Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon puhut miehellesi asioistasi?
Kommentit (25)
Vain välttämättömän. Kylmässä suhteessa ei ole montakaan keskustelunaihetta. Ei kiinnosta puhua, eikä kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina välillä yritän keskustella niinkuin oikealle ihmiselle, kun unohdan että on idiootti putkiaivo, jolla ei kiinnosta mikään muu kuin jalkoväli ja työ.
Kaiken, kyllä kiinnostaa. Toimii myös toisinpäin.
Paljon :) kiinnostaa. Toimii myös toisinpäin.
En puhu paljon mitään, lähinnä vain puhutaan lapsista ja arkeen liittyvistä asioista tyyliin "Sannalla on huomenna hiihtoa koulussa, pystytkö viemään aamulla sukset koululle töihin mennessäsi?" ja ruokapöydässä "antaisitko salaattin?". Mies puhuu myös aika vähän, muutaman lauseen päivässä arkijuttujen lisäksi. Yhdessä ollaan oltu 17 vuotta. N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 19:54"]
Ei kiinnosta. Eikä kuuntele.
[/quote]
Meillä sama.
Yritin puhua asioistani, muttä hän tyrmäsi ehdotuksiani ja oli epäkannustava, niin enpä ole enää puhunut. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Panetteko silti te, jotka ette juuri kommunikoi ainakaan tasapuolisesti? Ap
Puhun kaiken ja häntä kiinnostaa, samoin myös toisinpäin.
Keskustelutaito ja avoimuus olikin yksi tärkeimmistä kriteereistäni puolison suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun miehelleni koko ajan. Olemme myös samassa työpaikassa, joten voimme jutella meille tärkeistä asioista myös työaikana. Mieheni puhuu vain luvan saatuaan.
Tykkään jutella ihmisten kanssa, mutta en mieheni kanssa. Nyt kun katsoo taaksepäin, niin emme ole jutelleet oikeastaan koskaan tai juttelumme on kevyehköä ja vältämme parhaan mukaan vaikeita asioita joita suhteessamme on paljon. Muutaman kerran vuodessa tilanne räjähtää ja puhumme pari tuntia hautumaan jääneistä asioista, mutta muutosta ei tule. Koska mies inhoaa näitä räjähdyskeskusteluja, hän lupaa niissä vaikka mitä saadakseen minut hiljentymään ja tilanteen taas normaalin vakaaksi ja rauhalliseksi. Haaveilen toisenlaisesta ja avoimemmasta suhteesta, tästä ei enää sellaista tule ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhumme siitä, mikä miloonkin aiheelliselta tuntuu. Meillä on atpana istua se ylen ykköseltä viiden jälkeen tuleva tv-ohjlma (nyt doc martin) ja jutella vähintään sen ajan kyseisestä päivästä ja päässä liikkuvista ajatuksista joka päivä.
Puhun miehelleni kaikesta mahdollisesta paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Työasioista en puhu, koska olen vaitiolovelvollinen, ja työtovereistanikaan en puhu, koska mieheni ei tunne heitä eikä siis osaa mieltää juttuja kiinnostaviksi tai hauskoiksi tms.
En puhu myöskään ahdistuksistani. Pelkään esim. että lapselle käy jotain tai että mies ajaa työmatkalla kolarin huonolla kelillä jollain metsätiellä eikä kukaan tiedä tai näe. Minusta on väärin sanoa, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puolitettu suru. Minusta jaettu suru on kymmenkertainen suru, koska paitsi että minua ahdistaa, miestäkin alkaa ahdistaa, ja sitten minua ahdistaa kun olen aiheuttanut miehen harteille taakan ja mies suree, kun minua ahdistaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun paljon mieheni kanssa ja oikeastaan lähes kaikesta mahdollisesta. Meillä on sama ammatti ja yhteisiä harrastuksia. Minulle yhteiset keskustelut ovat erittäin tärkeitä. Joskus toki höpötän ja huomaan ettei mieheni kuuntele, mutta enimmäkseen meillä on ihan vastavuoroista keskustelua. Olemme olleet yhdessä 22 vuotta.
En juuri mistään. Tulee vain paha mieli. Mies ei ymmärrä, ei halua ymnärtää....tai jotain. Asiat on helpompi kestää silloin yksin.
Paljon mietin "omia" juttuja ihan itsekseni ja kun ne on mietitty loppuu, ei mulla ole tarvetta puhua niistä enempää.
Mutta kyllä miehen (ja lapsen) kanssa päivittäin puhutaan työstä/koulusta, jos ollut jotain tavallisuudesta poikkeavaa, sovitaan seuraavan viikon aikataluja ja ruokalistaa, mietitään lomareissua, kommentoidaan uutisia, funtsitaan vanhempiemme asioita....mitä milloinkin, ei nyt mitään hirmu henkeviä enää 15v yhdessäolon jälkeen.
Olis aika kamala asua toisen kanssa ja olla vaan itekseen, kommunikoimatta....
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 19:54"]
Ei kiinnosta. Eikä kuuntele.
[/quote]
Ei niin, mutta kyllä se siltä vänkää vastaan.
MIKSI joku olisi suhteessa ihmisen kanssa, jolle ei voi puhua? Sehän on se pointti suhteessa, että on sielunkumppani, jaetaan kaikki. Onko puoliso teille vain seksi- ja asuinkumppani? Minä kerron miehelleni ihan kaiken: pienet, turhat sattumukset, salaisuudet, murheet, haaveet, pelot. Kaiken sellaisenkin, mitä en koskaan uskaltaisi kertoa kellekään muulle. Samoin hän minulle, tottakai, mehän olemme parhaat ystävät ja kumppanit jokaisella tasolla.
Ei kiinnosta. Eikä kuuntele.