Kommentteja tällaisesta parisuhteesta?

Olet sokeutunut siinä määrin, ettet usko tilanteessa olevan välttämättä mitään vialla. Tuo ei kuitenkaan ole normaalia tai ok ainakaan minusta. Vallankäyttöä ja hieman lapsellista minusta. Hyvä ettet ole alistunut. Sinuna sanoisin hänelle asiasta, eli että jos jatkuvasti näitä suutahtamisia tulee, eikä asioista sen sijaan esim etukäteen voida keskustella, niin et katsele sellaista. Oletko varma ettet itse kalenteroi elämääsi täyteen ja ole kaiken suhteen todella ehdoton? Jos et niin mikäli keskustelu ei auta, niin en oleta tilanteen paranevan.

Mun eksä oli juuri tollainen potensiin sata.

Vierailija kirjoitti:

Olet sokeutunut siinä määrin, ettet usko tilanteessa olevan välttämättä mitään vialla. Tuo ei kuitenkaan ole normaalia tai ok ainakaan minusta. Vallankäyttöä ja hieman lapsellista minusta. Hyvä ettet ole alistunut. Sinuna sanoisin hänelle asiasta, eli että jos jatkuvasti näitä suutahtamisia tulee, eikä asioista sen sijaan esim etukäteen voida keskustella, niin et katsele sellaista. Oletko varma ettet itse kalenteroi elämääsi täyteen ja ole kaiken suhteen todella ehdoton? Jos et niin mikäli keskustelu ei auta, niin en oleta tilanteen paranevan.

Mun eksä oli juuri tollainen potensiin sata.

En kalenteroi elämääni täyteen ja monessa asiassa joustan. Olen kyllä monessa asiassa ehdotonkin. Mutta jos en oikeasti vain halua laittaa rahojani uusiin telkkareihin tai uupuneena juosta muualla haravoimassa niin en koe kyllä tekeväni väärin, en kiellä häntä ostamasta asioita yksin tai menemästä yksin.

Ap

Onko oikeasti väärin olla ehdoton asioissa jotka ei itselle vain tunnu hyvältä?

Ap

Piirrevihaisen kanssa vain uupuu ja tulee sairaaksi, aina saa olla varpaillaan. On muunlaisiakin ihmisiä ja itsekseenkin on ihan mukavaa, kun ei tarvitse aina ihmetellä, mistä nyt taas hypitään seinille.

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti väärin olla ehdoton asioissa jotka ei itselle vain tunnu hyvältä?

Ap

Ei tietenkään.

Mitä sinä nyt tältä keskustelulta oikein haet?

Vierailija kirjoitti:

Itse olet virheetön ja voit vaatia toiselta täydellisyyttä?

Missä vaadittiin täydellisyyttä? ei ap

Olisiko aika miettiä haluatko montakin vuotta vielä elää tuollaisessa suhteessa?

Ei kai lapsia ole? Silloin on helpompi lähteä omaa polkua eteen päin.

Vierailija kirjoitti:

Köyhä mies. Vaihtoon jos ei ole varaa edes omaa telkkaria ostaa.

Voisko olla niin, että oiskin vaikka pihi, ei köyhä? Ja voisko olla niinkin, että on olemassa  jo ihan ok telkkari, mutta suuruudenhullu haluaa ison ja turhan kalliin, eikä halua sitä kuitenkaan maksaa?

Jätä se nainen. Saat varmasti paremmankin. 

Hei ap, sympatiat sinulle. Minulla vähän vastaava tilanne. Puoliso suuttuu kun en suostu elämään niin kuin hänen mielestään on paras. Eroa mietin. Tässä esimerkkejä: Haluan AINA tehdä eri lailla kuin muut kun en a) ota koronarokotetta b) ota asuntolainaa c) ole kk-palkkaisessa työssä 8-16, mieluiten joustavin työajoin. Suhteen alussa ihmetteli kerran että oletko osa-aikatyössä? En pitänyt sitä ihmeellisenä, olen pk-seudulla pitkään asunut ja moni tekee osa-aikatyötä, jotkut kahtakin, ja asuvat vuokralla. 

En jaksaisi. Mitä sitten kun on lapsia? Silloin nimittäin vanhempien elämä muuttuu moneksi vuodeksi sellaiseksi, että omat haluamiset laitetaan taka-alalle, ja ajatellaan kokonaisuutta ensin. Entä kun lapset kasvavat, ja heillä on oma mieli, suututaanko heillekin?

Kuulostaa mun ex-vaimolta. Pimahti heti kun en ostanut sitä ja tätä.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, sympatiat sinulle. Minulla vähän vastaava tilanne. Puoliso suuttuu kun en suostu elämään niin kuin hänen mielestään on paras. Eroa mietin. Tässä esimerkkejä: Haluan AINA tehdä eri lailla kuin muut kun en a) ota koronarokotetta b) ota asuntolainaa c) ole kk-palkkaisessa työssä 8-16, mieluiten joustavin työajoin. Suhteen alussa ihmetteli kerran että oletko osa-aikatyössä? En pitänyt sitä ihmeellisenä, olen pk-seudulla pitkään asunut ja moni tekee osa-aikatyötä, jotkut kahtakin, ja asuvat vuokralla. 

Minäkään en halua asuntolainaa. En vain kertakaikkiaan halua. Puolisoni haluaisi jotta voisimme muuttaa vuokralta omaan. Hän on kestovihainen kun en suostu ottamaan lainaa. Mutta hän toisaalta on aina tiennyt ajatteluani näihin asioihin liittyen eli en mitenkään pudottanut papin aamenen jälkeen asiaa yllättäen pommina. Ap

Olette selkeästi hyvin erilaisia ajatusmaailmaltanne. Mikä on saanut teidät ylipäätään yhteen?

Parisuhde on yksi maailman vaikeimpia lajeja. Se vaatii keskustelutaitoja, joustamisen kykyä, mutta toisaalta myös kykyä erillisyyteen ja siihen, että erottaa itselle todella merkitykselliset asiat niistä vähemmän merkityksellisistä joiden kohdalla voi toisen mieliksi joustaakin.

Tästä tuli  kyllä mieleen, että kun vastikään julkaistiin tutkimus, jonka mukaan parisuhteessa elävät ihmiset elelevät kauemmin, tyytyväisempinä ja terveempinä kuin sinkut ja eronneet, että mikäköhän tässä oli muna ja mikä oli kana. Olisiko se kumminkin niin, että parisuhteeseen kykenevät ja parisuhteessa pysyvät ihmiset keskimäärin ovat joustavampia ajattelussaan, kommunikaatiokykyisempiä tms. kuin ne, jotka päätyvät eroihin tai eivät kestä ollenkaan olla parisuhteessa kenenkään kanssa? Ja jos se onkin se kireähkö luonne, joka lyhentää elinikää, ei sinänsä sinkkuus?

Vierailija kirjoitti:

Olette selkeästi hyvin erilaisia ajatusmaailmaltanne. Mikä on saanut teidät ylipäätään yhteen?

Meissä on kyllä hyvin paljon samaakin. Itselleni on ihan ok että ei olla toistemme kopioita vaan vähän erilaisia. En minä koskaan suutu hänelle jos hän haluaa eri asiaa kuin minä enkä vaadi haluamaan samaa. Hän taas vaatii ja suuttuu. Ei hyväksy että olen joissain asioissa erilainen kuin hän. Välillä tuntuu kuin hän olisi kanssani vain koska haluaa hyötyä minusta ja kun en joissain asioissa suostu olemaan hyödyksi niin suuttuu. Ap

Onko tämä jotenkin uusi piirre, vain miten ihmeessä olette naimisiin päätyneet? Todennäköisin vaihtoehto olisi se, että mies on lapsena jo oppinut että kiukuttelemalla saa tahtonsa läpi. Näistä on aikuisena sitten vaikeampi päästä eroon.

Kuulostaa pikkupojalta. En jaksaisi tuollaista ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette selkeästi hyvin erilaisia ajatusmaailmaltanne. Mikä on saanut teidät ylipäätään yhteen?

Meissä on kyllä hyvin paljon samaakin. Itselleni on ihan ok että ei olla toistemme kopioita vaan vähän erilaisia. En minä koskaan suutu hänelle jos hän haluaa eri asiaa kuin minä enkä vaadi haluamaan samaa. Hän taas vaatii ja suuttuu. Ei hyväksy että olen joissain asioissa erilainen kuin hän. Välillä tuntuu kuin hän olisi kanssani vain koska haluaa hyötyä minusta ja kun en joissain asioissa suostu olemaan hyödyksi niin suuttuu. Ap

No kyllähän parisuhteessa toisesta hyödytään. Saadaan ja annetaan rakkautta. Ja maallisemmissa asioissa, esimerkiksi siivotaan ja laitetaan ruokaa YHDESSÄ. Miksi edes toisen kanssa olisi parisuhteessa, jos siitä ei ole mitään hyötyä sinulle ja sinun hyvinvoinnillesi? Miehesi haluaisi hyötyä sinusta kuitenkin eri tavalla. Ehkä te ette vain sovi toisillenne.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jotenkin uusi piirre, vain miten ihmeessä olette naimisiin päätyneet? Todennäköisin vaihtoehto olisi se, että mies on lapsena jo oppinut että kiukuttelemalla saa tahtonsa läpi. Näistä on aikuisena sitten vaikeampi päästä eroon.

Hmm. Jälkikäteen ajatellen seurustelu- ja avoliittovuosina asiasta oli pieniä vihjeitä, mutta niin pieniä että en niitä silloin huomannut enkä tajunnut. Ongelmaksi on muodostunut vasta kun mentiin naimisiin.

Voi olla että on oppinut noin kotonaan, ainakin on ollut sellainen lellikki ainoa lapsi.

Ap