Nämä keskiluokkaiset rahapulaa valittavat artek-perheet eivät ole oikeasti keskiluokkaisia.

No nyt on pakko kommentoida, koska olemme lähihoitaja&hitsari. Mun mies tienaa hitsarina vuodessa noin 60t, mutta toki hän tekee aika paljon ylitöitä. Ei ole yrittäjä tms, vaan ihan ns työläinen. Mun vuositulot lähärinä on noim 35t ja teen kaksivuorotyötä.

Meillä on jo vuosikaudet mennyt joka kuukausi rahaa osakkeisiin tai rahastoihin. Mä en osakkeista ymmärrä, mutta mies on perehtynyt niihin oikein olan takaa ja lukee paljon sijoittamiseen liittyviä kirjoja, lehtiä yms. Mä sain kummisedältäni perintönä 35t.

Me ollaan rakennettu talo vuonna 2014. Simons-talo ja asuinneliöitä 155m2 ja autotalli melkein 100m2. Meillä on ollut paljon osaamista tehdä itse ja lisäksi mun kirvesmies isä ollut paljon apuna. Artekin valaisin saatiin häälahjaksi. Meillä on myös Artekin ruokapöytä ja tuolit. Ostin Vepsäläiseltä viime keväänä ja en muuten vinguttanut visaa, vaan ihan säästämilläni rahoilla maksoin.

Lapsia on kolme ja olemme urheilullinen perhe. Urheiluharrastukset tulee aika kalliiksi viisihenlisessä perheessä.

Mä miellän meidän kyllä keskiluokkaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Lähäri, kampaaja tai taksikuski eivät ole keskiluokkaa, vaan työväenluokkaa.

Se ei tarkoita sitä että,he olisivat rahattomia ja varattomia. He ovat ollet töissä kauemmin kuin opintojaan 10v tahkonneet. Sitten kopperosta pks satojen tuhansien lainat ja piina kireällä kaikesta. Perittyä omaisuutta on muillakin kuin korkeammin koulutetuilla. Asumista kunnissa jossa asuntojen hinnat ovat alhaiset niin rahat riittää muuhunkin. Lasten kasvatus on enenmmän vanhempien hallussa maaseudulla. Selviytyjiä.

Tämä tapaus menee vähän ohi aiheen, mutta sopii hyvin tähän ketjuun. Sanon heti alkuun myös, että auto ei ollut eromme syy.

Mun ex ja lasteni isä sai perintönä 25t. Asuimme vuokralla ja lapsia oli kaksi alle 2v ikäistä. Meillä oli kulutusluottoja yli 10t ja talous vähän veitsenterällä koko ajan. Perinnöllä olisi voinut maksaa kulutusluotot pois ja oltaisiin voitu elää oikeastaan ihan taloudellisesti hyvää elämää sen jälkeen.

No mitä tekee mies rahalla? Osti Audin. Audi maksoi 23t muistaakseni ja mihin meni loput 2000e? yhden tonnin pelasi kasinolla, koska halusi näyttää kavereilleen, että on pätäkkää.

Ex on koulutukseltaan muuten maisteri, eli aina se koulutus ei tosiaan takaa yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tämä pakkomielle Artekiin on? Itselläni on sitä ollut kaikkialla ympärillä koko elämän ihan käyttöesineinä, samoin kuin muita suomalaisia design-tuotteita. On outoa kun ihmiset ovat valmiita maksamaan maltaita jostain noin arkisesta. Ja mikä se into on ostaa vanhaa tuotantoa? Onko se joku pyrkimys ostaa erilainen sukuhistoria? Teeskennellä, että ne vanhat Artekit olisivat olleet omassa suvussa jo pari sukupolvea?

- Mä olen itseasiassa hakenut ritiläpenkin mun mummolta (ostettu ymmärtääkseni 60-/70-luvulla, siellä niitä olisi vielä muutamakin kappale jäljellä) ja mehiläispesä on haettu äitiltä (ostanut '92) 😅. Olen itse suhteellisen keskiluokkainen (bruttotulot noin 52ke), mutta en kyllä ikinä ostaisi tonnin valaisinta saati 500e penkkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Henkoht oon kai keskiluokkainen. Tienaamme 120 000 vuodessa ja ollaan maistereita.

Buahahaha. Ja tämä tyyppi arvostelee muita siitä etteivät "nämä tiedä mistä puhuvat tai osaa kuuklettaa"

Noilla tuloilla toinen teistä kuuluu Suomessa ylimpään tulodesiiliin ja toinenkin todennäköisesti 2. korkeimpaan.

Te ette ole keskiluokkaa nähneetkään. Ette edes ylempää keskiluokkaa vaan kuulutte niihin oikeasti "rikkaisiin" joilla on vihervasemmiston puheissa aina varaa maksaa lisää veroja

Tosin tuolla palkalla Suomessa saavutettava elintaso on varsinkin pk-seudulla niin säälittävä että se vastaa länsimaisella mittapuulla juuri ja juuri alinta keskiluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkoht oon kai keskiluokkainen. Tienaamme 120 000 vuodessa ja ollaan maistereita.

Buahahaha. Ja tämä tyyppi arvostelee muita siitä etteivät "nämä tiedä mistä puhuvat tai osaa kuuklettaa"

Noilla tuloilla toinen teistä kuuluu Suomessa ylimpään tulodesiiliin ja toinenkin todennäköisesti 2. korkeimpaan.

Te ette ole keskiluokkaa nähneetkään. Ette edes ylempää keskiluokkaa vaan kuulutte niihin oikeasti "rikkaisiin" joilla on vihervasemmiston puheissa aina varaa maksaa lisää veroja

Tosin tuolla palkalla Suomessa saavutettava elintaso on varsinkin pk-seudulla niin säälittävä että se vastaa länsimaisella mittapuulla juuri ja juuri alinta keskiluokkaa.

Meillä suunnilleen samat bruttotulot, n 130 000e. Käteen jää 5000e/kk netto, kaukana rikkaasta. Ihan on keskiluokkaiset tulot.

Toki noilla on 25v aikana maksettu iso okt (3. asutaan nyt) mutta ei ole mitään muuta statusta. Autotkin liisattuja

Mun vanhemmat on keskiluokkaisuuden perikuvia ja heitä ei kiinnosta merkit lainkaan. Saattavat innostua vaikka Lidlin tarjoustuulitakista ja ikään kuin epähuomiossa ostaa kalliita himoittuja merkkituotteita "kun on niin kaunis ja laadukas". Miniä on katsellut silmät selällään että onko tämä Alvar Aallon tuoli täällä saunan pukuhuoneessa ja porukat tuumaa että joo taitaapi olla.

Voi elämä teitä luokittelijoita. Me ollaan sitten alaluokkaa, kun mies sairastui vakavaan masennukseen muutama vuosi sitten. On nyt eläkkeellä. Sairaseläke on pieni. Itse jäin tilanteessa kotiäidiksi, koska aivan kaikkien asioiden hoitaminen on minun vastuullani. Asutaan 180 neliön kivitalossa ja pääomatuloja on noin 80 000 €/ netto/vuosi. Artekkia on ja aion ostaa jatkossakin. Rakastan Lidlin tarjouksia.

Varallisuus sijoitusasunnoissa, osakkeissa ja liikehuoneistoissa. En aio mennä enää työelämään.

[/quote]Meillä suunnilleen samat bruttotulot, n 130 000e. Käteen jää 5000e/kk netto, kaukana rikkaasta. Ihan on keskiluokkaiset tulot. [/quote]

Todella pelottavaa nähdä miten totaalisen pihalla asioista suomalaiset ovat. Ylimpään tulodesiiliin on päässyt vain muutama vuosi sitten alle 5000€ bruttopalkalla eikä alaraja ollut vuonna 2019 kuin vasta 5017€

Teidän ruokakuntanne on Suomen oloissa aivan pöyristyttävän ökyrikas kun siihen kuuluu kaksi ylimmän tulodesiiliin palkansaajaa.

Teillä ei ole pienintä aavistustakaan siitä millaista oikea keskiluokkainen elämä on 2020-luvun Sovjet Finlandissa.

"Kun kokoaikaisissa töissä käyvät suomalaiset jaetaan tuloluokkiin kuukausiansioiden mukaan, hyvätuloisimpaan kymmenesosaan eli desiiliin kuuluivat vuonna 2015 vähintään 4 968 euroa kuussa bruttona tienaavat."

Ehkä se luokka muodustuu siitäkin mitä arvostaa? Ja mitä haluaa muille näyttää/esittää? Minulla oli äitinä Hyacinth Bucket, kansakoulun niukin naukin läpäissyt nainen. Isälläni oli yritys, jolla meni taloudellisesti hyvin. Aina piti olla ulkoiset asiat kunnossa, meitä lapsia kontrolloitiin esitykseen sopiviksi.

Aikuisena ei ole statukset kiinnostaneet, sain tarpeekseni lapsena. Tiedän kyllä mitä lokit ja stringit ovat, mutta mielestäni on noloa ostaa jotain merkin tai statuksen vuoksi. Itse tykkään vanhasta antiikista, puisista esineistä ja oikeista matoista. Teen väitöskirjaa, mihin olen saanut apurahan eli tulot on tosi pienet tällä hetkellä. Minulla ei ole tarvetta ostaa mitään, enkä käytä ihmeemmin palveluita. Se mitä olen joskus saanut säästöön menee lapsiin. En esitä mitään. Minua varmaan pidetään köyhänä yh:na, jolla on mummolakalusteet - aivan sama. Tärkeintä on että on itse sinut sen kanssa mitä on ja että se on aitoa.

Olen työtön mies, asun talossa jossa on ulkovessa. Olen sairas, syön eri lääkkeitä joka päivä. Olen eronnut, lapseni asuu äitinsä luona. Minut tekee iloiseksi terve ja osaava lapseni. Ehkä saan joskus töitä.

Avain onnellisuuteen on se, kun lakkaat ajattelemasta, mitä muut sinusta ajattelevat.

Aallon muotoiluidea kai oli tehdä arkeen sopivia ja toimivia kalusteita joiden muotoilussa oli poistettu kaikki toiminnan kannalta turha. Tavoite on siis ollut suunnitella ja valmistaa kestäviä ja toimivia huonekaluja.

Vanha suomalainen viisaus taas on, että köyhän ei kannata ostaa halpaa (huonoa).

Kotini kalustehankinnat teen ajatellen sitä, että hankin ne eliniäkseni. Näin ollen laatu ja ajaton muotokieli on yksi kriteeri. Olen nuorena ostanut Ikeaa yms mutta iän myötä olen todennut, että olen mieluummin ilman kuin ostan kompromisseja, koska ne ovat kuitenkin väliaikaisia eikä siksi ekologisia ratkaisuja.

Meidän koti on varmaan muiden mielestä todella tylsä, mutta itselle se toimii, koska tavaroita jaksaa katsella vuosikymmeneltä toiselle

Vierailija kirjoitti:

Me rakennetaan taloa ja seuraan tietysti innolla muita rakentajia somessa ja tosielämässä. Olen pistänyt merkille sen, että isoja ja/tai kalliita taloja rakentavat eniten ns tavikset. Eli todennäköisimmin vaikkapa taksikuski ja lähihoitaja rakentavat 170m2 kannustalon, kuin vaikkapa hammaslääkäri. Ja ymmärrätte varmaan pointin, joten ei tarvitse saivarrella. Varmasti on olemassa suurituloisia taksikuskeja ja ison perinnön saaneita lähäreitä, mutta ei ole nyt asian ydin.

Meidän naapuriin rakentaa insinööpariskunta (toinen heistä löytyi verotiedoista hyvin tienaavien joukosta) ja heillä on kolme lasta. Rakennuttavat ihan tavallista 1krs 125m2 designtaloa.

Mitä varten opiskelee Suomessa insinööriksi jos ei ole varaa kuin 125m2? Kyllä Suomen keskiluokka on helvetin köyhää. Huvittavaa miten 180m2 on jonkun mielestä iso talo. Suomalaiset ovat tottuneet asumaan koiran kopeissa ja autot ovat aina pienimpiä.

A. Aallon suunnitelmissa valaisimissa tuppaa olemaan se puoli, että näyttävät ihan hyviltä, mutta eivät juurikaan valaise. Huonekalujen saralla hänellä kiistatta oli laadukkaita oivalluksia, mutta jotenkin on tylsää, kun Suomessa kaikki haluavat ne samanlaiset Aallon mööpelit ruoka-/oleskelutilaksi.

Itselläni on isoäidin ruokasalin kalusto Viipurista ja Iso/Isoisovanhempien laadukkaita tuoleja, kaappeja, taloustavaroita ja astioita ihan arkikäytössä.

Mielestäni moni aivan turhaan arkailee tai häpeile ns. vanhojen tavaroiden pitämistä, käyttämistä tai ostamista. Itselleni taas koko sana ”sisustustrendi” on vieras, ja kammoan ajatusta, että hankkisin esimerkiksi huonekaluja taikka astioita taikka tekisin pintaremontin vain aikaani seuratakseni.

Ostan kotiini uutta, jos jotain on mennyt rikki, ja silloinkin yleensä hankin tavaran käytettynä.

Olen nk. korkeasti koulutettu ja tilastollisesti hyvätuloinen mies.

Mun mielestä se miten kukakin rahansa käyttää on yksityisasia. En ymmärrä, miksi toisten ihmisten hankintoja kyylätään. Enkä myöskään ymmärrä mitä pahaa on siinä, että hankkii kauniita tavaroita. Jos rahat riittää, siitä vaan. Itsetunnon kannalta sillä harvoin on mitään tekemistä. Päinvastoin varakkaiden ihmisten "vaatimattomuus" ei useinkaan ole aitoa, vaan pelkoa siitä, mitä muut ajattelevat ja enhän minä vaan pröystäile.

Varakkaan ei tarvitse todistella millään ulkoisella pulleroille että on fyffee. 

Artekin huonekalut on rumia ja epäkäytännöllisiä. Kaikki suomalaiset klassikkoistuimet on todella huonoja istua. Ne on tarkoitettu ja suunniteltu yritysten odotustiloihin. Ei olohuoneisiin. Ette näe artekkia kenenkään rikkaan kotona.

Vierailija kirjoitti:

Varakkaan ei tarvitse todistella millään ulkoisella pulleroille että on fyffee. 

Artekin huonekalut on rumia ja epäkäytännöllisiä. Kaikki suomalaiset klassikkoistuimet on todella huonoja istua. Ne on tarkoitettu ja suunniteltu yritysten odotustiloihin. Ei olohuoneisiin. Ette näe artekkia kenenkään rikkaan kotona.

En olekaan rikas. Minua ajaton muotokieli miellyttää, koska minulla ei ole rahaa uusia sisustusta trendien mukaan eikä intoakaan. Minulla ei ole myöskään yhtään perintökalusteita. Olen ostanut ekan artekini alesta yli kymmenen vuotta sitten ja tykkään siitä edelleen. Haluan neutraalin tyylin joka kestää aikaa. Ei tarvi olla Artekin kaikki tietenkään, sehän olisi tylsää, mutta yksinkertaista kyllä. Makuasioita.

Me olemme työväenluokkaa ja eka Artekin pöytä ostettiin 30v sitten. Artekin huonekaluja on ostettu uutena, sekä käytettynä. En ole valitellut rahapulaa, vaan säästänyt ja maksanut ilman osamaksuja. Hyvin ovat kestäneet käytössä ja jaksaa edelleen niitä katsella ja käyttää. Patinaa on tullut pintaan, se on selvä. Veikkaan että alkujaan kallis investointi on tullut loppujen lopuksi halvemmaksi kuin jollain toisella perheellä, joka vaihtelee pöytiä tuossa ajassa moneen kertaan. Muotokieli ja ajattomuus näissä viehättää minua.