Koulukiusatut, kun liikutte kadulla huomaatteko muissa ihmisissä...

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 15:55"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 15:05"]

Koettakaa ottaa vastuuta omasta elämästänne, kiusatut. Haluatteko heittää sen hukkaan? Toista tilaisuutta ette koskaan saa!

[/quote]Tämän olen itsekin ymmärtänyt. Nämä on näitä asioita, että kuivalta maalta on helppoa arvostella myrskyssä olevaa, mutta kuitenkin kyllä minä haluan päästä siitä lapsuudestani yli. Juurikin sen takia että tätä elämää ei eletä kuin kerran. Suremisen ja katkeroitumisen väliltä kannattaakin valta ensimmäinen. Itseni takia. Pikkuhiljaa rakkautta ja myötätuntoa itseään kohtaan rupeaa löytymään.

[/quote]

Jännää miten pahasti toinen ihminen saa pilattua toisen elämän... Ihan hirveää luettavaa nämä kiusaamisen jäljet! Oli kiusattu sitten mistä syystä tahansa, se on aina yhtä väärin.

Ja jännä, että av:llä avaudutaan aina me kiusatut. Ei koskaan kiusaajat! Miksi? Kai niitäkin helvetti soikoon täällä on yhtä lailla kun meitäkin!? Vai eikö kiusaaja pidä koskaan itseään kiusaajana...

[/quote]

No, minä tunnustan, olen kiusattu sekä kiusaaja. Kaltaisiani on varmasti muitakin, jopa tällä palstalla.

[/quote]

Hyi helvetti mitä saastaa olet!

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:51"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:22"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:16"]

Vieläkin kavahdan koululaisjoukkoja. Johtuu varmaan menneistä.

[/quote]

Itse olen entinen kiusattu, nykyisin yli kolmekymppinen kahden lapsen äiti. Minua kiusattiin koko yläasteen ajan, itseasiassa jo ala-asteella. Valitsin yläasteen sen perusteella, että sinne ei tullut kukaan kiusaajistani, mutta harmi kyllä yksi entinen kiusaajani tunsi jonkun luokaltani, oli puhunut minusta perättömiä inhottavia asioita ja silloin se alkoi uudelleen.

Tunnistan myös itsessäni tuon, että kavahdan teinien joukkoja. Aivan käsittämätöntä, että aikuinen ihminen odottaa sellaisten nuorisoporukoiden ohi kulkiessaan huutelua ja solvaamista, edelleen?! Sitten kun ne eivät ole näkevinään, ihmettelen! Kun omat lapseni menivät kouluun, huomasin tarkkailevani heidän luokkakavereitaan erilaisissa tilanteissa, ja huomasin heti sieltä ne sellaiset persoonat jotka todennäköisesti olisivat niitä, ketkä päättävät luokassa kuka jätetään ulkopuolelle jne... :/

Minun ei ole tarvinnut aikuisiällä törmätä kiusaajiini, ja olen jättänyt esim. luokkakokoukset väliin koska en halua heitä kohdatakaan. Luultavasti kaikki esittäisivät niinkuin eivät muistaisi mitään koskaan tapahtuneenkaan. Sen tiedän, että osalla entisistä kiusaajistani menee todella huonosti ja osa on näennäisesti menestyneitä, mutta edelleen elävät itsekkäästi muita jalkoihinsa polkien... en siis kahdehdi heistä ketään.

Kiusaamisen jäljet näkyvät minussa eteenkin siinä, että uusia ihmisiä kohdatessa oletan automaattisesti, että minusta ei pidetä. Samoin jos kuulen jossakin ihmisten supisevan tai nauravan, nousevat niskavillani automaattisesti pystyyn ja pienen hetken ehdin ajatella, että se liittyy minuun...

Uskon tunnistavani sellaiset ihmiset, joilla on taipumus kiusata/ puhua pahaa selän takana/ esittää jotakin mitä he eivät ole... Yleensä vaistoni osuu näissä oikeaan, jotenkin huomaan herkästi sellaisen tekopyhyyden ihmisissä...

Sellainen muutaman hengen lauma kikattavia teinityttöjä tai vähän rasavillin oloisia poikia saa mulla heti ihon kananlihalle, vältän menemästä lähellekään jos pystyn, koska jostain syystä olen aina varma, että ne käy mun kimppuun :/

[/quote]

[/quote]

" Kiusaamisen jäljet näkyvät minussa eteenkin siinä, että uusia ihmisiä kohdatessa oletan automaattisesti, että minusta ei pidetä. Samoin jos kuulen jossakin ihmisten supisevan tai nauravan, nousevat niskavillani automaattisesti pystyyn ja pienen hetken ehdin ajatella, että se liittyy minuun... "

TÄMÄ! niin tuttua mullekin... Nää on just niitä kiusaamisen jättämiä jälkiä. !

Oho, onnistuin jotenkin kummallisesti kirjoittamaan oman tekstini tuohon lainatun tekstin keskelle. Eli tuo viimeinen kappale ei ollut 35:n tekstiä...

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:02"]

Oho, onnistuin jotenkin kummallisesti kirjoittamaan oman tekstini tuohon lainatun tekstin keskelle. Eli tuo viimeinen kappale ei ollut 35:n tekstiä...

[/quote]

Mullekin kävi kerran niin. :)

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 15:03"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:56"]

En, mutta mulla on ihan perusoletuksena että jokainen vastaantulija inhoaa mua ja olen häiriönä kun kehtaan kulkea siinä.

[/quote]Mulla on samaa, ja että haisen tai olen muuten jotenkin epämiellyttävä, en oikeastaan menekään enää ulos, olen erakoitunut kotiin.

[/quote]

Sama. Kaupassakin käydessä mulla on sellainen olo että, "anteeksi, kun tulin taas". Yritän hoitaa ostokset nopeasti.

[/quote]

Menkää nyt hyvät ihmiset terapiaan mitä pikimmiten!

No en säpsähtele enkä luule satunnaisia ohikulkijoita entisiksi kiusaajikseni. Koulukiusaamisestakin voi päästä yli ja elämä jatkuu.

Sulla taitaa olla terapian paikka, tuo ei ole tervettä.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:44"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:12"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:04"] [quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 15:55"] [quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 15:23"] Ja jännä, että av:llä avaudutaan aina me kiusatut. Ei koskaan kiusaajat! Miksi? Kai niitäkin helvetti soikoon täällä on yhtä lailla kun meitäkin!? Vai eikö kiusaaja pidä koskaan itseään kiusaajana... [/quote] No, minä tunnustan, olen kiusattu sekä kiusaaja. Kaltaisiani on varmasti muitakin, jopa tällä palstalla. [/quote] Ihmisen mieli toimii siten, että on helpompi ajatella itsensä uhrina kuin syyllisenä. Todellisuudessa suurin osa ihmisistä, melkein kaikki, on jossain elämänsä vaiheessa kummassakin roolissa, mutta on itselle helpompaa ajatella, että minä olen aina vain se kohde, jolle tehdään vääryyttä, itse en koskaan tee mitään. Tälläkin palstalla monet kiusaajiensa tuomitsijat kirjoittelevat törkyviestejä ja ulkonäköhaukkuja joistain julkisuuden henkilöistä. Ovat siis itse kiusaajia. [/quote] No tietyissä tapauksissa kiusaajakin voi olla, ja varmasti onkin myös jonkin uhri, eikä minusta ole väärin lähteä tiedostamaan itseään sitä kautta. Muutenkin on hankalaa jos kiusaamistilanteessa on kaksi keskenkasvuista, koska tuskin se kiusaaja itsekään tajuaa omia motiivejaan. Joten syyllisiin takertuminen on hieman niin ja näin, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Minua kiusattiin koko koulu aikanani, mutta asia ei sinällään jäänyt vaivaamaan, koska tiedän että he eivät kiusanneet minua itseni takia. Eiväthän he tunteneet "kuka" minä olin, joten en ottanut sitä itseeni. Ei se tietenkään tee heidän teoistaan oikeita, mutta näen että heillä ei ole valtaa minun sielun elämääni. [/quote]miten voi ollakin noin fiksu. Tsemppiä sulle

[/quote]

En huomannutkaan tätä. Kiitos paljon :)  -29

Olisi mukavaa kohdata joku entisistä kiusaajistani kadulla. Haluaisin paiskata kättä ja vähän muutakin.

Mietin tätä asiaa äsken salilla ollessani ja kyllä minussa on vain edelleen semmoinen jälki jäänyt, että olen jotenkin varuillani ihmisten kanssa, minussa on sitä lievää alemmuudentunnetta ja olen jotenkin toisten ihmisten pään sisällä, jossa he muka kuvittelisivat minusta kaikenlaista inhottavaa. Eli stressaan kauheasti siitä mitä muut minusta ajattelee ja tulkitsen vähän kaikenlaiset minuun kohdistuvat katseet ja ilmeet jonkinlaisena tuomitsemisena. On iso työ että rupeaa kelpaamaan itselleen, mutta kyllä mä nyt meinaan tätä työtä itseni kanssa niin pitkään jatkaa, kunnes rupean kelpaamaan itselleni.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 16:59"]

" Kiusaamisen jäljet näkyvät minussa eteenkin siinä, että uusia ihmisiä kohdatessa oletan automaattisesti, että minusta ei pidetä. Samoin jos kuulen jossakin ihmisten supisevan tai nauravan, nousevat niskavillani automaattisesti pystyyn ja pienen hetken ehdin ajatella, että se liittyy minuun... "

TÄMÄ! niin tuttua mullekin... Nää on just niitä kiusaamisen jättämiä jälkiä. !

[/quote]Tämä on myös aivan tuttua ollut minullekin. Ihan juuri näin olen itsekin kokenut, vaan onneksi jo aika paljon olen tuosta päässyt yli, kun on vaan tarpeeksi ollut noissa tilanteissa ja oivaltanut että harvoinpa tai tuskin koskaan ne minusta puhuvat. Ja vaikka puhuisivatkin niin mitä sitten, olen minä arvokas joka tapauksessa.

Menisin terapiaan, mutta minne? Opiskeluaikana kävin yths:n psykologilla ja hän oli sitä mieltä viiden tapaamisen jälkeen etten tarvitse terapiaa. En pitänyt psykologista ja tuntui ettei hänkään minusta. Olen käynyt myös pariterapeutilla ja tuntui ettei hänkään pitänyt minusta.

Kesätyöpaikassani aikoinaan kävi näin: tein töitä ja juttelin päiviä normaalisti yhden miespuolisen kesäharjoittelijan kanssa. Eräänä päivänä tuli puheeksi, nitä yläastetta ollaan käyty ja totesimme hänen olleen samalla luokalla mun hyvän kaverin kanssa. Hän alkoi heti kiusata minua. Muutaman päivän yritti, mutta muu työväki oli mun puolella (paitsi yksi heikko pikkujätkä), joten joutui luovuttamaan.
Palhon myöhemmin selvisi, että tämä tyyppi oli kiusannut sitä hyvää ystävääni vuosia koulussa.
Eli se, että olin kiusatun ystäva, sai kiusaajan kiusaamismoodiin

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:32"]

Menisin terapiaan, mutta minne? Opiskeluaikana kävin yths:n psykologilla ja hän oli sitä mieltä viiden tapaamisen jälkeen etten tarvitse terapiaa. En pitänyt psykologista ja tuntui ettei hänkään minusta. Olen käynyt myös pariterapeutilla ja tuntui ettei hänkään pitänyt minusta.

[/quote]

Hyvän terapeutin löytäminen voi viedä aikaa, mutta kannattaa. Yksityiseltä sektorilta joku, jonka kanssa synkkaa. Elämänlaatu paranee varmasti.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 18:37"]

Kesätyöpaikassani aikoinaan kävi näin: tein töitä ja juttelin päiviä normaalisti yhden miespuolisen kesäharjoittelijan kanssa. Eräänä päivänä tuli puheeksi, nitä yläastetta ollaan käyty ja totesimme hänen olleen samalla luokalla mun hyvän kaverin kanssa. Hän alkoi heti kiusata minua. Muutaman päivän yritti, mutta muu työväki oli mun puolella (paitsi yksi heikko pikkujätkä), joten joutui luovuttamaan. Palhon myöhemmin selvisi, että tämä tyyppi oli kiusannut sitä hyvää ystävääni vuosia koulussa. Eli se, että olin kiusatun ystäva, sai kiusaajan kiusaamismoodiin

[/quote]

Mikä pelle! :-D omg.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 15:40"]

Tuntuu jotenkin hassulta että täällä kehitellään ongelmia ihan tyhjästä, ei ohikulkijat noteeraa teitä mitenkään. Ei ole tervettä projisoida omia ongelmiaan muihin ihmisiin. Pitää vain itse ryhdistäytyä.

[/quote]

Ei ole tervettä projisoida omaa ääliömäisyyttään toisiin, viattomiin kanssaihmisiin ja aiheuttaa näille pahaa oloa vuosikausiksi. Järkyttävää, kuinka osa täällä käskee "ryhdistäytymään". Teidän sydämenne ei tosiaankaan ymmärrä.

Vastauksena liittyen kysymykseen; luulen tunnistavani melko hyvin sekä kiusaajan että kiusatun piirteitä. Kiusatuissa saattaa korostua tietty varovaisuus, osa ehkä pyrkii puhuttelemaan ja kohtelemaan toisia korostetun ystävällisesti ja hienotunteisesti. Kiusattu jää turhaan syrjään tilanteissa, koska ei uskalla joutua huomion kohteeksi (miksi ehdoin tahdoin altistaa itsensä kiusaamiselle?)

Itkettää ja raivostuttaa se, kuinka rohkeasta ja luottavaisesta lapsesta tuleekin arka ja pelokas. Ihan kuin kiusaajat olisivat pistelleet kiusattuun neuloja, joiden rei'istä kaikki reippaus ja itsevarmuus valuu pois. Entiseksi ei voi enää muuttua.

Sitten nämä entiset kiusaajat tai muuten vain asiasta ymmärtämättömät sanovat, että ryhdistäytykää.

Joskus kun mulla on huono päivä, katson hymyilevää vastaantulijaa ja mietin, oliko tuo hymy kohteliaisuutta vai ironista vittuilua. Että onko minusta netissä jotain epäedullisia kuvia tms.

Mä taas varmaan just näytän joltain koulukiusaajalta vaikka oikeesti oon herkkä ja arka, mulla on aina ollut ulkokuori muurina muuhun maailmaan. Koska mä pelkään. :/

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:47"]

Ei, mutta usein aavistan satunnaisistakin vastaantulijoista pahuuden. 

[/quote]

Älkää muuten luottako liikaa tähän. Ellei teille tule tilaisuutta konkreettisesti arvioida, onko se "pahalta vaikuttava" vastaantulija oikeasti paha vai ei, ei kannata tällaisen perusteella tuomita tuntemattomia ihmisiä. Koska kovia kokeneella, traumatisoituneella ihmisellä se "pahuustutka" voi alkaa hälyttää ihan tiedostamattomista syistä: jokin jossain ihmisessä alitajuisesti muistuttaa vanhoista kokemuksista; jonkun satunnaisen ihmisen ilme/pukeutuminen/mikä tahansa voi muistuttaa vanhasta koulukaverista ja saada ketjureaktion aikaan mielessä, tms.

Olin tunnistavinani kiusaajieni kasvoja väkijoukossa vielä kolmelkymppisenä, samoin jotkin äänet ja puhetyylit saivat hetkeksi täysin lamaantumaan. Nyt reilusti keski-ikäisenä en enää koe näitä ilmiöitä.

Mutta tuli on työnsä tehnyt: luottamus ihmisiin katosi varhaisnuoruuden myötä niin täydellisesti ettei se koskaan täysin ole palannut, ja tavanomainen elämä parisuhteineen ja lapsineen on minulle ollut vain haave.

m50  

up