Miten laihduttaminen on vaikuttanut elämääsi?

Itsetunto palasi kohdilleen. Olen niin onnellinen. Vaatteet näyttää hyvältä päällä. Energiaa riittää, en hengästy enää. Olen laihtunut "vasta" 11kg, en edes millääm ihmekuureilla. Pienensin annoskokoa ja lisäsin arkiliikuntaa eli jään bussista pois muutamaa pysäkkiä aikaisemmin. Lisään joka ruokaan kasviksia/juureksia ihan runsaasti, koska en tykkää kylmistä salaateista. Ja karkkia en ole ostanut enää yhtään kotiin. Ja tämä ihan ilman kuntosali- rääkkiä. Uimassa käyn silloin tällöin. hidas tapa toki, mutta minulla toimii. Ja loppuelämän aion elää näin:). Karkkihimokin menee yllättävän nopeasti pois.

Vaaleat vielä pesun jäljiltä sotkuiset hiukset, surumieliset silmät, kalpea iho, nätti vartalo vaikka vähän turhan luikku onkin.

Sori. Meni värään. :D -9

Kalu näyttää pitemmältä.

Tehnyt minusta energisemmän ja onnellisemman :)

Itsetunto parantuu kaiken aikaa kun treenaa ja syö hyvin, läski lähtee.

Äiti ei hauku enää rumaksi

Paljon positiivista mutta jotain negaakin.

Positiivista on että olen positiivisempi ja itsevarmempi. Nauran ja pystyn nauttimaan esim. ravintolassa syömisestä ihan eri tavalla. 

Negatiivista on että näen ihmisten käyttäytymisen eri tavalla nyt kuin ennen. Ihmissuhteet on muuttuneet. Nyt kun olen saanut itsetunnon korkeammalle, en anna enää ihmisten nauraa itselleni tai kävellä ylitseni. Parisuhdettakin olen alkanut pohtimaan vähän eri tavalla kuin ennen. 

Sain syömishäiriön ja vaa'an antamat lukemat aamuisin määrittää koko päivän fiiliksen.

Pukeutuminen on mukavampaa, kun ei tartte miettiä millä peittää leveän perseen eikä tarvi huolehtia siitä, että myötenmenevä pusero paljastaa sivuläskit/jenkkakahvat.

Toisaalta, en ole vieläkään tyytyväinen kroppaani, tai niin tyytyväinen kuin luulin olevani tämän kaiken läskin laihdutettuani. Reidet ja takapuoli ovat edelleen niin selluliittimuhkuraiset, että ei toivoakaan että kehtaisin edelleenkään mennä uimahalliin.

Ja tissit.. ne ovat muisto vain. Ennen mulla oli kiinteän näköiset, mukavankokoiset ja -muotoiset C/D-kupit, nyt on just ja just A:t, ja sekin koostuu vain nahasta. Ilman liivejä rinnat eivät erotu yhtään, valuvat lättäninä ihopusseina rintakehää myöten. Surkea näky :/

Näin ei saisi varmaan sanoa, mutta välillä mietin, oliko se laihduttaminen tämän kaiken väärti. Liikunnallinen olin ennen laihtumistanikin, joten sinänsä kunto ei ole "kohonnut", liikkuminen oli lihavampanakin ihan helppoa. Ja tosiaan, ihan sama elämä mulla on nytkin. Vaatevalikoimaa kylläkin enemmän!

t. -20 kg

Laihduin sairauden takia 10kg ja yritän olla, kuten aiemmin. Tosin inhottaa ihmisten kommentit, että näytätpä hyvältä ja hienoa, kun tuossa iässä on onnistunut laihduttamaan. (30v). Aiemminkin olin normaalipainoinen ja nykyään aika hoikka. Pidän samoja vaatteita kuin ennenkin, sillä ei ole mitään tarvetta korostaa itseäni.

Ennen farkut oli 36" nyt 31".

Sain lääkärini hyvälle tuulelle.

Enää en tee kuolemaa kun kävelen rappuset kolmanteen kerrokseen.

Huonosti

Olen positiivisempi, iloisempi, jaksan paremmin ja elämässä on toivoa. Ainut nega on se, että koen tuhlanneeni elämäni parhaimmat vuodet ylipainoisena:( Yritän päästä tästä ajatuksesta eroon, mutta olen katkera

En enää nauti herkuttelusta: elimistö pistää roskaruoalle vastaan niin fyysisesti kuin henkisestikin

Sydän tykyttää useammin, näkö sumenee usein, on vähän heikko olo. Mutta en pysty lopettamaan. Tämä on ainoa keino tuntea, että pystyy vaikuttamaan edes johonkin elämässään.

Positiivisesti ja negatiivisesti. 

Naiset eivät enää ole niin kiinnostuneita (en ollut megaläski vaan enemmänkin tyyliä "raksamies") mutta toisaalta LDL on pudonnut ja tuntuu, että olen virkeämpi. Nukunkin ehkä paremmin. 

Kehtaan taas katsoa ihmisiä silmiin, ja koen ansaitsevani olla olemassa.