Tunnen yhteiskunnasta irrottautumisen halua, ihmisvihaa, turhautumista, pettymystä ja pelkoa

Kyllä. Minua ahdistaa todella paljon, että on vuosi 2021 ja monien vuosien ihmisen evoluution tulos on tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap - I feel you. Samanlaisia ajatuksia ja tunnen ahdistusta usein. Olen aina ollut se, joka ajattelee asioita pidemmälle tätä päivää ja olen ollut huolissani tulevaisuudesta. Olen kade niille huolettomille, jotka ovat vähän simppeleitä ja kaikki on vaan kovin huoletonta ja kivaa - katsovat elämää tosi naivisti eikä näe missään mitään vaaroja. En ole valinnut itse tätä huolehtimista, mutta se aiheuttaa minussa vihan tunteita ja sitä että näen ihmiset tyhminä.

Juuri mun ajatuksia nämä! Tuntuu että ei nähdä yhtään nenää pidemmälle, kaikki spekulaatiot tulevaisuuden uhista tms. kuitataan 'foliohattuiluna' ja kielletään että mitään voisi sattua. Tämä herättää minussakin hallitsematonta vihaa ja raivoa, jota en tietenkään näytä muille vaan olen hiljaa ja kärsin.

ap

Ehkä sitten kannattaisi opetella hallitsemaan omia vihan ja raivon tunteita.   Siitähän on kysymys.  Ja sen asian ymmärtämisestä (siis ihan järjellä ja tieteeseen perustuen), että ihmiset ovat erilaisia ja heidän kokemuksensa elämästä ja reaktionsa ovat siksi myös erilaisia.

Ihan yleinen ongelma, että samantyyppiset ihmiset eivät löydä toisiaan.  Ihan varmasti on ihmisiä, jotka haluaisivat samanlaista keskustelua kuin sinä.    -    Sukulaisia emme valitse intressiemme mukaan, vaan ne on meille annettu, joten turha moittia ja mieluummin kiittää siitä, että olet oppinut itsestäsi ja nähnyt, että on muitakin tapoja reagoida ympäristöön kuin vihata erilaisuutta.

Olet valinnut matrix teeman mukaan punaisen pillerin ja tieto aiheuttaa tuskaa. Muut matrixissa on ihan onnellisia sanoo tutkimus.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jokin rokotekriittisten ketju?

Ap on luuseri. On kaikki mitä ihminen tarvii ja enemmänkin, mutta hauskahan se on vihata, murjottaa ja maalailla piruja seinille.

Kuten joku jo totesikin, maailmanlopunennustajia on ollut aina ja kaikkialla. Olette yhtä aikaa naurettavia ja masentavia.

Teit itsestäsi juuri päivän pellen suoltamalla tämän tason paskaa. Onnea.

Vierailija kirjoitti:

Maailmantuskaan on varaa vasta kun ei ole mitään konkreettista ongelmaa.

Ilmastonmuutos tuo Suomeen ne samat jalopuut jotka täällä kasvoi 30 000 vuotta sitten, ja lisää sateita, mikä on luonnolle hyvä.

Noi maailmanlopunsaarnaajat on haitallinen ryhmä, joita on ollut aina. Ensin pelättiin helvettiä ja maailmanloppua, sitten ydinsota oli ihan varma, ja nyt ilmastonmuutos. Ilmastonmuutos my ass.

Jalopuut on toki kauniita pihallasi. Entä muutama sata tuhatta ilmastopakolaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kalvaa jokin syvä huoli maailmantilasta, monellakin eri tavalla.

Ihmiskunta on elänyt "yltäkylläisyydessä" vain häviävän pienen osan ajasta lajimme historian aikana. Moni ei varmasti ymmärrä sitä. Kyse ei ole mistään itsestäänselvyydestä kuitenkaan.

Kyse on aika monimutkaisesta korttitalosta ja välillä tuntuu, että maailmasta ei löydy yhtäkään niin viisasta ihmistä, joka tuntisi ja osaisi edes sisäistää _kaikki_ tuon korttitalon ongelmat, puhumattakaan siitä, että osaisi keksiä niihin ratkaisut.

Vähän tuntuu välillä siltä, että maailman politiikka ja median uutisointi toimii niin, että valokeila on tänään yhdessä asiassa ja huomenna toisessa, mutta kaikki muu mitä siellä valokeilassa ei ole, unohtuu. Ja jos valokeila ei ole juuri omalla kohdalla niin sillä alalla saa perseillä miten lystää aina niin kauan kunnes se valokeila sitten osuu omalle kohdalle.

Miten sellainen tapa voi toimia? Ihmiselämä on liian lyhyt isojen muutosten aikaansaamiseksi kuitenkin. Ongelmat seuraavat sukupolvelta toiselle ja tyhmyys alkaa aina uudestaan.

Jeesussyndrooma, kaksinkertaisena. Eli toisaalta odotat vapahtajaa joka on niin viisas ja kaikkitietävä, että pystyy korjaamaan maailman yksinään. Toisekseen, ajattelet että sinun pitäisi olla jonkinlainen pikkuvapahtaja, mutta se ei onnistu kun ympäristö ei ymmärrä ja elämäkin on niin lyhyt.

Tosiasiassahan maailmassa tapahtuu paljon koko ajan asioita, muutos on nopeampaa kuin tiedät ja ymmärrät, ja se tapahtuu YHTEISTYÖSSÄ. Kuin legotalo kootaan palikoista, ratkaisut löytyvät palikoista myös. 

Perehdy enemmän ja tuskailet vähemmän. Ja aapeelle: lakkaa halveksimasta ihmisiä. Jos suvulle on annettu lusikalla, älä vilkuile kauhaa. Jos oikeasti ymmärrät heitä enemmän, hyvä. Etsi siinä tapauksessa viiteryhmäsi muualta tai ohjaa sukuasi kohti onnellisempaa olemisen tapaa. Tosin se ei ahdistuneelta onnistu. Muut näkevät sen ja pitävät kaikkia vaikutusyrityksiäsi ahdistuneen sokeana riehumisena. Yleensä he ovat tietysti siinä myös oikeassa. Ihmiset seuraavat sitä, joka vaikuttaa rauhalliselta ja tietävän mihin on menossa.

Monin osin juuri näin.

Tosin, voisi aivan yhtä hyvin sanoa, että jos itselle on annettu lusikalla ja sukulaisille kauhalla, niin on ihan turha tuomita lusikkaperspektiivistä kauha ison kokonaisuuden saaneita.    Järki ja tieto, joita ap korosti,  ei ole kaikki, ja vain niillä ei pidä ihmisiä mittailla. 

Onni tulee ihmisen sisältä, sitä ei voi ulkopuolelta antaa.  Ja mitä se kullekin tarkoittaa, on kovin vaihtelevaa.

Tuntuu siltä, että aloittajan sukulaiset ovat tässä onnellisempia, joten miksi onnettoman aloittajan pitäisi ruveta tarjoamaan heille "onnellisempaa olemisen tapaa"?    Mieluummin vaan kohtaavat toisensa semmoisina kuin ovat yrittämättä väkisin muuttaa toisiaan, johonkin omasta mielestään oikeaan muottiin.

Tunnen samoin. Tuntuu että ihmiset voivat nykyään todella huonosti, kaikki keskittyvät vain omiin juttuihinsa ja uusia tuttavuuksia on vaikea solmia. Tuntuu että jatkuvasti saa tehdä paljon töitä ihmissuhteiden eteen ja silti tuntuu että monet ystävyys- ja sukulaissuhteet kuihtuvat kasaan. Olen yleensä aina itse se joka ottaa yhteyttä ja kyselee kuulumisia.

Tosi usein ihmiset vaan roikkuu kännyköillään, kaikki keskustelu vedetään politiikkaan tai äärimielipiteisiin eikä esim. netissä tarvitse käyttäytyä hyvin toisia kohtaan. Jos on yhtään erilainen kuin muut tai sanoo epäsuositun mielipiteen, kaikki suuttuvat. Tuntuu että jatkuvasti saa lukea väkivaltarikoksista joita jopa nuoret tekevät, miten huumeet ovat halvempia kuin tupakka yms. Ihmiset uskovat enemmän salaliittoteorioita netistä lukeminaan kuin tiedettä ja viranomaisia.

Ihmiset on helpompi jakaa lokeroihin esim. poliitikasta keskusteltaessa, koska sitten ei tarvitse perehtyä ihmiseen ja hänen kokemukseensa yksilönä. On ok olla epäkohtelias tuntemattomille, koska he ovat tuntemattomia eikä heihin enää törmää. Netissä voi huudella mitä vain kenelle tahansa, vaikka päin naamaa ei uskalleta sanoa edes moi.

Minusta tuntuu että ihmiset voivat nykyään todella huonosti. Olen itse aika introvertti 21v nainen, asun puolisoni kanssa. Poistin kaikki somet kesällä, koska alkoi ahdistaa ihmisten pinnallisuus ja täydellisyyden tavoittelu. 

Kurjaa että jaamme samoja ajatuksia, mutta silti on lohduttavaa tietää etten ole ainoa.

Surullinen, ahdistunut ja loputtoman epätietoisuuden vallassa.

Kaipaan suunnattomasti vapaata matkailua, mutta olen turtunut siihen ajatukseen ettei sitä enää tule.

Rokotetut kohtelevat rokottamattomia ala-arvoisesti. Tuntevat jonkinlaista perusteetonta ylemmyyttä, on niin kutkuttavaa olla kerrankin voittajien leirissä.

En usko että maailma palaa enää ennalleen.

En usko että pääsen tästä ihmisvihasta enää eroon. Olen niin pettynyt ihmisiin, siihen miten helposti se näennäinen sivistys karisee.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kalvaa

jokin syvä huoli maailmantilasta, monellakin eri tavalla.

Ihmiskunta on elänyt "yltäkylläisyydessä" vain häviävän pienen osan ajasta lajimme historian aikana. Moni ei varmasti ymmärrä sitä. Kyse ei ole mistään itsestäänselvyydestä kuitenkaan.

Kyse on aika monimutkaisesta korttitalosta ja välillä tuntuu, että maailmasta ei löydy yhtäkään niin viisasta ihmistä, joka tuntisi ja osaisi edes sisäistää _kaikki_ tuon korttitalon ongelmat, puhumattakaan siitä, että osaisi keksiä niihin ratkaisut.

Vähän tuntuu välillä siltä, että maailman politiikka ja median uutisointi toimii niin, että valokeila on tänään yhdessä asiassa ja huomenna toisessa, mutta kaikki muu mitä siellä valokeilassa ei ole, unohtuu. Ja jos valokeila ei ole juuri omalla kohdalla niin sillä alalla saa perseillä miten lystää aina niin kauan kunnes se valokeila sitten osuu omalle kohdalle.

Miten sellainen tapa voi toimia? Ihmiselämä on liian lyhyt isojen muutosten aikaansaamiseksi kuitenkin. Ongelmat seuraavat sukupolvelta toiselle ja tyhmyys alkaa aina uudestaan.

Tyhmyys alkaa aina uudestaan kun haluta helppoja ratkaisuja mutkikkaisiin kysymyksiin. Nautinnonhalu ja henkinen velttous tuhoaa länsimaat, seuraavan kymmenen vuoden aikana tullaan näkemään yhä enemmän sellaista mistä voisi käyttää sanaa pöyristyttävä. Ja tätä kaikkea on suunniteltu jo pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Minua ahdistaa todella paljon, että on vuosi 2021 ja monien vuosien ihmisen evoluution tulos on tämä.

Minäkin jotenkin suren tulevaa idioluutiota johon olemme jo vähän luiskahtamassa jo nyt tässä vaiheessa.

En pitänyt Idiocracy leffaa mitenkään epärealistisena kun sen katsoin.

Lohduttavaa että monella on samankaltaisia tuntemuksia tässä ajassa. Joku kysyi alkoiko tämä koronan myötä, luulen että jo vähän aiemmin, mutta tietenkin tämä aika on kärjistänyt ja jyrkentänyt sitä eroa muihin ihmisiin ja yhteisöihin mitä tunnen. 

Oli hienoa lukea ajatuksianne aiheesta, myös niitä missä minun ehdotettiin olevan kohtuuton sukulaisiani kohtaan. Se sai ajattelemaan että oman pettymykseni käsittely on kuitenkin minun oma ongelmani, he olkoot mitä ovat. Ehdotettiin myös oman viiteryhmän etsimistä. Sitä todella olenkin etsinyt. Ei ole vielä löytynyt.

Viihdyn yksin ja ydinperheeni kanssa mutta en voi väittää etteikö varsinkin ystävien etääntyminen ota koville. Ei ole kyse mistään yksinkertaisesta mielipide-erosta tyyliin rokotteet vai ei, vaan kokonaisvaltaisesta suhtautumisesta elämään. Ennen en tätä valtavaa eroa huomannut. Nyt se on kuilu välillämme. Voin kyllä käyttäytyä hyvän ystävän tavoin, mutta itse jään näissä kohtaamisissa tyhjäksi ja surulliseksi. 

ap