Mitä ajattelette ihmisistä jotka eivät tee itsestään numeroa?

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:32"]

Vanha viisas pöllö kuulee kaikenlaista.

Se kuunnellessaan vaikenee ja vaietessaan kuuntelee,

siksi yhä viisastuu.

Voi, miksei tule meistäkin sen viisaan pöllön laista.

[/quote]

Niinpä, joko olet viisas pöllö tai ihan pöllö...

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:24"]

Kommentti jonka olen kuullut muutamaan eri kertaan on: "unohdin että sä oot täällä", jos ei pidä itsestään meteliä niin automaattisesti olet huomaamaton tapetti?! Vaikka hiljaa olenkin niin ihan yhtälailla ajattelen ja osaan sekä haluan keskustella ihmisten kanssa. Minulla vaan ei ole tarvetta tuputtaa itseäni ja juttujani toisille kaikenaikaa.

[/quote]

Toivottavasti et siis kuulu tähän jonkun esittämän jaon ensimmäiseen ryhmään:

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:21"]

Niitä on kahta sorttia. Toiset ovat niin hiljaisia "kirjastontätejä" joilla ei ole oikeasti mitään sanottavaa, todella tylsiä joiden seurassa on hankala olla. Mitä tehdään+ Ihan sama, päätä sinä. Mennäänkö vaikka sinne..? joo.

Toiset ovat sitten sellaisia hiljaisia, vahvoja, joiden ei tarvitse tehdä itsestään numeroa. Jos he jotain sanovat heitä kuunnellaan, ja se on asiaa. Näistä kaikki yleensä pitävät.

[/quote]

Minulle ei ole koskaan sanottu noin ja tunnistan kyllä itseni tuosta jälkimmäisesta kuvauksesta (vaikkei se noin msutavalkoista toki olekaan).

[/quote]

Taidan olla puoliksi ja puoliksi molempia kategorioita.

Pidän yleensä hissukseen olevia ihmisiä fiksuina ja yleensä ovatkin keskivertoa älykkäämpiä. Suurimmat nerot (esim. Einstein) olivat juuri näitä hiljaisia ja fiksuja. Hölöpölömölöt vain sotkevat asioita ja juuri he ikävä kyllä pääsevät nykyään esille ja valtaan.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:28"]

Ap:n alkuperäiseen kysymykseen vertauskuva:

Mitä ajattelet runoilijasta, joka kirjoittaa vain pöytälaatikkoon?

[/quote]

Ajattelen niin, että miksi kirjoittaa tekstiä pöytälaatikkoon vain itselleen miksei uskalla/tahdo jakaa sitä omaansa julki toisille? Pitäisi siis rohkeasti vaan jakaa tekstinsä myös toisille, mutta jos sitä ei uskalla/tahdo tehdä niin sitten ei tee. Mutta mitä iloa siitä on runoilijalle itselleen loppujenlopuksi?

Ap

[/quote]

Olen osittain samaa mieltä, riippuen siitä, minkä takia runoja kirjoittaa. Sama lienee ihmisenä olemisessa. Haluaako jakaa elämäänsä muiden kanssa vai pitää sen omanaan. Jotkut runot lienevät sellaisia, jotka on tarkoitettu vain pöytälaatikkoon, omien tunteiden purkamiseksi, koottu paperille ja laitettu talteen, jotta pääsee tunteistaan eteenpäin, mutta voi niihin halutessaan palata takaisin, vaikka vain varmistaakseen, että tunteet ovat vielä tallella. Jotkut runot ovat ehkä tarkoitettukin läheisille tai muille, jotka niitä enemmän tarvitsevat. Ja voit toimia sanansaattajana. Ehkä runot ovat elämää. Ainakin pienoinen heijastus siitä.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:42"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:28"]

Ap:n alkuperäiseen kysymykseen vertauskuva:

Mitä ajattelet runoilijasta, joka kirjoittaa vain pöytälaatikkoon?

[/quote]

Ajattelen niin, että miksi kirjoittaa tekstiä pöytälaatikkoon vain itselleen miksei uskalla/tahdo jakaa sitä omaansa julki toisille? Pitäisi siis rohkeasti vaan jakaa tekstinsä myös toisille, mutta jos sitä ei uskalla/tahdo tehdä niin sitten ei tee. Mutta mitä iloa siitä on runoilijalle itselleen loppujenlopuksi?

Ap

[/quote]

Olen osittain samaa mieltä, riippuen siitä, minkä takia runoja kirjoittaa. Sama lienee ihmisenä olemisessa. Haluaako jakaa elämäänsä muiden kanssa vai pitää sen omanaan. Jotkut runot lienevät sellaisia, jotka on tarkoitettu vain pöytälaatikkoon, omien tunteiden purkamiseksi, koottu paperille ja laitettu talteen, jotta pääsee tunteistaan eteenpäin, mutta voi niihin halutessaan palata takaisin, vaikka vain varmistaakseen, että tunteet ovat vielä tallella. Jotkut runot ovat ehkä tarkoitettukin läheisille tai muille, jotka niitä enemmän tarvitsevat. Ja voit toimia sanansaattajana. Ehkä runot ovat elämää. Ainakin pienoinen heijastus siitä.

[/quote]

Hyvin sanottu, aloin miettiä asiaa tarkemmin.

Ap

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:28"]

Ap:n alkuperäiseen kysymykseen vertauskuva:

Mitä ajattelet runoilijasta, joka kirjoittaa vain pöytälaatikkoon?

[/quote]

Ajattelen niin, että miksi kirjoittaa tekstiä pöytälaatikkoon vain itselleen miksei uskalla/tahdo jakaa sitä omaansa julki toisille? Pitäisi siis rohkeasti vaan jakaa tekstinsä myös toisille, mutta jos sitä ei uskalla/tahdo tehdä niin sitten ei tee. Mutta mitä iloa siitä on runoilijalle itselleen loppujenlopuksi?

Ap

[/quote]

Onko runo sen arvokkaampi, mitä useampi sen lukee ja pitää siitä? Vai onko se arvokas itsessään tai ehkä kirjoittajalle, joka on saanut tuntemuksensa ylös? Itse kirjoitan ja piirrän omaksi ilokseni. Tuntuu toki mukavalta jos joku pitää niistä ja kehtaan niitä näyttääkkin jos joku niin haluaa, mutta en minä koe tarpeelliseksi esitellä niitä kaikille vaan niiden tekeminen on itselleni se syy ja palkinto.