Nämä keskiluokkaiset rahapulaa valittavat artek-perheet eivät ole oikeasti keskiluokkaisia.

Nyt oli kyllä yksi päivän asiapitoisimmista aloituksista! Tämä ei ole sarkasmia.

Ei Artek ole Suomen keskiluokan saavutettavissa. Suomen keskiluokka on maailman köyhintä oikeasti. Pelkkää itsepetosta ja puhdasta tietämättömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähäri, kampaaja tai taksikuski eivät ole keskiluokkaa, vaan työväenluokkaa.

Sitähän ap tarkoittikin? Toisaalta mikä määrittelee keskiluokan. Mun isä ajoi taksia ja oli koulutukseltaan opettaja. Lähihoitajalla voi olla suurituloinen mies tai hitsari voi saada huomattavan suuren perinnön ja harrastaa vapaa-ajallaan lukemista, matkailua, sijoittamista ja kitaran soittamista, sekä juosta maratoneja.

Juurikin tuo, että miten keskiluokkainen määritellään. Esimerkiksi mun työkaverilla (ollaan matalasti koulutettua työväenluokkaa) on varakas mies. Ja tästä syystä asuvat ns. paremmalla alueella. Luonnollisesti mies maksaa suurimman osan talouden ja lasten kuluista. Työkaverini on omien sanojensa mukaan "pihapiirin" ainoa duunari. En sitten tiedä kokeeko siitä alemmuutta.

Mutta karua olisi, jos heille tulisi ero, niin työkaverini ylemmän keskiluokan elämä loppuisi. Tällä tienaamallamme palkalla, ja vielä yksinhuoltajana, olisi varaa vain kaupungin vuokra-asuntoon.

Eli keskiluokkaan voi kuulua myös pelkästään varakkaan puolison ansiosta. Ja pudotus sieltä voi olla aika karua. Ehkä siitä syystä moni nainen kärvistelee onnettomana surkeassa liitossa.

Frank Eläkeläinen Rahaton Köyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähäri, kampaaja tai taksikuski eivät ole keskiluokkaa, vaan työväenluokkaa.

Ovatpas.

Mikä ero muka "keskiluokalla" ja työväenluokalla on? Ei mikään.

"Keskiluokka" on työväenluokan eufemismi sellaiselle porukalle, jolta tosiasiat ovat päässeet unohtumaan: että se sana työväenluokka on yhdyssana, jonka ensimmäinen osa on "työ", ja siten kaikki, jotka hankkivat elantonsa omalla työllään ja vaivannäöllään, ovat nimenomaan TYÖväenluokkaa.

Yhteiskunnan tulonsiirroilla, sosiaali- sekä eläketurvalla elävä (lähes poikkeuksetta työkyvytön) alaluokka on tuon työtä tekevän keskiluokan alapuolella - kuten esim. minä - ja keskiluokan yläpuolella on yläluokka, joka ei ole tehnyt työtä eikä saanut yhteiskunnan almuja neljään sukupolveen, ja joka elää pääomillaan hienostuneen joutilaasti ja toimettomana, ja jonka elämäntapa ottaa keskiluokkaista pyristelijää päähän niin maan penteleesti.

Keskiluokka on rahvasta ja vulgääriä työväenluokkaa kaikki tyynni: ihan sitä samaa tuubaa kuin ne "lähärit" ja "taksikuskit" (Eikö "keskiluokkainen" osaa edes oikeita ammattinimikkeitä: lähihoitaja ja taksinkuljettaja. Kuskista puhutaan jos kyyditettävät ovat eläimiä. No, ehkäpä "keskiluokka" identifioituukin laumaeläimeksi.).

Ei se päälleliimattu ensimmäisen tai enintäänkin toisen polven heppoinen muutaman vuoden "akateeminen" tutkinto, yleensä junantuomana jossain suomalaisessa kaupungissa suoritettuna, rahvaasta mitään parempaa väkeä tee, kuten yllä lainaamani kirjoitus osoittaa: ei horsmasta tai pujosta rypälepuuta tule sillä maisterinpaperillakaan, eikä pass-ka-kasa muutu kultakimpaleeksi vaikka se kääritään ohuen koristepaperin sisään.

Palaa Sinäkin kunnianarvoisa ylläkirjoittanut "keskiluokkainen" vaihteeksi maanpinnalle, vaikka työ ei oikein nappaakaan etkä pidä sitä hienolle arvollesi sopivana etkä riittävän jalosukuisena.

En minä jalosukuinen ole, mutta olenpa nyt akateeminen kuitenkin. Keskiluokan ja työväenluokan erottaa siitä, että työväenluokassa työtä tehdään fyysiesti, kun taas keskiluokassa työtä tehdään pääasiassa toimistossa ja alla on vähintään ammattikorkeakoulututkinto. Eroja tulee myös työn itsenäisyydestä ja elämänarvoista. Jos olisit yhtään lukenut, tietäisit, että sosiaaliluokissa ei ole kyse paremmuusjärjestyksestä vaan erilaisuudesta.

Olen työväenluokkaa. Minulla on Artekin kalusteita ja Lundian kirjahyllyjä. Lundiat ostin, koska halusin kirjakokoelmalleni laadukkaan hyllyn, joka ei notku ja huoju. Artekiin olen säästänyt rahaa, koska olen aina rakastanut Aallon muotokieltä. Nyt yritän etsiä käytettynä vanhempaa tuotantoa. Kotini ei ole silti mistään design-lehdestä tai sisustusblogista. Tykkään enemmän mummolatyylistä. Asun vuokralla, kuljen Tokmannin vaatteissa ja liikun pyörällä (ei ole edes ajokorttia). Laukkuni on jostain marketista. En tunnista itseäni tuosta, että yrittäisin esittää parempaa kuin olen. Olen tyytyväinen näin. Olen vaatimaton ihminen, enkä kaipaa huomiota.

Palkkani on pieni, mutta pärjään sillä. En tuhlaile mihinkään turhaan ja saan säästöönkin rahaa.

Niinhän se on. Itselläni on hyvät tulot, eikä ole mitään tarvetta esitellä kalliita brändejä ulospäin. Ostan hyviä ja laadukkaita tuotteita kyllä, mutta en niitä joissa pääasia on se kauas erottuva logo. Useimmiten vaatteeni ei huuda sitä merkkiä ulospäin. Joissakin asioissa se laadukas merkki näkyy, mutta olen ostanut ne tuotteet ihan siitä syystä, että pidän juuri kyseisestä tuotteen ominaisuuksista tai designista. Ei siksi, että brändi.

Pienituloisilla ne Hilfigerin takit paistaa pitkälle.

Mikä ihme tämä pakkomielle Artekiin on? Itselläni on sitä ollut kaikkialla ympärillä koko elämän ihan käyttöesineinä, samoin kuin muita suomalaisia design-tuotteita. On outoa kun ihmiset ovat valmiita maksamaan maltaita jostain noin arkisesta. Ja mikä se into on ostaa vanhaa tuotantoa? Onko se joku pyrkimys ostaa erilainen sukuhistoria? Teeskennellä, että ne vanhat Artekit olisivat olleet omassa suvussa jo pari sukupolvea?

Valkoinen Audi ja Helly Hansenin pitkälle näkyvät takit on aina varma merkki asentajasta ja kaupan kassasta, joiden kaikki rahat meni niihin. Muuhun sitten ei enää rahaa olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Frank Eläkeläinen Rahaton Köyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähäri, kampaaja tai taksikuski eivät ole keskiluokkaa, vaan työväenluokkaa.

Ovatpas.

Mikä ero muka "keskiluokalla" ja työväenluokalla on? Ei mikään.

"Keskiluokka" on työväenluokan eufemismi sellaiselle porukalle, jolta tosiasiat ovat päässeet unohtumaan: että se sana työväenluokka on yhdyssana, jonka ensimmäinen osa on "työ", ja siten kaikki, jotka hankkivat elantonsa omalla työllään ja vaivannäöllään, ovat nimenomaan TYÖväenluokkaa.

Yhteiskunnan tulonsiirroilla, sosiaali- sekä eläketurvalla elävä (lähes poikkeuksetta työkyvytön) alaluokka on tuon työtä tekevän keskiluokan alapuolella - kuten esim. minä - ja keskiluokan yläpuolella on yläluokka, joka ei ole tehnyt työtä eikä saanut yhteiskunnan almuja neljään sukupolveen, ja joka elää pääomillaan hienostuneen joutilaasti ja toimettomana, ja jonka elämäntapa ottaa keskiluokkaista pyristelijää päähän niin maan penteleesti.

Keskiluokka on rahvasta ja vulgääriä työväenluokkaa kaikki tyynni: ihan sitä samaa tuubaa kuin ne "lähärit" ja "taksikuskit" (Eikö "keskiluokkainen" osaa edes oikeita ammattinimikkeitä: lähihoitaja ja taksinkuljettaja. Kuskista puhutaan jos kyyditettävät ovat eläimiä. No, ehkäpä "keskiluokka" identifioituukin laumaeläimeksi.).

Ei se päälleliimattu ensimmäisen tai enintäänkin toisen polven heppoinen muutaman vuoden "akateeminen" tutkinto, yleensä junantuomana jossain suomalaisessa kaupungissa suoritettuna, rahvaasta mitään parempaa väkeä tee, kuten yllä lainaamani kirjoitus osoittaa: ei horsmasta tai pujosta rypälepuuta tule sillä maisterinpaperillakaan, eikä pass-ka-kasa muutu kultakimpaleeksi vaikka se kääritään ohuen koristepaperin sisään.

Palaa Sinäkin kunnianarvoisa ylläkirjoittanut "keskiluokkainen" vaihteeksi maanpinnalle, vaikka työ ei oikein nappaakaan etkä pidä sitä hienolle arvollesi sopivana etkä riittävän jalosukuisena.

En minä jalosukuinen ole, mutta olenpa nyt akateeminen kuitenkin. Keskiluokan ja työväenluokan erottaa siitä, että työväenluokassa työtä tehdään fyysiesti, kun taas keskiluokassa työtä tehdään pääasiassa toimistossa ja alla on vähintään ammattikorkeakoulututkinto. Eroja tulee myös työn itsenäisyydestä ja elämänarvoista. Jos olisit yhtään lukenut, tietäisit, että sosiaaliluokissa ei ole kyse paremmuusjärjestyksestä vaan erilaisuudesta.

Elikkä suurin ero on että toisella on elintaso(perä)pukamat ja toisella ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me rakennetaan taloa ja seuraan tietysti innolla muita rakentajia somessa ja tosielämässä. Olen pistänyt merkille sen, että isoja ja/tai kalliita taloja rakentavat eniten ns tavikset. Eli todennäköisimmin vaikkapa taksikuski ja lähihoitaja rakentavat 170m2 kannustalon, kuin vaikkapa hammaslääkäri. Ja ymmärrätte varmaan pointin, joten ei tarvitse saivarrella. Varmasti on olemassa suurituloisia taksikuskeja ja ison perinnön saaneita lähäreitä, mutta ei ole nyt asian ydin.

Meidän naapuriin rakentaa insinööpariskunta (toinen heistä löytyi verotiedoista hyvin tienaavien joukosta) ja heillä on kolme lasta. Rakennuttavat ihan tavallista 1krs 125m2 designtaloa.

Miten tavallinen ja designtalo sopii samaan lauseeseen? Muuten siis pointti oli ihan ok, samaa mieltä, että moni tavis haluaa esittää jotain parempaa materian kautta ja kehuskella sillä. On niin kauheeta olla tavis.

Eikö se Designtalo ole joku valmistalofirma?

En tiedä onko suoraan tuloluokasta kiinni, on niitä brassailijoita hyvätuloisissakin. Osa ihmisistä vain näkee tarpeelliseksi esitellä, että hyvin menee (vaikkei menisikään) ja siihen oiva keino on se, että pitää olla ulkoisia menestyksen tunnusmerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Valkoinen Audi ja Helly Hansenin pitkälle näkyvät takit

Mitä tämä jankutus hellyhansenista oikein on?

Onhan niillä parempia ja kalliitakin malleja mutta Hellyhansenin takkeja nyt löytää budgetsportin tarjouslaaristakin kaupankassan palkkatasolle sopivaan hintaan.

Muuten nimenomaan "keskiluokka" on kurjistettu suomessa hengiltä.

Joka kerta kun hallitus selittää mairea hymy huulillaan miten pienituloisten verotusta on varaa keventää kun niiltä "hyvätuloisilta" voidaan ottaa loputtomasti lisää, se kohdistaa veronkorotukset keskiluokkaan.

Tuo on ainoa jäljellä ryhmä jolta ylipäätänsä on mahdollista ottaa vielä lisää.

Kaikki keskiluokkaa pienituloisemmat ovat jo tulonsiirtojen nettosaajia ja oikeasti hyvätuloisia on niin merkityksettömän vähän ettei niiltä mitään saa kerättyä. Niillä on sitä paitsi työkalut siirtää tulonsa verottajan ulottumattomiin

Sitä rahapulaa valitetaan kun siitä "kuuluu" valittaa, ettei nyt kukaan vaan luule mitään. Se on yleinen keskustelun aihe Suomessa ja kuuluu ikäänkuin kulttuuriin.

Eihän täällä saa edes sanoa että hyvin menee taloudellisesti koska sitä taas pidetään leuhkimisena.

Sovjet Finlandissa on ajauduttu jo siihen tilanteeseen että "keskiluokkaan" kuuluu jokainen joka kykenee vielä rahoittamaan nykyisen asumismuotonsa ja kulutuksensa palkasta käteen jäävillä tuloilla ilman tulonsiirtoja tai jatkuvaa velkakierteen kasvua.

Suuri osa tästä "keskiluokasta" elää jo niin lähellä köyhyysrajaa että vielä Kekkosen ajan Suomessa tavalliselle tehdastyöläiselle normaalina pidetty elintaso (pienemmissä kaupungiessakin omakotitalot, kesämökit ja autot) on niille täysin tavoittamatonta utopiaa.

Vierailija kirjoitti:

Sovjet Finlandissa on ajauduttu jo siihen tilanteeseen että "keskiluokkaan" kuuluu jokainen joka kykenee vielä rahoittamaan nykyisen asumismuotonsa ja kulutuksensa palkasta käteen jäävillä tuloilla ilman tulonsiirtoja tai jatkuvaa velkakierteen kasvua.

Suuri osa tästä "keskiluokasta" elää jo niin lähellä köyhyysrajaa että vielä Kekkosen ajan Suomessa tavalliselle tehdastyöläiselle normaalina pidetty elintaso (pienemmissä kaupungiessakin omakotitalot, kesämökit ja autot) on niille täysin tavoittamatonta utopiaa.

Totta, kesämökin hankkiminen omistusasunnon rinnalle on nykyään vain kovatuloisten juttu. Keskituloisella kesämökki on yleensä perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Se on se huono itsetunto ja pätemisen tarve. Silloin kun olet koulutettu ja hyvin ansaitseva, ammatillisesti arvostettu ja itsetunto kunnossa, ei tarvitse leveillä materiaalilla ja isoilla taloilla tai merkkituotteilla. Näin se menee. Materiaalin ja näyttämisen halu syntyy juurikin epävarmuudesta ja halusta näyttää muille, että hyvin menee. Se, jolla menee hyvin taas ei tarvitse mitenkään todistella sitä kenellekään. Miksi niin pitäisi tehdä.

Leveily on tosiaankin huonon itsetunnon ja ehkä merkityksettömyyden tunteen osoitus. Köyhällä voi olla hyvä itsetunto ja merkityksellinen elämä. Vaikka kuinka monet rikkaat leveilevät kalliilla asunnoilla ja autoilla. Köyhillä on kuitenkin varmaan useammin huono itsetunto ja merkityksettömän tuntuinen elämä, joten heillä leveilyn tarvetta esiintynee rikkaita useammin.

Vierailija kirjoitti:

Me rakennetaan taloa ja seuraan tietysti innolla muita rakentajia somessa ja tosielämässä. Olen pistänyt merkille sen, että isoja ja/tai kalliita taloja rakentavat eniten ns tavikset. Eli todennäköisimmin vaikkapa taksikuski ja lähihoitaja rakentavat 170m2 kannustalon, kuin vaikkapa hammaslääkäri. Ja ymmärrätte varmaan pointin, joten ei tarvitse saivarrella. Varmasti on olemassa suurituloisia taksikuskeja ja ison perinnön saaneita lähäreitä, mutta ei ole nyt asian ydin.

Meidän naapuriin rakentaa insinööpariskunta (toinen heistä löytyi verotiedoista hyvin tienaavien joukosta) ja heillä on kolme lasta. Rakennuttavat ihan tavallista 1krs 125m2 designtaloa.

Kaikki eivät halua raportoida elämäänsä somessa. Minun mielestäni hammaslääkärit ovat taviksia ja keskiluokkaa.

Ihanaa, kun ihmiset ei tiedä, mistä puhuu tai osaa googlettaa.

Kaiko on suomalainen vaatemerkki. Sitä suosivat keski-ikäiset, keskituloiset maailmanparantajat. Lasten mekon hinta joku 60 e.

Desingtalo on talotehdas. Kohtuuhintainen. Halvempi kuin esim. hirsitalot, Kannustalot ja Kastelli, mutta ei mitään kuraa, kuten Älvsbyn muovitalot.

Henkoht oon kai keskiluokkainen. Tienaamme 120 000 vuodessa ja ollaan maistereita. Symbolitkin on. Designtalo lähiössä, uusi Volvo, ulkoporeamme, stringhylly, perittyjä huonekaluja, kaikenlaisia pyöriä, suksia, tennismailoja, kotimaisia merkkivaatteita.

Mutta. Ihan käyttöön ostettu, itselle, mukavuus syistä. Ostan mitä tykkään tai olen ostamatta. Vieraita ei juuri käy katselemassa. Rahapulaa en kyllä valita. Sijoituksiin menee osansa.

Jotkut elää aina yli varojensa, rikkaat ja köyhät.

Miehelläni on ammattikorkeakoulututkinto ja vuositulot reilut 80t ja mulla yliopistotutkinto ja vuositulot reilu 45t. Mieheni on sijoittanut koko elämänsä ja saanut myös sitä kautta mukavasti lisätuloja. Mä olen perinyt metsää, joka on ihan kiva taloudellinen turva. Meillä on kaksi sijoitusasuntoa.

Asumme Sievitalossa vm 2016 hyvällä alueella ja meillä on iso tontti. Huoneistoala 130m2. Löytyy lokki-valaisin, volvo ja sähkövolkkari ja käymme ulkomailla pari kertaa vuodessa. Meillä on kaksi lasta ja myös se kultainennoutaja. Ainiin! Artekin jakkaroita löytyy ja marimekon tekstiilejä. Olemme siis stereotypinen keskiluokkainen perhe :) Mutta elämä on hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tämä pakkomielle Artekiin on? Ja mikä se into on ostaa vanhaa tuotantoa? Onko se joku pyrkimys ostaa erilainen sukuhistoria? Teeskennellä, että ne vanhat Artekit olisivat olleet omassa suvussa jo pari sukupolvea?

Ekologisuus on itselläni ollut syynä ostaa second hand -designia tietenkin, ja osittain se jos jonkun tietyn haluamani mallin valmistus on lopetettu.