiin niiden 1-2 lahjan kanssa, jotka ovat villasukat, tai pitkät kalsarit/joku kerrasto, ja suklaarasia. Juon itseni humalaan samalla kun istun tietokoneella, katson youtube-videoita jne. Itken aivan hillitsemättömästi, suren isääni ja isovanhempia, jotka ovat kaikki kuolleet aina joulun seudulla. Ikävöin lapsuuden jouluja aivan sanoinkuvailemattomasti. Tänä jouluna ekaa kertaa tosissani mietin itseni lopettamista jouluaattoiltana. Ei tästä mitään tule. Harmi vaan kun on niin paljon velkaa ja töissäkin olen erittäin tärkeä henkilö firman pyörimisen kannalta, joten harmittaa jos lähdöstäni koituisi ongelmia muille. Mutta kun ei vaan jaksais enää, en tiedä miten edes jouluun astiin jaksaa.

Surullisin teksti pitkään aikaan mitä olen lukenut...Voi kun voisin lohduttaa, auttaa ja antaa halin. Olen itsekkin yksinäinen ja surullinen ilmestys, mutta tämä kosketti kovasti! Pyydän, älä tee sitä! Mieti edes äitiäsi! Milläpä sinua lohduttaisi. tai antaisi toivoa...en tiedä.

Joulun vietto alkaa kolme päivää ennen kuusen haulla laulun sanojen mukaan. Siivotaan ja leivotaan, mutta siinä on jotain ihanaa normiarkisiivouksiin verrattuna.

Aatonaattona paistetaan laatikot ja kinkku ja saadaan joulun tuoksut. Jouluradio pitää olla päällä ja kuunnella samalla toisten jouluvalmisteluita ja joululauluja.

Jouluaattoaamuna olen hipsinyt ylös ennen muita ja laittanut riisipuuron hautumaan ja viimeistellyt joulutunnelmaa valoin ja aamupalakattauksin. Samalla saa hetken rauhoittua itse juhlaan kynttilänvalossa kahvia hörppien.

Puuron syönnin jälkeen löhöillään sohvalla katsoen perinteisiä jouluohjelma (tai ihaillen joulukuusta) ja sitten saunotaan. Tämän jälkeen hypätään pyjamasta johonkin juhlavampaan, mutta jokainen saa itse päättää mikä on mukavaa päällä.

Jouluruokailu aloitetaan viiden maissa ja se on oma kohokohta. Näitä makuja on odotettu. Ja tämä on ainoa juhla, johon suunnitellaan kaunis kattauskin.

Kun on rauhassa syöty ja hieman huilittu, lähdetään viemään kynttilät muistolehtoon pois nukkuneille rakkaille. Hautausmaa on muuten todella kaunis ja tunnelmallinen jouluna. Tämän aikana pukki on käynyt tuomassa lahjasäkin. Ilmeisesti aikataulu on muuttunut, sillä lasten ollessa pienempiä ehdittiin kotiin ja pukki tuli sisälle saakka lauluineen jakamaan lahjat.

Nyt lahjat jaetaan omin voimin ja aukaistaan ihan yhtä riemulla. Yleensä kaikki kolme toivetta on toteutunut. Antamisen ilo taitaa kuitenkin voittaa saamisen ilon.

Tämän jälkeen hypätään takaisin pyjamiin ja vietetään leppoisaa iltaa lahjojen parissa ja/tai muuten vain tunnelmasta nauttien ja herkkuja napostellen.

Koska aattona yleensä menee myöhään, joulupäivänä nukutaan pitkään. Silloin ei ole aikatauluja, vaan jokainen saa puuhailla omiaan. Joskus syödään uudelleen hienolla kattauksella, mutta yleensä ollaan koko päivä pyjamassa ja lämmitetään annokset mikrossa ja syödään olohuoneessa. Ihana, leppoisa päivä. Itselle kynttilöitä, kirja, suklaata..

Vasta tapanina käydään jouluajelulla ja kyläilemässä. Siihen oikeastaan "sydänjoulu"päättyy, vaikka kuusesta koristeineen nautitaan loppiaiseen.

Jouluvihaaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vedän pään täyteen varmaan ja katon leffoja, kuuntelen musaa

Sama. Tavoitetila olla pysyvässä humalassa 24.12-31-12 välinen aika. Tätä varten Saksasta tulossa 12ltr viinaa ja 72 tölkkiä erilaisia oluita.

Ei noi kaljat riitä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi58 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatiin taisteltua itsemme irti kiireisestä aatosta vierailuineen ja nykyään ollaan rennosti. Minä teen ruoat ja syödään kun valmista, lapsille lahjat ja rentoa olemista ja saunomista vain. Katsellaan jouluelokuvia.

Joulupäivänä mies käy lasten kanssa vanhemmillaan , minä en yleensä mene kun eivät pidä minusta.

Tänä vuonna olen kaikki joulun pyhät yötöissä, ihan mukavaa pitkästä aikaa.

Kiitos kun kirjoitit tämän. Mä olen käynyt 15 vuotta miehen vanhemmilla jouluisin haukuttavana, yleensä äitiydessäni on jotain vikaa, enkä osaa anopin mukaan ajatella lasteni parasta (mikä on vähän kornia, koska olen lastensuojelun sostt.). Suurella taistelulla mekin päästiin irti kiireaatosta, tilanne tuli joulupäivävierailu, minkä anoppila pitkin hampain hyväksyi. Olen siis käynyt joulupäivinä kuulemassa moitteet ja itkemässä vessassa.

Mutta sinä et mene, ja kerrot sen noin neutraalisti ja rehellisesti. Kiitos. En minäkään sitten mene, ei minun tarvitse. Mies käyttää lapset vanhemmillaan, ja se on täysin fine. On jännä, miten töissä pystyy ratkomaan monimutkaisiakin ihmissuhdeongelmia, mutta kun ne tulevat omalle kohdalle, onkin hyvin vaikea hahmottaa mikä on ok, kuinka paljon aiheetonta kritiikkiä pitää läheisiltä sietää.

Hienoa, että lopulta pääset irti stressaavasta jouluvierailusta kohtalotoverisi esimerkin avulla.

Herää muutama kysymys tilanteestasi:

Onko anoppisi ollut samanlainen koko suhteenne ajan? Käyttekö anoppilassa muulloin kuin jouluna? Miten puolisosi suhtautuu anoppisi käytökseen, puolustaako hän sinua? Lapsennekin ovat varmaan jo siinä iässä, että reagoivat kohteluusi.

Itse olen suht tuore anoppi ja kohta mummi enkä voisi kuvitella kohtelevani poikani rakastettua ja lapsenlapseni äitiä noin ikävästi enkä toivoisi kenellekään noin ikävää kohtaloa.

Pidä tästedes puolesi ja pysy kotona jos sinua ei osata arvostaa puolisosi valitsemana elämänkumppanina. Kaikkea hyvää perheellesi ja omannäköistä joulua sinulle!

Ennen lapsia anoppi oli vahva ja lempeä äitihahmo, mikä oli ihan mukavaakin. Hoiteli ja hyysäsi, jälkikäteen on helppo nähdä, että aivan liikaa, hän yritti auttaa meidät avuttomiksi. Neuvoi ja kohteli minua ja miestäni kuin emme osaisi asioita ja olisi ikätasollamme. Esim. "oletteko huomanneet, että huomenna on pakkasta, laittakaa huomenna talvikengät ja toppatakit, sekä tarvittaessa kaulaliinat".  Tämä oli ensimmäinen erikoinen asia, johon kiinnitin huomiota. Opiskelimme kuitenkin molemmat hyvällä menestyksellä yliopistossa ja asuimme toisessa kaupungissakin, mitään älyllistä vikaa meissä ei ole.

Lasten synnyttyä hän alkoi ottaa äidin roolia myös lapsillemme. Tuli hyvin vankat ohjeet vauvanhoitoon. Hän ei antanut itkevää vauvaa takaisin, vaan hyssytteli ja toisteli, ettei äitiä tarvita kun tässä on mummi. Minulle anoppi totesi ivallisesti, että minä olen vauvalle vain maitobaari, mitään muuta merkitystä minulla ei ole (omalle lapselleni).

Äitiyden moittiminen paheni koko ajan, vaikkemme edes tapaa kuin harvoin. Lapset ovat nyt kymmenen korvilla. Viimeksi tavatessamme anoppi kysyi tiesinkö, että lasten tulee syödä kasvisia ja hedelmiä, koska niissä on vitamiineja. Lapset tarvitsevat terveellistä ruokaa, mitä minä miniänä, lasten kanssa työskentelevänä ammattilaisena en hänen mielestään tiedä. Vaatteissa neuvoo myös, aluspaidan on oltava hihaton, ei t-paita, kuten nyt lapsillani oli. Eli ihan älytöntä.

Joudun kuuntelemaan tätä joulupöydässäkin anopin luona, myös hänen tyttärensä yhtyvät yleensä moitteisiin. Toinen tytär totesi, että luulenko olevani joku täydellinen äiti, hän voi kertoa etten ole. Mitään tällaista en ole tuonut esiin, mutta siihen vaikka turvaistuinten lainmukainen käyttö, mikä tekee minusta nipon ja täydellisyyden tavoittelijan. Anoppihan on aina ollut sitä mieltä, ettei lyhyellä matkalla tarvitse turvaistuinta.

Mies on hyväksynyt kaiken vuosikausia. Vasta sitten kun totesin, että tilanne johtaa eroon, kävimme yhdessä terapiassa ja tilanne on korjaantunut vähitellen. Mies sanoo nykyään äidilleen vastaan, mutta vaikeaa se hänelle on, ja mies on ollut hyvin stressaantunut jos on joutunut olemaan äitinsä kanssa eri mieltä. Asiat on juuri noita turvaistuimen käyttöä ym., anoppi loukkaantuu ja jopa alkaa itkeä, jos ei tehdä mielensä mukaan.

Hyvää joulua sinullekin! Ihana kuulla, että kaltaisiasikin anoppeja on. :)

Minä olen se joka kirjoitti sen että en mene anoppilaan kun eivät pidä minusta. Hyvin samanoloista kohtelua on tullut ja minunkin mies on hyväksyi kohteluni eikä puolustanut koskaan kun esim. olin anopin mielestä hysteerinen kun haluan että lapsi on turvaistuimessa autossa (jännästi aiheuttaakin tunteita anopeissa tuo turvaistuin). Anoppi on ottanut minua lanteilta kiinni ja nauranut painolleni 2 viikkoa synnytyksen jälkeen, hän oli myöhemmin huolissaan lapsen henkisestä kehityksestä kun ei esikoinen ollut päiväkodissa kaksi vuotiaana. Ammattini on väärä, perheeni on huono, harrastukset on vääriä (ei kai saisi olla ollenkaan)... Viitisen vuotta kuuntelin ja totesin että en tule koskaan olemaan tarpeeksi hyvä heille, koskaan en kelpaa joten sama luovuttaa ennen kuin itsetunto murenee täysin. Mies alkaa nähdä vasta nyt miten iso ongelma oli ihan parisuhteellekin se miten yksin minut näiden asioiden kanssa on jättänyt.

Tsemppiä sinulle! Ole ihan rohkeasti menemättä jos siltä tuntuu. Tuskin sinäkään vaadit että miehesi menee jonnekin ottamaan p*skaa niskaan pari tuntia putkeen, joten miksi sinunkaan pitäisi itseäsi sellaisella ruoskia. Ei me olla ansaittu sellaista kohtelua, ei kukaan ole.  Itseään on hyvä kuunnella, ja jos jokin asia tuntuu väärältä, se yleensä silloin on sitä ja itseään on hyvä sellaiselta suojella.  Voimia tuleviin jouluihin, nämä asiat ei välttämättä tapahdu yhdellä kertaa mutta on todella sen taistelun arvoista puolustaa itse itseään.

Oli virkistävää lukea että on olemassa hyväksyviäkin anoppeja, harmi ettei sellainen osunut minun kohdalleni.  Kaikkea hyvää myös hyväksyville anopeille! Teitä tarvitaan enemmän kuin uskottekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paistan kinkun. Vien sen mukanani äidin luo, jossa syömme jouluaterian. Sitten tulen takaisin kotiin niiden 1-2 lahjan kanssa, jotka ovat villasukat, tai pitkät kalsarit/joku kerrasto, ja suklaarasia. Juon itseni humalaan samalla kun istun tietokoneella, katson youtube-videoita jne. Itken aivan hillitsemättömästi, suren isääni ja isovanhempia, jotka ovat kaikki kuolleet aina joulun seudulla. Ikävöin lapsuuden jouluja aivan sanoinkuvailemattomasti. Tänä jouluna ekaa kertaa tosissani mietin itseni lopettamista jouluaattoiltana. Ei tästä mitään tule. Harmi vaan kun on niin paljon velkaa ja töissäkin olen erittäin tärkeä henkilö firman pyörimisen kannalta, joten harmittaa jos lähdöstäni koituisi ongelmia muille. Mutta kun ei vaan jaksais enää, en tiedä miten edes jouluun astiin jaksaa.

Surullisin teksti pitkään aikaan mitä olen lukenut...Voi kun voisin lohduttaa, auttaa ja antaa halin. Olen itsekkin yksinäinen ja surullinen ilmestys, mutta tämä kosketti kovasti! Pyydän, älä tee sitä! Mieti edes äitiäsi! Milläpä sinua lohduttaisi. tai antaisi toivoa...en tiedä.

Lohtua täältäkin. Mutta itsestä se ajattelun muutos pitää hakea. Kirjoitin pitkän kuvauksen ihanasta joulustani (209). Ne kynttilät viedään nimenomaan isille ja isovanhemmille, jotka ovat parin vuoden sisään nukkuneet pois. Lapsuuden jouluni olivat alkoholin, sairauksien ja riitojen värittämiä, köyhiä ja ankeita. Niitä en ikävöi. Itse olen päättänyt milä joulu on minulle ja millaisen siitä teen. Lapsia minulla toki on, mutta kohtahan hekin muuttavat pois. Sitten olen yksin. Mutta en aio jouluna itkeä ja sääliä itseäni, vaan tehdä taas ihanan joulun, jos terveyttä suodaan. Vaikka yksin. Siihen riittää oikeastaan kynttilä ja joulumieli.

P.S. Villasukat on paras lahja ja ainoa mitä itse oikein toivon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on outoja aattojuhlijoita kirjoitti:

Me vietetään joulua silloin kun se on, eli joulupäivänä. Aatto on vielä arkipäivä, silloin tehdään valmisteluja ja aloitetaan jouluun rauhoittuminen, syödään kalaa, paketoidaan viimeiset lahjat jne

Haloo, joulupukki visiteeraa kuitenkin aattona. Joten kyl se pyhä on. 🧙‍♂️

Vain Suomessa. Muualla lahjat saadaan jouluna, ei joulua edeltävänä päivänä.

Hei, toi tuo vähän pelivaraa pukille, hänen on helpompi ehtiä joka lapsen luo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen jouluihminen!

Meillä aika perinteinen joulu myös mutta rento.

Aamu alkaa riisipuurolla ja joulusaunalla kynttilän valossa.

Sitten katsellaan telkkaa kaikessa rauhassa. Nää perinteiset jouluohjelmat.

Jossain kohtaa sisko tulee miehensä kanssa ja välillä myös vanhempani ja veljenikin perheineen.

Sitten aletaan valmistella syömisiä. Sen jälkeen lahjat. Ilta menee makoillessa, osa ottaa alkollista glögiä ja osa alkoholitonta.

Välillä joku hakee ruokaa. Valvotaan aika myöhään. Mieheni ja siskon mies lähes aamuun asti musiikkia kuunnellen. Lapset leikkii leluillaan ja pelaa pleikoillaan. Teinit valvoo myös varman aamuun taas kun on uudet pelit sun muut.

Haudoillakin käydään jossain vaiheessa muttei välttämättä joka vuosi.

Rento, mukava joulu jolloin kaikki saa tehdä mitä huvittaa 🙂 Ja vaikka meillä alkoa otetaan ja osa aamuun asti niin ei kukaan ikinä missään sammumispisteessä ole tai kaatuile tms. Saati haasta riitaa. Kaikilla on hyvä fiilis ja joulua odotetaan kuin kuuta nousevaa! Kuopus 4-vuotias ja hön on jo monta viikkoa puhunut että koristellaan jo kuusi. Lupasin että ens viikonloppuna koristellaan. Silloin käy myös tonttu tuomassa paketit oven taakse. Joulukalenterit ja jotakin pientä vielä siihen mukaan.

Toi vois ollakin hyvä idea että ruokailu 2 osassa. Me voitaisiinkin tehdä noin tänä vuonna. Juurikin eka kalapöytä salaatteineen ja myöhemmin kinkku ja laatikot sun muut.

Mitä? Ensi viikolla tonttu tuo paketit oven taakse? Kuukausi ennen joulua. OK.

Kyllä 😁

Tämä perinne on jo lapsuudenkodista että marraskuun vikana viikonloppuna on pikkujoulut ja silloin tonttu tuo kaikille lapsille lahjan oven taakse. Meillä se on se joulukalenteri ja jotain pientä lisäksi. Joku antaa kalenterin käteen, meille sen tuo tonttu.

Ei elämä nyt niin vakavaa ole. Varsinkaan joulun alla 😉

Ihana tapa. Saanko kysyä mistä päin Suomea olet? Puolisoni on länsisuomalainen (Turun suunnalta) ja heillä kuulemma pikkujoulu tarkoittaa juuri marras-joulukuun vaihdetta. Mulle pikkujoulut on vain se juhla, jota voi viettää milloin vaan näiltä main jouluun asti.

Olen jotenkin aina pitänyt ihan itsestään selvänä että pikkujoulua vietetään marraskuun vikana viikonloppuna. Lapsuudenkodissa haettiin jopa pikkujoulukuusi eli ihan pieni joulukuusi metsästä joka koristeltiin. Meilläkin joskus ollut mutta nyt ollaan koristeltu jo ihan kunnon joulukuusi (muovia) silloin 🤪

En ole koskaan ajatellut että tämä voisi olla tapana länsisuomessa mutta äitini on siis Raumalta kotoisin. 😀 Itsekin siellä asunut pienenä mutta myöhemmin muuttettu Pirkanmaalle. Miehelleni ei tällainen tapa ole ollut aiemmin tuttua ja hän Pirkanmaalta kotoisin.

Onkohan tämä sitten tosiaan sieltä suunnalta Suomea peräisin?

Meillä ensimmäinen adventti on aina ollut pikkujoulu, silloin laitetaan ensimmäiset joulukoristeet eli sähkökyntteliköt, jouluiset pöytäliinat, kranssi oveen ja muuta pientä. Kanta-Hämeestä ollaan.

Olen yksin. Toivon, että telkkarista tulee hyvää ohjelmaa. Yleensä jouluna telkkariohjelmat ovat puisevia. Käyn ehkä kävelyllä. Ajattelen. Suren sitä, että elämän juna meni ohitseni. Jäin yksin ja kaikki nuoruuden unelmani jäivät toteutumatta, kuten rakkaus.

Samaa, kuin muinakin päivinä. Onanoin.

Käyn aamusta isoäidillä omien vanhempieni ja siskoni kanssa. Sieltä menen poikaystävällä. Joulu vietetään rennoissa merkeissä perheen kanssa. Mitään muuta en joululta odota. Porkkanalaatikko ja suklaakonvehdit ois kiva juttu.

Onneksi aatto osuu perjantaille,  vähän pitempi viikonloppu,  siivousta ja pyykinpesua.

Kaupat kierrän kaukaa joulunaikaan.

Aivan turha hössötysjuhla,  aiheuttaa vaan pahaa oloa aika monelle.

Hah hah. Kaikki on karanteenissa rokotettujen pilattua koko touhu maskittomuudella ja käsien pesemättömyydellä, Kun on täytynyt saada elää vapaasti, muista piittaamatta, niin kovasti. Hyvää Joulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on outoja aattojuhlijoita kirjoitti:

Me vietetään joulua silloin kun se on, eli joulupäivänä. Aatto on vielä arkipäivä, silloin tehdään valmisteluja ja aloitetaan jouluun rauhoittuminen, syödään kalaa, paketoidaan viimeiset lahjat jne

Haloo, joulupukki visiteeraa kuitenkin aattona. Joten kyl se pyhä on. 🧙‍♂️

Vain Suomessa. Muualla lahjat saadaan jouluna, ei joulua edeltävänä päivänä.

Hei, toi tuo vähän pelivaraa pukille, hänen on helpompi ehtiä joka lapsen luo.

Vaikka ollaan Suomessa, niin joulua juhlitaan lahjojen ja jouluaterian muodossa jouluna eikä aattona. Opittiin tämä tapa Kanadassa asuessa ja lapset vaativat jatkamista täälläkin. Joulu jatkuu heidän mielestään näin pidempään. Aattona syödään joulupuuro, käydään haudoilla. Illalla saunotaan ja paistetaan Hakaniemen hallin tuoremakkaroita.

Jouluaamuna syödään brunssi, jaetaan lahjat ja yhden maissa lähdetään isovanhemmille jonne viedään kalat ja jälkiruoka. Tykkään!

Tämä joulu on ensimmäinen vapaa joulu moneen vuoteen. Joulunviettoni alkoi tänä viikonloppuna, sisareni oli aloittamassa sitä. Vaihdoimme verhoja, laittelimme koristeita, askartelimme ison ikkunatähden ja saunoimme pitkän kaavan kautta. Jokaiselle tulevalle viikonlopulle on pientä jouluohjelmaa, mutta laiskalle sopivalla aikataululla. Aattona aion olla yksin kotona, vaikka kutsu poikien perheisiin  viettämään joulua on olemassa, käyn etukäteen viemässä muistamiset. Läheisellä hautausmaalla käyn tyttären haudalla, mutta kauempana olevalle vanhempien haudalle vien kynttilät veljelleni jo itsenäisyyspäivän aikaan ja hän sitten vie ne jouluna. 

Vaikka pidän jouluna töissä olemisesta niin nyt aion nauttia kotijoulusta - näin yksin ollessani aion pitäytyä kalapöydässä. 

Olen Naantalista ja lapsuudessani kotona vietettiin aina pikkujoulua todellakin marras-joulukuun vaihteessa. Ja haettiin pieni kuusi pikkujoulukuuseksi. Ei pöytäkuusi, vaan ihan lattialle jalkaan laitettava. Tapa on kuitenkin lähtöisin äitini puolen suvusta joten ehkä karjalaisilla sukujuurilla on asian kanssa jotain tekemistä? Aatonaattona koristelemme kuuset niin olohuoneeseen kuin teinien makuuhuoneisiin. Kinkku yön uunissa ja aatona aamupalaksi kinkkuleipää. Joulurauhanjulistus telkkarista ja sen jälkeen riisipuuroa. Hautausmaalle kynttilöitä. Joulusauna, jouluruokailu ja lahjat - järjestys vaihtelee tilanteen mukaan. Jouluna täytyy olla runsaasti kirjoja (kirjastosta ja ehkä yksi lahjaksi saatu). Kahtena tai kolmena päivänä syödään jouluruokaa, sitten tehdään pizzaa! 

Nukun.

Luen.

Katson youtubea tai dvd-levyjä.

Syön joulutorttuja ym. herkkuja.