Koulukiusatut, kun liikutte kadulla huomaatteko muissa ihmisissä...

En onneksi.

Ei, mutta usein aavistan satunnaisistakin vastaantulijoista pahuuden. 

Olen miettinyt sitä mitä jälkiä se koulukiusaaminen minuun on jättänyt. Olen halunnut päästä yli niistä asioista ja kyllähän se sitä on vaatinut että se lapsuus on pitänyt ruveta elämään uudelleen läpi. Vasta muutama päivä sitten näin pahimman kiusaajani kuntosalilla. Niistä ajoistahan on jo yli 10 vuotta aikaa. Mielessäni koin tyytyväisyyttä siitä, että tuo ihminen jota pelkäsin lapsena aivan mielettömästi ei enää aiheuttanut mitään tuonkaltaisia tunteita. Itsetuntoni on siis kasvanut kun minun ei tarvinnut mitenkään mitätöityä tuon ihmisen rinnalla, eikä tuntea oloani huonommaksi. Onhan tämän eteen töitä pitänyt itsensä kanssa tehdä.

En oikeastaan tuollai, mutta kun avaavat suunsa niin tietynlainen puhetyyli, sellainen negatiivissävytteinen ja muita tuomitseva puhe saa minut heti takajaloilleni, tosi herkästi ajattelen että voi ei, taas tällänen Täydellinen Ihminen jonka mielestä kaikki muut on ihan perseestä, ja häippäsen maisemista.

En, mutta tunnistan toisen kiusatun helposti jo lyhyen juttelun jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:47"]

Ei, mutta usein aavistan satunnaisistakin vastaantulijoista pahuuden. 

[/quote]

Minä myös ja juuri sellaisen kiusaamistaipumuksen.

Kyllähän kiusaamisesta jää jäljet ja toiset on herkempiä kuin toiset. Itse olettaisin että tunnistan ne "pahat" ihmiset myös kadulla. Kyllähän röyhkeissä tyypeissä kaikissa on tiettyjä piirteitä. Itse olin työpaikkakiusattu. Tosin kiusaaja harrasti kiusaamista yleisesti. Kerran se akka tuli huutamaan kurkkusuorana mulle vaikka ei ollut edes esimies eikä mitään syytä ollut. Tärisin kuin haavanlehti ja mietin mistä reaktio johtui. Äitimme raivosi kun olin pieni - siitä voimakas reaktio. Olin saikulla ja tärisin kotona. Tilanne töissä muistutti tilannetta lapsena. Lapsuuteni oli traumaattinen.

En, mutta mulla on ihan perusoletuksena että jokainen vastaantulija inhoaa mua ja olen häiriönä kun kehtaan kulkea siinä.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:56"]

En, mutta mulla on ihan perusoletuksena että jokainen vastaantulija inhoaa mua ja olen häiriönä kun kehtaan kulkea siinä.

[/quote]Mulla on samaa, ja että haisen tai olen muuten jotenkin epämiellyttävä, en oikeastaan menekään enää ulos, olen erakoitunut kotiin.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:56"]

En, mutta mulla on ihan perusoletuksena että jokainen vastaantulija inhoaa mua ja olen häiriönä kun kehtaan kulkea siinä.

[/quote]Mulla on samaa, ja että haisen tai olen muuten jotenkin epämiellyttävä, en oikeastaan menekään enää ulos, olen erakoitunut kotiin.

[/quote]

Sama. Kaupassakin käydessä mulla on sellainen olo että, "anteeksi, kun tulin taas". Yritän hoitaa ostokset nopeasti.

Koettakaa ottaa vastuuta omasta elämästänne, kiusatut. Haluatteko heittää sen hukkaan? Toista tilaisuutta ette koskaan saa!

Kiusaajat tunnistan aina uusissa ryhmissä.

Mielenkiinnosta, mistä tunnistatte onko uusi ihminen kiusaaja tai kiusattu?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 15:05"]

Koettakaa ottaa vastuuta omasta elämästänne, kiusatut. Haluatteko heittää sen hukkaan? Toista tilaisuutta ette koskaan saa!

[/quote]Tämän olen itsekin ymmärtänyt. Nämä on näitä asioita, että kuivalta maalta on helppoa arvostella myrskyssä olevaa, mutta kuitenkin kyllä minä haluan päästä siitä lapsuudestani yli. Juurikin sen takia että tätä elämää ei eletä kuin kerran. Suremisen ja katkeroitumisen väliltä kannattaakin valta ensimmäinen. Itseni takia. Pikkuhiljaa rakkautta ja myötätuntoa itseään kohtaan rupeaa löytymään.