Lue keskustelun säännöt.
Lapseni surumielisyys kun isä ei huomaa
18.11.2021 |
En tiedä mitä tekisin. Meillä me yt jo monta vuotta niin että minä ja kaksi lastamme puuhaamme kolmestaan ja mies ei osallistu mihinkään perheen juttuun. Ei tule rannalle mukaan, ei kesäreissuille ei luontopoluille ei mihinkään. On yrittäjä ja ei ole päässyt pitämään lomaa moneen vuoteen joten uskoisin että on todella väsynyt. Jaksaa työn ja sitten makaa sohvalla. On kärttyisä ym. Lapseni nuorempi 10v on jonkin aikaa ollut aika surullinen. Nyt oli pitänyt tehdä isänpäivä korttia. Jutteli eräänä iltana kun ei tiedä mitä kirjoittaisi kun ei ole mitään mitä kirjoittaa. Että ei tiedä edes mistä isi pitää. No ei antanut mitään korttia kun oli unohtanut sen kuulemma kouluun. Antoi yhdessä kotona tekemämme lahjan. Näin siivotessa kortin pöydällä. Siinä oli aika surullinen teksti isästä joka vain raivoaa ratissa ja kotona vain lököilee sohvalla. Toisessa puhui miten isä vain työmatkoilla työkavereiden kanssa ja hän odottaa kotona. Tuli aivan kamala olo kun en tiedä miten auttaa tyttöä.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kenelläkään ole omakohtaisia kokemuksia tai antaa neuvoja
Ei ole. Huomasin aika varhaisessa vaiheessa lapsen syntymän jälkeen ettei isä ole ihan täysillä hommassa mukana ja meille ei tullut enempää lapsia ja isä sitten muuttikin myöhemmin pois ja nyt hän tapaa lastaa säännöllisesti ja on paremmin mukana.
mutsi 4.3. kirjoitti:
Valitettavan paljon on vastaavia. Malin saaneet omilta isiltä.Vasta tämä suku polvi joka kasvaa aikuiseksi ja perustaa perheet.Eivät enää kanna menneiden sukupolvien takaa ja käytösmallia!
Mihin perustat teoriasi? Eipä sitä osallistuva isän mallia tyhjästä opi.
Porvoossa on näitä niiiiin ihania parisuhteita aina <3
Näytä isälle ne lapsen tekemät kortit. Jos ei niistä havahdu, niin ei sitten mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näytä isälle ne lapsen tekemät kortit. Jos ei niistä havahdu, niin ei sitten mistään.
Tämä! Ei mies ehkä jaksa sinun sanomaasi kuunnella, mutta herättäisikö omien lasten sanomana paremmin? Ei kaikkiin miehiin toimi sekään. Jos työ on hänelle henki ja elämä, et voi sitä muuttaa, voit vaan yrittää herättää miehen ennen kuin se on myöhäistä. Lapselle voisit miettiä saisitko hänet juttelemaan vaikka koulupsykologin kanssa, tai perheneuvolassa tms? Saisi purkaa turvallisesti kurjaa oloaan ja toisaalta tukea siihen, ettei isän välinpitämättömyys ole hänen syynsä.
Valitettavan paljon on vastaavia. Malin saaneet omilta isiltä.Vasta tämä suku polvi joka kasvaa aikuiseksi ja perustaa perheet.Eivät enää kanna menneiden sukupolvien takaa ja käytösmallia!