Eikö tässä ole jo tarpeeksi...

Olen 26v nainen. Olen ollut 6 kertaa raskaana ja neljännen lapsen juuri synnytin. Minä ikuinen vauvakuumeilija taisin juuri onneksi tajuta, että tämä on jo paljon, todella paljon.
18 vuotiaana sain ekan lapseni, joten siirryin huollettavasta heti huoltajaksi. Tuntuu että koko tämän aikuisnuoruuden olen ollut rajoittavassa tilassa, raskaana tai imettäjänä.
Mä en aio surra sitä etten koskaan enää saa kokea raskautta tai vauva-aikaa tämän jälestä, vaan voin oikeasti siirtyä elämässäni seuraavaan vaiheeseen, ja mun kroppa saa vihdoin rauhan, pääsen laittamaan sen kuntoon ja sen ei tarvitse enää koskaan venyä!
Kai se on pystyttävä nauttimaan siitä asiasta, että jonkun vuoden päästä pääsen aloittamaan "normaalin" aikuiselämän, johon mun mielestä kuuluu työssäkäynti (ammatti mulla on) ja omaa aikaakin ja omia juttuja kun lapset on vähän isompia. Aika siistiä sekin varmasti!