Tunnen yhteiskunnasta irrottautumisen halua, ihmisvihaa, turhautumista, pettymystä ja pelkoa
Onko kellään samoja ajatuksia? Olen pettynyt ja turhautunut sukuuni, ystäviini ja yhteiskuntaan. En tunne heihin enää yhteyttä ja me-henkeä, en tunne olevani kenenkään kanssa samalla puolella. En halua olla missään tekemisissä terveydenhuollon tai muunkaan instanssin kanssa, koen että olen taakka.
Koen että muut ihmiset (suku, ystävät) ovat yksioikoisia ajatuksissaan, tuomitsevia, kylmiä. Tuntuu että kukaan ei ajattele yhtään pintaa syvemmin yhtään mitään. En edes tahdo aloittaa keskustelua vaan olen vaan hiljaa ja kuuntelen jos joku jostain paasaa. Olen hyvin surullinen tästä kaikesta.
Pelkään sitä että kolmas maailmansota alkaa ja kahtiajakautunut Suomi repii itse itsensä palasiksi ja maamme tuhoutuu. Itse en tunne rakastavani lähimmäisiäni yhtään vertaa, vain omaa perhettäni (mies ja 2 lasta).
Ihmisten 'tyhmyys' ahdistaa älyttömästi eikä mistään voi keskustella kenenkään kanssa.
Onko kellään samansuuntaisia ajatuksia, kerro miten käsittelet itse näitä asioita? En usko että olen ainoa.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kalvaa jokin syvä huoli maailmantilasta, monellakin eri tavalla.
Ihmiskunta on elänyt "yltäkylläisyydessä" vain häviävän pienen osan ajasta lajimme historian aikana. Moni ei varmasti ymmärrä sitä. Kyse ei ole mistään itsestäänselvyydestä kuitenkaan.
Kyse on aika monimutkaisesta korttitalosta ja välillä tuntuu, että maailmasta ei löydy yhtäkään niin viisasta ihmistä, joka tuntisi ja osaisi edes sisäistää _kaikki_ tuon korttitalon ongelmat, puhumattakaan siitä, että osaisi keksiä niihin ratkaisut.
Vähän tuntuu välillä siltä, että maailman politiikka ja median uutisointi toimii niin, että valokeila on tänään yhdessä asiassa ja huomenna toisessa, mutta kaikki muu mitä siellä valokeilassa ei ole, unohtuu. Ja jos valokeila ei ole juuri omalla kohdalla niin sillä alalla saa perseillä miten lystää aina niin kauan kunnes se valokeila sitten osuu omalle kohdalle.
Miten sellainen tapa voi toimia? Ihmiselämä on liian lyhyt isojen muutosten aikaansaamiseksi kuitenkin. Ongelmat seuraavat sukupolvelta toiselle ja tyhmyys alkaa aina uudestaan.
Jeesussyndrooma, kaksinkertaisena. Eli toisaalta odotat vapahtajaa joka on niin viisas ja kaikkitietävä, että pystyy korjaamaan maailman yksinään. Toisekseen, ajattelet että sinun pitäisi olla jonkinlainen pikkuvapahtaja, mutta se ei onnistu kun ympäristö ei ymmärrä ja elämäkin on niin lyhyt.
Tosiasiassahan maailmassa tapahtuu paljon koko ajan asioita, muutos on nopeampaa kuin tiedät ja ymmärrät, ja se tapahtuu YHTEISTYÖSSÄ. Kuin legotalo kootaan palikoista, ratkaisut löytyvät palikoista myös.
Perehdy enemmän ja tuskailet vähemmän. Ja aapeelle: lakkaa halveksimasta ihmisiä. Jos suvulle on annettu lusikalla, älä vilkuile kauhaa. Jos oikeasti ymmärrät heitä enemmän, hyvä. Etsi siinä tapauksessa viiteryhmäsi muualta tai ohjaa sukuasi kohti onnellisempaa olemisen tapaa. Tosin se ei ahdistuneelta onnistu. Muut näkevät sen ja pitävät kaikkia vaikutusyrityksiäsi ahdistuneen sokeana riehumisena. Yleensä he ovat tietysti siinä myös oikeassa. Ihmiset seuraavat sitä, joka vaikuttaa rauhalliselta ja tietävän mihin on menossa.
Mulle on tapahtunut tuo sama juttu nyt tässä korona aikana
Ja taas yksi omahyväinen uniikki lumihiutale. Minä minä minä - ei muut ikinä.
Toisten ihmisten kanssa on vaikea keskustella, kun kaikki eivät vain myötäile sinua. Moni ihminen on tosi tyhmä, koska sillä on erilaisia mielipiteitä kuin sinulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole pelkkää tunnetta. Järkeäkin tarvitaan.
Järkeä ehkä just kaipaisin, mutta ihmiset tuntuu menevän ihan autopilotilla, toistetaan joko jostain muualta luettua lausetta tai ei ajatella koko asiaa. Itse luen paljon tulevaisuuteen ja tieteeseen liittyvää ja järkevää keskustelua monelta kantilta olisikin ihana käydä.
ap
Näin varmaan ainakin teoriassa, kunnes sen toisen ihmisen näkökanta eroaisikin jotenkin oleellisesti omastasi.
Sulla ehkä menee niin.
Itse olen saanut parhaat keskustelut sellaisten ihmisten kanssa, joilla on hyvin erilaisia ajatuksia.
Erilaisista mielipiteistä on kiva keskustella sellaisessa seurassa joka ei ala huutamaan ja meuhkaamaan.
Asioista on kiva puhua ihan vaan asioina, siitä lähtökohdasta että on vain erilaisia tapoja hahmottaa niitä eikä mikään tapa ole toista parempi.Valitettavan harva siihen kykenee.
Keskustelun vuoksi on syytä suoda molemmille näkökulmille samanlainen olemassaolon oikeus, mutta se ei tarkoita että mikään tapa ei olisi toista parempi. Siksihän niistä keskustellaan, että niitä voidaan vertailla ja etsiä aiempaa toimivampaa näkökulmaa. Tietysti voi olla, että tilanteen muuttuessa alakynnessä ollut näkökulma alkaa olla perustellumpi.
Jotain rajaa siihen relativismiin.
Aika ajoin ihmiskunta suistuu hulluteen, nyt tämä "korona" tuotti valtavan määrän "koronatärähtäneitä".mikä johtuu pelosta. Pitää vain olla rohkea ja mennä eteenpäin , kyllä niitä hyviä täysjärkisiä hmisiä on vielä paljon, ei kannata menettää toivoa.
Onko tämä jokin rokotekriittisten ketju?
Ap on luuseri. On kaikki mitä ihminen tarvii ja enemmänkin, mutta hauskahan se on vihata, murjottaa ja maalailla piruja seinille.
Kuten joku jo totesikin, maailmanlopunennustajia on ollut aina ja kaikkialla. Olette yhtä aikaa naurettavia ja masentavia.
Itsestäni tuntuu juuri samalta. Kun en itse ole somessa niin on kuin sieltä tulisi joku ohjelmointi ihmisten päähän joka uppoaa kaikille samaan aikaan sataprosenttisesti ilman mitään variaatiota henkilöiden välillä. Eli yhtenä päivän ollaan yhtä mieltä ja seuraavana täysin päinvastaista, vieläpä koko porukka eikä kukaan tunnu huomaavan mitään. Ja sitten ovat ihan hämillään kun ajattelen asiaa noin minuutin ja pystyn heti osoittamaan heidän ajatuksensa täysin järjettömiksi ja epäloogisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole pelkkää tunnetta. Järkeäkin tarvitaan.
Järkeä ehkä just kaipaisin, mutta ihmiset tuntuu menevän ihan autopilotilla, toistetaan joko jostain muualta luettua lausetta tai ei ajatella koko asiaa. Itse luen paljon tulevaisuuteen ja tieteeseen liittyvää ja järkevää keskustelua monelta kantilta olisikin ihana käydä.
ap
Näin varmaan ainakin teoriassa, kunnes sen toisen ihmisen näkökanta eroaisikin jotenkin oleellisesti omastasi.
Sulla ehkä menee niin.
Itse olen saanut parhaat keskustelut sellaisten ihmisten kanssa, joilla on hyvin erilaisia ajatuksia.
Erilaisista mielipiteistä on kiva keskustella sellaisessa seurassa joka ei ala huutamaan ja meuhkaamaan.
Asioista on kiva puhua ihan vaan asioina, siitä lähtökohdasta että on vain erilaisia tapoja hahmottaa niitä eikä mikään tapa ole toista parempi.Valitettavan harva siihen kykenee.
Valitettavan usea on Iiris Suomela.
Annetaan mennä kun on alamäki taas.
Olen irtaantunut kaikesta ja elelen omaa pienimuotoista elämääni.
Kun kuolen, kun joku teistä kuolee, se tarkoittaa henkilökohtaista maailmanloppua, joten miksi murehtia turhista asioista.
Muutama kymmenen vuotta ja me kaikki olemme kuolleet, joten miksi murehtia turhaan asioista joihin ei voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. On muitakin kovin neuroottisia ihmisiä. Kaltaisiasi doomereitahan on ollut aina aikojen alusta ja aina aiemmin paljon perustelummin.
Se on sinun oma luonteenpiirteesi, niin kuin tunnut itsekin tajuavan.
Näetkö ap - juuri tämän tapaisia ihmisiä tarkoitan kun puhuin vähän simppeleistä.
Kannattaa lähteä mukaan Helsingissä säännöllisesti järjestettäviin miekkareihin, jossa vastustetaan EU:ta, koronapassia, rokotuksia, ilmastonmuutosta, ja virkamafiaa (muistakaa nimi Thomas Fox, ja selvittäkää itsellenne kuka tämä henkilö on). Tämä liittyy kaikki globalismiin, jota pitää vastustaa. Miekkareissa on eri teemoja, mutta lopulta kyse on samasta asiasta: Suomen itsenäisyyden, demokratian, ja vapauden puolustaminen. Miekkareissa saa kontakteja, ja samalla on paikalla hyvä asian puolesta, joka on viesti rikolliselle Suomen hallitukselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap - I feel you. Samanlaisia ajatuksia ja tunnen ahdistusta usein. Olen aina ollut se, joka ajattelee asioita pidemmälle tätä päivää ja olen ollut huolissani tulevaisuudesta. Olen kade niille huolettomille, jotka ovat vähän simppeleitä ja kaikki on vaan kovin huoletonta ja kivaa - katsovat elämää tosi naivisti eikä näe missään mitään vaaroja. En ole valinnut itse tätä huolehtimista, mutta se aiheuttaa minussa vihan tunteita ja sitä että näen ihmiset tyhminä.
Juuri mun ajatuksia nämä! Tuntuu että ei nähdä yhtään nenää pidemmälle, kaikki spekulaatiot tulevaisuuden uhista tms. kuitataan 'foliohattuiluna' ja kielletään että mitään voisi sattua. Tämä herättää minussakin hallitsematonta vihaa ja raivoa, jota en tietenkään näytä muille vaan olen hiljaa ja kärsin.
ap
Älä stressaa noin hirveästi, siitä tulee ahistus ja sydäri. Vaikka itse sanonkin, olen tutkitusti top 20 prosentissa älyn suhteen ja tajuan monenlaisia syyseuraussuhteita ja näen paljon tulevaisuudenuhkia. Toisaalta tiedän kaikille niille vaihtoehtoisia kehityskulkuja, ja näen hyvät puolet näennäisen huonoissakin asioissa. Suosittelen keskittymään maailmankuvan laajentamiseen hermoilun sijaan. Monella pilvellä on hopeareunus ja jääkausi tulee kuitenkin lopulta näille leveysasteille, vaikka miten ilmasto lämpenisi muutamalla asteella lähitulevaisuudessa.
Minulla meni ihmisviha ohi kun lähdin hoitoalalta. Ehkä sinullakin mieliala paranee jos rakennat itsellesi vähän mukavamman kuplan?
Vanhetessa toivo hiipuu. Elämän lakeja...
Maailmantuskaan on varaa vasta kun ei ole mitään konkreettista ongelmaa.
Ilmastonmuutos tuo Suomeen ne samat jalopuut jotka täällä kasvoi 30 000 vuotta sitten, ja lisää sateita, mikä on luonnolle hyvä.
Noi maailmanlopunsaarnaajat on haitallinen ryhmä, joita on ollut aina. Ensin pelättiin helvettiä ja maailmanloppua, sitten ydinsota oli ihan varma, ja nyt ilmastonmuutos. Ilmastonmuutos my ass.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lähteä mukaan Helsingissä säännöllisesti järjestettäviin miekkareihin, jossa vastustetaan EU:ta, koronapassia, rokotuksia, ilmastonmuutosta, ja virkamafiaa (muistakaa nimi Thomas Fox, ja selvittäkää itsellenne kuka tämä henkilö on). Tämä liittyy kaikki globalismiin, jota pitää vastustaa. Miekkareissa on eri teemoja, mutta lopulta kyse on samasta asiasta: Suomen itsenäisyyden, demokratian, ja vapauden puolustaminen. Miekkareissa saa kontakteja, ja samalla on paikalla hyvä asian puolesta, joka on viesti rikolliselle Suomen hallitukselle.
Siinä on yhdessä viestissä kaikki nykyinen höpö höpö. Vai unohtuiko tr.ansoikeudet?
On kyllä aika ikävää että huonoa oloa potee niin moni. Itse kävin saman läpi muutamia vuosia sitten. Nyt keskityn vain olennaiseen kuten työ, opiskelu ja perhe. Lapsettomuudessa suurin ikävä on oman elämän tarkoituksen löytäminen. Eksistentiaalinen frustraatio.
Jos et tiedä mitä tehdä, auta muita.
Sulla ehkä menee niin.
Itse olen saanut parhaat keskustelut sellaisten ihmisten kanssa, joilla on hyvin erilaisia ajatuksia.
Erilaisista mielipiteistä on kiva keskustella sellaisessa seurassa joka ei ala huutamaan ja meuhkaamaan.
Asioista on kiva puhua ihan vaan asioina, siitä lähtökohdasta että on vain erilaisia tapoja hahmottaa niitä eikä mikään tapa ole toista parempi.
Valitettavan harva siihen kykenee.