Kannattaako ujon,epävarman ja hiljaisen valmistua lähäriksi?

Ei.

Hoidettavan näkökulmasta ei hyvä juttu jos hoitaja on ujo ja arka

Ei kannata. Sut oikeasti syödään työelämässä viimeistään. Ei ole oikea luonne alalle tai sulla on vähän väärät mielikuvat. T. Lh -00, sh -07

Ihmiset yleensä muuttuvat. Jos on nuorena hiljainen ja arka, niin muutamien vuosien päästä voi olla jo jotakin ihan muuta.

No olen itse lähäri opiskelija enkä todellakaan ole puhelias tai itsevarma esiintyjä mutta kuten itse toteat vuorovaikutus taidot on hyvä opetella. Opettajani sanoi että kuuntelun taito on tärkeämpää kuin se että keksii aina jotain sanottavaa. Tämä auttoi minua hyväksymään oma tapani olla hoitaja. Tosin opiskelen vielä mutta olen silti töitäkin jo tehnyt alalla.

Kyllä voi. Ei ujoudessa ja arkuudessa mitään vikaa ole, silloin on ehkä sensitiivisempikin, kun ei koko ajan kohkaa jotain omaa juttua.

No, jos kuvailemasi henkilö pääsee edes näytöistä läpi niin miksei? Alalla on jo kielitaidottomia jotka ei tosiaankaan ole missään vuorovaikutuksessa asiakkaiden eli ihmisten kanssa.

Hei itse olen vähän ujo mutta opiskelen silti.Ihmiset kaipaavat rauhallisia kuuntelijoita myös eikä kaikkien tarvitse olla itsevarmoja höpöttelijöitä.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 15:56"]No, jos kuvailemasi henkilö pääsee edes näytöistä läpi niin miksei? Alalla on jo kielitaidottomia jotka ei tosiaankaan ole missään vuorovaikutuksessa asiakkaiden eli ihmisten kanssa.
[/quote]

Totta, mutta niin on kielitaidottomia lääkäreitä ja saikkujakin. Se on nykypäivää. Ilman mamuja emme tule pärjäämään.

se on aika paljon itsestäsi kiinni, haluatko ottaa haasteen vastaan. ei sua kukaan syö. itse olen aina ollut hiljainen ja arka, ja vastavalmistuneena sitä oli lisäksi vielä epävarma muutenkin tekemisistään. Ammattiin kuitenkin kasvetaan, ja kun hommat oppii, tulee se oma-aloitteisuus ja muukin ihan luonnostaan.  kaikenlaisille ihmisille on hoitoalalla tilaa, koska myöskin asiakkaat ovat hyvin erilaiisia. Hiljaisuuskin on vain yksi luonteenpiirre, eikä kerro ihmisestä muuta. Muutama huono kokemus paskamaisista työkavereista minulta kyllä löytyy, mutta niiden vastapainoksi olen saanut myös todella ihania ja vahvistavia kokemuksia.   

Olin ujo ja sulkeutunut, kun aloitin koulun. Koulu oli sellaista itsensä nöyryyttämistä, että sen jälkeen ei tunnu enää missään. Eli kyllä voi.

Tietysti voi! :) Sosiaali- ja terveysalalla ei ole mitään kiveen kirjoitettuja vaatimuksia luonteenpiirteiden suhteen, pääasia että on ystävällinen ja toisista ihmisistä aidosti välittävä - empaattisuus on ainakin yksi eniten arvostetuista luonteenpiirteistä hoitajilla. Itse valmistuin 2012 enkä todellakaan ole mikään puhelias tapaus, mutta teen työtäni suurella sydämellä ja ymmärrän potilaita ja heidän tuntemuksiaan. Sanoisin jopa, että ainakin meidän osastollamme nimenomaan pidetyimmät hoitajat ovat suhteellisen rauhallisia, empaattisia ja hyviä kuuntelijoita, kun taas potilaiden ja omaisten näkökulmasta vähiten pidettyjä ovat kovaääniset, ylipuheliaat ja sellaiset hoitajat, jotka esittävät jotain mitä eivät oikeasti ole ja tuntuvat pitävän koko ajan kamalaa showta päällä.
Tervetuloa alalle! :)

No eli siis mun kannattaa :) Osaan kyllä kuunnella ja olen saanut palautetta siitä että olen kiinnostunut ja läsnä,näissä harjoitteluissa.Mutta ehkä jopa ahdistaa se sosiaalisuus mitä pitää olla kun en ole yhtään mikään sanavalmis pälättäjä mutta toki kopioida voin,ottaa mallia jne...toivonkin että ammatissa myös kasvaa ja itsevarmuus kehittyy.Ap

Kyllä joistakin hiljaisista ja ujoista voi tulla hyviäkin hoitajia. Aikoinaan luokallani oli sellainen tyttö joka ei koskaan puhunut mitään, nykyään hän on todella hyvä hoitaja ja puhjennut sosiaalisesti kukkaan. Ei kenenkään tarvitse olla mitään ylenpalttisia pauhaajia siellä töissä mutta suotavaa olisi (jo potilasturvallisuuden takia) että uskaltaa ja osaa kommunikoida potilaiden sekä työkavereiden kanssa.

Ap tsemppiä! Olen itse miettinyt ihan samanlaisia kysymyksiä, mutta tosiaan työharjoittelut vahvisti ja avasi silmäni että myös meidänlaisia rauhallisia ja harkitsevia tapauksia tarvitaan!

riippuu KUINKA ujo, epävarma ja hiljainen olet, ja millaiseen paikkaan haluaisit töihin.

Vastaan, että kyllä kannattaa. Toki itselleen pitää olla rehellinen ja miettiä, miksi hakeutua alalle ja kiinnostaako se. Oma-aloitteisuutta ja reippautta on hyvä opetella ja se myös oikeaasti palkitsee. Koulutuksen aikana kuitenkin kasvaa ihmisenä. Sosiaalialalla jokaisella on annettavaa ja ajan myötä itse kukin löytää paikkansa.

Itse opiskelin aikoinani lähihöitajaksi. Olin, ja olen sitä edelleen, epävarma itsestäni, ujo, liian mukautuva, liian kiltti. Lähäriopinnot olivat helppo ratkaisu. Jo opiskeluaikana huomasin, että tämä ei ole minua varten, mutta silti koulutus antoi eväitä tulevaan. Nykyään olen kuvataideopettaja. Väitänpä, että sos.alalla on sinun ja minun kaltaisia paljon muitakin.

En ole hoitoalalla mutta: Mä olen aina ollut vähän ujo, arka ja hiljainen. Mummot on tykänneet minusta jo pienestä pitäen. Olen myös reipastunut iän myötä. 

Nykyään kaikki hakee lähäriksi (moni) ja ei kaikki ole edes puheliaita. Kyllä se siinä duunissa ollessa tulee reipastuttua kun ei vanhukset edes muista minuutin päästä mitä sanoit.

Tietysti kannattaa! Onhan potilaitakin erilaisia, miksei siis hoitajiakin ja kuten hoku tuolla aiemmin mainitsi, niin kuuntelemisen taito on tärkeämpää,kuin äänessä oleminen.