Selitä, miksi lapsiperhe-elämä kannattaa

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 10:43"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 10:12"]

Niiden räkäisten lasten kanssa voi myös tehdä kaikkea kiinnostavaa. Ne kun kasvavat ja joka ikävaiheessa on hyvät puolensa ja omat kiinnostavat jutut. Me ainakin tehdään tosi paljon kaikkea kivaa koko perheenä. Mitä isompi porukka niin sen hauskempaa eikä ole koskaan tylsää. Lapsia on viisi ja hoitajia riittää lähipiirissä eli ilman lapsiakin pääsen tekemään mitä haluan milloin vaan.

[/quote]

Hoitaako lähipiiri omasta tahdostaan lapsiasi? :)

[/quote]

Ymmärrän että se on monelle vauhko-velalle vaikea ymmärtää, mutta kyllä, tosi moni isovanhempi haluaisi viettää vielä paljon enemmänkin aikaa lastenlastensa kanssa, kuin mitä on mahdollista.

Meillä on kolmet isovanhemmat, ja esim. isäni puoliso oli veljelleni valitellut aikanaan, että harmi kun mä en vie lapsia useammin heille. Ja just appiukko soitteli kuinka haluaa ensi viikonloppuna viedä meidän kuopuksen yhteen tapahtumaan.

Että kyllä näitä on.

Lapsiperhe-elämässä ei ole mitään KANNATTAVAA. Se ei ole asia jota voisi harkita järjellisistä syistä ellei lapsista tykkää tai jos ei omia halua. Jos tuntuu ettei siinä näe mitään hohtoa, todennäköisesti aika ei ole silloin sopiva. Toiset ei halua lähteä tällaiseen koskaan. 

Meille molemmille oli itsestään selvää että halutaan perhe. Me rakastetaan lapsia ja saadaan niistä ihan valtava ilo. Meillä lapset ovat myös vahvistanut meidän yhteistä suhdetta ja tuonut valtavasti enemmän rakkautta elämäämme. Tällä hetkellä elämme aika paljon lapsien kautta, saamme iloa siitä mistä lapsetkin ja teemme asioita jotta saataisi lapsille ihania muistoja ja kokemuksia. Esimerkiksi meidän mielestä on paljon hienompaa lähteä lasten kanssa lomalle esim. Angry Birds puistoon kuin kahdestaan ulkomaille. 

Me ollaan vanhemmat jotka ei niinkään kaipaa sitä yhteistä kahdenkeskeistä aikaa vaan saamme sitä siinä samalla kun vietämme aikaa perheemme kanssa. Jotkut vanhemmat nauttivat "lapsivapaasta", itse en osaisi olla ilman lapsia. 

Mutta jokainen meistä saa oman ilonsa eri asioista. Jotkut haluavat elää "huoletonta elämää", olla sitoutumatta ja kierrellä maailmaa. Toiset saa ilonsa lapsista ja perheestä. Vanhemmuus ei sovi kaikille. Kaikki ei sitä halua, eikä lähellekään kaikista siihen edes ole. 

Mutta tänäpäivänä siinä ei ole mitään Kannattavaa. Ennen vanhaa oli sanonta: Lapsi se leivän tuo. Tämä on ehkä pätenyt maanviljelijöillä jotka on saanut työntekijän ja tilan jatkajan joka pitää huolta sinusta sitten kun olet itse vanha. - Tänäpäivänä tämä ei enää päde eikä tämän varaan kannata lasten tekoa ainakaan jättää. 

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 10:47"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 10:00"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:52"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:49"] Miksi joku juoksee maratoneja? Vuorikiipeilee? Hankkii koiran tai hevosen? Pyöräilee Euroopan läpi? Avantoui? Vaeltaa? Harrastaa cosplayta? Kasvattaa kukkia? Minua nämä eivät kiinnosta, joten ovatko näiden harrastajat päästään sekaisin? [/quote] Kyllähän toi nyt kuulostaa huomattavasti kiinnostavammalta kuin räkäisten penskojen hoitaminen! :D [/quote] Luulisi 15-vuotiaankin ymmärtävän ihmisten ja heidän mieltymtstensä olevan erilaisia.

[/quote]

Hulluahan tällaiseen keskusteluun on sekaantua jonkun keskenkasvuisen kanssa, mutta sekaannunpa nyt kuitenkin. Eiköpä se lasten hankkiminen ole ihan lajin säilymisen kannalta toivottavaa :) 

Näin jo pitempään eläneenä sanoisin, että vietän tällä hetkellä paljon rikkaampaa elämää kuin ne työkaverini, jotka valitsivat lapsettomuuden ( tai muusta syystä jäivät lapsettomiksi). Kyllä se rakkaus syntyy onneksi omaa lasta kohtaan useimmiten ja rakkaita ovat nyt lastenlapsetkin. Onhan niitä hankalia vaiheita, eihän se lasten kanssa mene aina niin mutkattomasti.

Kun noita lapsivastaisia mietteitä luin edellä, mietin että onko enemmän elämisen ja tuntemattomaan heittäytymisen pelkoa. "Räkänokkien hoitamisesta" tulee mieleen sellaista, että pitääkö kirjoittaja ( 19 ) itseään räkänokkana edelleen?

[/quote]

En pidä. :)

Tosi tylsä aihe puhua lapsista, joten kivaa sunnuntaita mammat. Varmaan puuhaatte lasten kanssa jotain tänään vai meneekö aika taas netissä vängätessä? :D 

[/quote]

Pata kattilaa ja silleen :) Ihan ohikulkijana vaan pakko ihmetellä miksi ihmeessä te VELAT jatkuvasti avaatte näitä lapsi-aiheisia ketjuja ja vänkäätte niissä, kun ne lapset ei kiinnosta ollenkaan... 

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:28"]

Voi vitun lässynlää noiden rakastamisjuttujen kanssa. Se ei ole sen arvoista jos vähänkin epäilyttää. Turha uskoa näitä nettiäitejä. 

[/quote]

Mutta uskot kuitenkin nettiäitejä heti, jos joku kirjoittaa, että ei tää kannata ja kamalaa on?

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 10:54"]

Olkoon vaiko kuinka lässynlää, mutta rakkaus jota koen lastani kohtaan ylittää kaikki muut tunteet. En olisi halunnut elää elämääni kokematta tätä valtavaa tunnetta. Romanttinen rakkauskin on ihanaa, mutta se haalistuu ajan myötä. Rakkaus lapseen ei haalistu, vaan mahdollisesti vaan kasvaa.

[/quote]

Ja kokemattomat alapeukuttaa :D

Mä en ihan ymmärrä kysymystä. En itse ajattele että joku asia olisi tavoiteltava vain jos siihen liittyy ainoastaan positiivisia asioita. SItähän sinä ap ajat varmaan takaa. Monet käyvät töissäkin, vaikka välillä on päiviä kun epäonnistuu projektissa, rikkoo selkänsä töissä, palkka on paska, työkaverit vittumaisia, pomo ei tarjoa mielenkiintoisia tehtäviä. Toiset työpäivät taas sisältävät mukavia ja avartavia asioita - saat tehdä sellaista minkä koet oikeaksi, saat kunnon korvauksen ajastasi, uusi mukava työtoveri, innostava hanke. 

Minä näen vanhemmuuden ihmissuhteena. Toki siihen vaikuttaa se että toinen osapuoli on vielä kehittymätön ihminen, joten koen joinakin päivinä aika paljon epämiellyttäviä tunteita - kiukkua, turhautumista, väsymystä jne. Sitten taas onnistumiset täyttävät sydämen sellaisella rakkaudella ja ilolla ettei ole toista. Koen näiden vaihteluiden kuuluvan kaikkiin ihmissuhteisiin, ja koska suhde omaan lapseen on niin kokonaisvaltainen ja intensiivinen niin toki hänen kanssaan kokee vielä enemmmä asioita laidasta laitaan.

En erityisesti nauti siitä että täsä elämänvaiheessa herään viikonloppuisinkin ennen kahdeksaa. En nauti kuravaatteiden riisumisesta ja järjestelystä, en nauti sohjosäällä ulkoilusta, tylsässä pakkaspuistossa seistä töpöttämisestä. Silti nämä ovat vain osa koko pakettia. Koen innostavana näin pitkän hankkeen - kokonainen ihminen opastettavana tähän maailmaan! Minusta on mukavaa huomata miten paljon iloa arkeen lapseni tuo. Ja koen hyödyllisenä ja persoonaani kehittävänä sen että sitoudun johonkin näin pitkäjänteiseen.

Minä väitän, ap, että ihminen ei saa pysyvää iloa elämäänsä asioista, joissa on vain ja ainoastaan positiivisia ja hyviä puolia. Ihminen tarvitsee epäonnistumisia, haasteita, vaikeutta osatakseen taas arvostaa onnistumisia ja hyvyyttä ja helppoutta. Ja väitän että osa siitä miksi ihmiset valitsevat vanhemmuuden, on juuri tämä.

"Tarkoitit varmaan, että vietät omasta mielestäsi rikkaampaa elämää kuin lapsettomat työkaverisi? Vaikka minulla on lapsia, en voi mitenkään verrata elämän rikkauksia keskenään kenenkään muun kanssa, sillä kaikilla lähtökohdat/luonne/unelmat/ajatukset elämästä ovat henkilökohtaisia eivätkä vertailukelpoisia kuin korkeintaa subjektiivisella tasolla. Uskon, että esimerkikis veljeni elää vaimonsa kanssa ihan yhtä rikasta elämää kuin minäkin (monella tasolla ehkä rikkaampaakin monen mielestä), vaikka ovat aivan erilaisessa elämäntilanteessa ja vapaaehtoisesti lapsettomia."

Niin toki omasta mielestäni, mutta olen kuullut tuon vertauksen ainakin kahden lapsettoman työkaverini suusta. Molemmat ovat lähellä eläkeikää ja miettivät omaa vanhenemistaan. Kumpikin on myös hyvä ystäväni, joten tiedän heidän elämäntilanteensa hyvin. Ovat myös olleet kanssani ( tarjoutuneet itse ) hoitamassa lapsenlapsiani. Toki nuorempana kadehdin heitä, kun he saivat matkustella mielin määrin ja meille se ei ollut niin helppoa. Taloudellisesti ovat myös tällä hetkelläkin pärjäävämpiä kuin mieheni kanssa ollaan.

Kaikki eivät edes halua tehdä lapsia ja se on aivan ok, en sellaista valintaa kyseenalaista. Miksi lapsettomat sitten kyseenalaistavat lasten hankkimista?

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:52"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:49"]

Miksi joku juoksee maratoneja? Vuorikiipeilee? Hankkii koiran tai hevosen? Pyöräilee Euroopan läpi? Avantoui? Vaeltaa? Harrastaa cosplayta? Kasvattaa kukkia? Minua nämä eivät kiinnosta, joten ovatko näiden harrastajat päästään sekaisin?

[/quote]

Kyllähän toi nyt kuulostaa huomattavasti kiinnostavammalta kuin räkäisten penskojen hoitaminen! :D
[/quote]

Onko sinulle vaikea edes koittaa ymmärtää että ihmiset pitävät eri asioita tekemisen arvoisina? Minua ei kiinnosta esim koiran tai hevosen hankkiminen, eikä avantouinti. Mutta minusta on ihan mahtava touhuta oman lapseni kanssa. Silti kykenen ymmärtämään että joku voi haluta uida avannossa tai kiivetä vuorelle ja kavuta takaisin alas, vaikken samoja asioita haluaisi itse tehdä. Todennäköisesti jätät lapset tekemättä ja hyvä niin, ettet tee lisää noin kapeakatseisia ihmisiä tähän maailmaan.

"Pata kattilaa ja silleen :) Ihan ohikulkijana vaan pakko ihmetellä miksi ihmeessä te VELAT jatkuvasti avaatte näitä lapsi-aiheisia ketjuja ja vänkäätte niissä, kun ne lapset ei kiinnosta ollenkaan... "

Näinpä ja miksi ihmeessä edes roikutte vauva-palstan sivuilla? Luulisi, että aihe ei kiinnosta tippaakaan :)