Lue keskustelun säännöt.
Hei te ihmiset, jotka teette ensin muutaman lapsen ja sitten eroatte - miksi ihmeessä?
18.11.2021 |
Siis eikö jo yhden lapsen kohdalla huomaa ettei hommasta tule vi**uakaan?
Kommentit (85)
Ei huomannut. Saimme kolme lasta. Kaksi heistä oli jo teini-iässä, kun totesin, että paskaksi on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tehnyt yhtään lasta vaan saanut kaks. Kyllä ekan jälkee jo huomas että ei tuu mitää sen jätkät kaa mut toisen sain eron jälkeen..
Naiset on niin tyhmiä, että valitsevat kusipäisiä narsisteja puolisoikseen....
Luultavasti ajatellaan, että äkkiä vielä toinen lapsi ja sitten vasta ero, kun ei ole varmaa, löytyykö uutta puolisoa tarpeeksi pian ja lapsia halutaan enemmän kuin yksi.
Ihan arvaan vaan.
Sori, meillä meni 14v ennenkuin mies petti ja erosimme. Anteeksi etten huomannut jo 1. lapsen kohdalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieraisiin pöytiin on helppo huutaa = toisten asioita on niin helppo arvostella.
Mä oon miettiny ihan samaa omassa tuttavapiirissä. Kaksi lasta alle kahden vuoden ikäerolla, ero kun lapset päiväkoti-iässä, vuoroviikkoasuminen, äidin vaihtuvat miesystävät....
Niinku että miten meni noin omasta mielestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpäs sitten ne jotka adoptoivat lapsen toiselta mantereelta ja sitten eroavat: eikö tuollaisesta epäkypsyydestä kuuluisi sanktioida jotenkin?
Vierailija kirjoitti:
Naiset on niin tyhmiä, että valitsevat kusipäisiä narsisteja puolisoikseen....
Narsistin tunnistaa siitä että kaikki on aluksi liian hyvää ollakseen totta. Mutta miten tuossa alkuhuumassa vielä tulee ajatelleeksi että kyseessä on narsisti eikä vain ihana ihminen. Sitten jo tulee varoitusmerkkejä jos toinen haluaa sitoitua nopeasti eli kihlautua, mennä naimisiin ja tehdä lapsen. Mutta jos on tavannut ihanan täydellisen ihmisen niin mikä ettei. Sitten sanotaan että se ensimmäinen isku tulee sen jälkeen kun toinen on saatu sidotuksi eli naimisiin tai lapsi tulossa. Mutta sitten se narsisti lupaa muuttua ja sitten on kaikki taas sen aikaa ihanaa että hankitaan vielä lisää lapsiakin. Kunnes taas ja kunnes taas ja kunnes taas jne. Ja sitten jos on erehtynyt narsistiin niin voi käydä niin että ei uskalla ottaa eroa, toinen alkaa vainoamaan tai uhkailee joko itsensä tai perheen tappamisella, esimerkiksi. Suuri onni tällaisessa tapauksessa on se että narsisti löytäisi uuden uhrin nopeasti. Suuri onni itselle, ei tietenkään sille uudelle uhrille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen hormonit ja pesänrakennusvietti yhdistyvät miehen seksihaluihin. Kun toiminnanohjaus on kokonaan ulkoistettu hormoneille ja kyrv*lle, niin lopputulos on kaikkea muuta kuin fiksua ja älyllistä.
Tuossakin ajatellaan vaan itseä, ei ollenkaan niitä lapsia. Haluan tehdä äkkiä lapsia ennen kuin ero tulee, lasten tulevaisuudesta viis. Kunhan minä ehdin saada lapsiluvun täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kun kaikki valui viemäristä vasta silloin, kun kuopus oli 8 v. Sitä ennen ei ollut ongelmia.
Olen vähän tuuliviiri, välillä haluan leikkiä perhettä ja välillä taas saada uutta vierasta munaa ja jännitystä elämään. En oikein osaa päättää, joten täytyy vaihdella kausittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kun kaikki valui viemäristä vasta silloin, kun kuopus oli 8 v. Sitä ennen ei ollut ongelmia.
Mihin kysymykseen sinä tässä kuvittelet vastaavasi?..
Ajattelin ensimmäisen jälkeen että ehkä tämä tästä korjaantuu. Ja toisaalta, jos ei, lapsillani on edes sisaruksia joilla on sama isä.
Miten siinä ajateltaisiin itseä, että toivoo lapsilla olevan sisaruksia muttei kaikilla useita isäpuolia ja mutkikkaimpia mahdollisia perhesuhteita? Olisko parempi että olisi yksinäinen lapsi? Monen ainokaisen kuulee kaipaavan kaveria.
Teimme juuri toisinpäin. Erosimme ensin, sitten teimme kolme lasta. Kysyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kun kaikki valui viemäristä vasta silloin, kun kuopus oli 8 v. Sitä ennen ei ollut ongelmia.
Mihin kysymykseen sinä tässä kuvittelet vastaavasi?..
”Miksi teett muutaman lapsen ja sitten eroatte”
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ensimmäisen jälkeen että ehkä tämä tästä korjaantuu. Ja toisaalta, jos ei, lapsillani on edes sisaruksia joilla on sama isä.
Miten siinä ajateltaisiin itseä, että toivoo lapsilla olevan sisaruksia muttei kaikilla useita isäpuolia ja mutkikkaimpia mahdollisia perhesuhteita? Olisko parempi että olisi yksinäinen lapsi? Monen ainokaisen kuulee kaipaavan kaveria.
Se kaipuu on kuule ihan siellä äidin korvien välissä. Joka ikinen lapsi kykenee mainiosti elämään onnellista elämää ilman sisaruksia. Useille se on jopa onnellisempaa kuin sisarusten kanssa. Jos lapsi joskus sanoo ettei ole mitään tekemistä tai että haluaa leikkikaverin, niin ei se tarkoita sitä että äiskän velvollisuus on käydä heti imuroimassa rojut ahnaaseen römpsään ja alkaa puskemaan leikkikavereita maailmaan.
Tai tehdään lapsi kun kumppani vaihtuu ja kaikki on uutta ja ihanaa. Muutama vuosi yhdessä ja sitten vaihtoon kun ei huuma kestäkään. Mun serkku on hyvä esimerkki tästä, kolmen eri ihmisen kanssa lapsia.
Haloja