Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huonekaveri ja yksityisyys synnärillä
06.02.2015 |
Noniin, epäilen saavani kakkaa niskaan ja prinsessan leiman kun uteliaisuuttani kyselen seuraavaa:
Miten te muut olette kokeneet sen, että synnärillä ennen synnytyssaliin menoa sinulle tehdään ja puhutaan tosi normaalielämässä yksityisiä asioita lähes yleisissä tiloissa? Olin mieheni kanssa metrin päässä valkoisen, hieman läpinäkyvän kankaan takana kun vieruskaverilta puhkaistiin kalvot. Jotenkin mulle tuli hyvin kiusaantunut olo kun toisen yksityisiä alueita siellä sörkittiin ja kovaäänisesti kommentoitiin ja ulkonäköä kuvailtiin ja lopulta kuvailtiin kaikenmaailman vuodot ja muu.
Toisessa tilanteessa makoilin itse maha ja tissit paljaana sydänkäyrillä kun huonekaverin mies ramppaa neljä kertaa siitä mun ohi vaivautumatta peittämään uteliasta katsettaan. Jos tilanne olisi mua enempikin haitannut, olisin toki voinut yrittää suojata itseäni, ei siinä mitään. Tuli vaan mieleen.
Lopulta kätilö halusi toisen huonekaverin kanssa keskustella hänen mielenterveysongelmistaan kun olin tosiaan siinä keskipaikalla metrin päässä. Tyyppi kuulosti erittäin vaivautuneelta kyllä.
Oonko ainoa, josta tuntuu että tuli nähtyä ja kuultua ja haistettua vähän liikaa asioita tuossa tilanteessa?
Ja juu, ei tarvitse kertoa, että raha ja resurssit eivät kasva puissa, ymmärrän oikein hyvin että huoneita joudutaan jakamaan enkä myöskään väitä että olisin jotenkin tilanteesta traumatisoitunut, uteliaisuuttani vaan kyselen.
Kommentit (55)
Opiskelukaveri sai vuosia sitten keskenmenon ja menin katsomaan häntä. Osastolla, jossa oli paljon tyhjiä huoneita, hänet oli laitettu samaan huoneeseen kahden muun naisen kanssa. Yöt olivat kuulemma vaikeita, kun tuli herättyä heidän vauvojensa parkumiseen; oma vauvahan ei koskaan inahtanutkaan. Päiväsaikaan käyneet huonekaverien iloisesti onnittelevat vieraat oli sitten pienempi paha. Asuimme pienellä paikkakunnalla, ja juoruja lähti liikkeelle. Tuntui, ettei juuri kukaan ottanut osaa suruun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 23:00"]Näkyy olevan sit ongelmana vähän useammassakin HUS:n alueen sairaalassa. Ei mitään tietoa tietosuojasta, kaikesta saa kailottaa ääneen niin että koko muu huone+mahdolliset vieraat kuulevat. Ja siinä kun muutaman hetken jaat huoneen samojen ihmisten kanssa, näillä tiedossa henkilökohtaisten asioiden lisäksi mm. henkilötunnuksesi. Tein tästä valituksenkin.
Mielenkiintoista olisi tietää, toimitaanko samoin myös nk. julkkisten ollessa kyseessä, vai löytyykö heidän tapauksessaan joku vähän hiljaisempi soppi näille keskusteluille. Kun normaalilla osastolla ei niitä perhehuoneita ole, vaikka synnytyssairaalassa sellaisen saisikin.
[/quote]
Todennäköistä on että se rauhallinen soppi löytyisi kenelle tahansa jos sitä osaa vaatia. Todennäköistä on myös se että keskimäärin julkkis osaa vaatia herkemmin kuin 'tavis' sitä yksityisyyttä asioissa joissa ei halua julkisuutta.
Häiritsi yksityisyyden puute. Harjoittele siinä imetystä, kun joidenkin huonekavereiden miehet ohikulkiessaan kyyläävät paljasta rintaa (joo, ovat miehiä, mutta voisiko edes synnärillä hillitä itsensä). Varsinkin kun jälkivuotoakin hulahteli pahimmillaan lattialle asti lakanoista puhumattakaan niin olisi kiva olla verhot, jotka ei jätä puolen metrin aukot kahteen suuntaan. Vierestä ei pyydetty miestä poistumaan, kun kätilö kurkki minulta tikkejä ja vuodon laatua "painaen hulahtaa tummaa verta reilusti, ei tule nyt hyytymiä, on nämä tikit välilihassa hyvin, ai niitä oli emättimessäkin". Sama homma tokalla kerralla. Huipennus oli, kun kätilö alkoi pahoitella, että kyllä mulle voisi oma huone olla hyvä, mutta huonekaveri on eka listalla, koska hänellä on sellaista vaivaa ja vauvallansa tommoista! En ollut kyseisen naisen kanssa edes moikannut, en siis hänen asioistaan tiennyt ennen infomaatiotulvaa. Siis mitä minulle kuului huonekaverin vaivat, ihan tarpeeksi ärsyttävää kuulla verhojen läpi, mutta tullaan vielä erikseen kertomaan. Kumma kun ei seuraavalle selittänyt, että sä oot listalla kolmantena kun tokalla on perse revennyt, vauvalla matalat sokerit, vaikea synnytys eikä osaa imettääkään oikein.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 22:16"]En ole koskaan joutunut jakamaan tilaa toisen synnyttävän naisen kanssa enkä puhumaan mielenterveyteen liittyvistä asioista toisen naisen tai pariskunnan kuullen synnärillä. Lapsia on viisi. MIelenkiintoista, missä sairaalassa tällaista tapahtuu?
Olen ollut opintojen aikaan myös mukana viidessä synnytyksessä, eikä niistäkään yhdessäkään synnyttäjä ollut samassa salissa toisen naisen kanssa.
Fantasioitko?
[/quote]
Sen verran täältä vaan huutelen että kun mun ensimmäistä synnytystä se kolme päivää käynnisteltiin niin ihan todella osastolla jaetussa huoneessa ne kalvot puhkaistiin ja käyriä kuunneltiin. Olin vielä oven puoleisella pedillä että hyvät näkymät oli varmaan jos joku siitä olis kävellyt ohi kalvoja puhkaistessa, ja lekuri sitä vettä myös kommentoi. Synnyttäneiden osastolla toisen synnytykseni jälkeen myös menneestä masennuksestani (synnytyksen jälk. masennuksen riskeistä keskusteltiin) puhuttiin ihan avoimesti huonekaverin kuullen.
Mua ei niin haitannut, ehkä masennushistoriastani en nyt olis halunnut keskustella ulkopuolisten kuullen mutta olin kuitenkin ihan sinut sen asian kanssa että huone täytyi jakaa. Mutta ymmärrän kyllä että jotain muuta saattaisi ahdistaa.
Tays:n vastasyntyneiden teholla on keksitty yksinkertainen, edullinen ja aika toimivakin ratkaisu tuohon yksityisyyden suojaamiseen. Lääkärin kierron aikana muiden vauvojen vanhemmille jaettiin radiokuulosuojaimet. Musiikki peitti äänet tehokkaasti ja moni käytti kuulokkeita muulloinkin (esim. kun vauva nukkui sylissä pitkiä jaksoja). Näin muiden ei tarvinut poistua vauvojensa luota, mutta silti kukin perhe sai jutella lääkäreiden kanssa vauvansa aiat suhteellisen rauhassa. Katseiltahan tämä ei suojaa, mutta äänet kuitenkin peittyy.
Toimisi varmaan muuallakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 00:51"]
Tays:n vastasyntyneiden teholla on keksitty yksinkertainen, edullinen ja aika toimivakin ratkaisu tuohon yksityisyyden suojaamiseen. Lääkärin kierron aikana muiden vauvojen vanhemmille jaettiin radiokuulosuojaimet. Musiikki peitti äänet tehokkaasti ja moni käytti kuulokkeita muulloinkin (esim. kun vauva nukkui sylissä pitkiä jaksoja). Näin muiden ei tarvinut poistua vauvojensa luota, mutta silti kukin perhe sai jutella lääkäreiden kanssa vauvansa aiat suhteellisen rauhassa. Katseiltahan tämä ei suojaa, mutta äänet kuitenkin peittyy.
Toimisi varmaan muuallakin
[/quote]
Sama kokemus teholta, mutta sitten jatkohoidossa vauvan asiat kailotettiin koko huoneelle.
48: no ei ole näin. Ja jos sinulta tivataan "Onko sinulla koskaan ollut mielenterveyden ongelmia?", niin ihan sama mitä vastaat, ei kuule tunnu kivalta vastata muiden kuullen.
Ja ei, minulla ei vieläkään ole sitä mielenterveyden ongelmaa, vaikka ko. sairaalan lääkärit niin kovasti sitä haluaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pyysin oman huoneen esikoisen aikaan - ja sain. Luojalle kiitos. Oli meinaa semmonen ruljanssi synnytys ja sen jälkeinen elämä.
Minä olen mennyt kotoa suoraan saliin synnyttämään, mutta synnytyksen jälkeiset päivät ahtaassa huoneessa, jonne oli ahdettu kolme äitiä vauvoineen, jäi kyllä mieleen aika ahdistavana. Olin vielä lähimpänä ovea niin tunnelma oli kuin markkinoilla, kun porukkaa lappasi sisään ja ulos. Sadistisinta oli, että verhoilla saattoi peittää näkyvyyden vain sinne keskellä majailevan mamman suuntaan. Siinä sitten joutui olemaan kuin tarjottimella imettämässä vauvaa, kun muiden äitien miehet ja sukulaiset laukkasivat sisään ja ulos. Pitivät ylimääräisiä päiviä siellä vauvan keltaisuuden seuraamiseksi, ja yksityisyyden puute alkoi todella ottaa kupoliin. Nukuttuakaan siellä ei saanut, kun kuului joko kuorsausta tai vauvat huusivat eri aikaan vuorotellen ja kuorsaava äiti ei herännyt vauvansa itkuun. Oli ihanaa, kun viimein pääsi kotiin nukkumaan niin, että oli vain normaalit vauvan yösyötöt.
Jossain vaiheessa päiväsalikin oli varattu henkilökunnan koulutukseen ja sanoin miehelle, että pakko päästä täältä huoneesta pois. Yritettiin lähteä kahville vauvan kanssa ja joku hoitaja tuli huutamaan, ettei sieltä saa lähteä ja kuinka vauva sairastuu ja saa bakteereja kahviossa. Justiinsa.
Toisten ihmisten yksityisasioiden kuuleminen häiritsi aika lailla. Minä jouduin kuuntelemaan huonetovereiden alapäiden tutkimiset ja niistä löydöksistä puhumiset ja toisen äidin lääkärisukulaisen potilaisiinsa kohdistuvat haukkumiset ja paskanpuhumiset, joita hän tälle synnyttäneelle kertoili. Lääkäri toi vielä ison ja helvetin äänekkään köörin sukulaisia sinne joka päivä, vaikka erikseen oli kiellettyä muiden kuin lapsen isän, sisarusten ja isovanhempien vieraileminen osastolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en välittänyt, kunhan tulivat paikalle auttamaan kun apua tarvitsin.
Ei kätilöt keskustele mielenterveysongelmista tuollaisessa tilanteessa. keksit omiasi. Eikä kalvojen puhkaisussa kuvailla ääneen yhtään mitään vuotoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan joutunut jakamaan tilaa toisen synnyttävän naisen kanssa enkä puhumaan mielenterveyteen liittyvistä asioista toisen naisen tai pariskunnan kuullen synnärillä. Lapsia on viisi. MIelenkiintoista, missä sairaalassa tällaista tapahtuu?
Olen ollut opintojen aikaan myös mukana viidessä synnytyksessä, eikä niistäkään yhdessäkään synnyttäjä ollut samassa salissa toisen naisen kanssa.
Fantasioitko?
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 22:12"]Ei kätilöt keskustele mielenterveysongelmista tuollaisessa tilanteessa. keksit omiasi. Eikä kalvojen puhkaisussa kuvailla ääneen yhtään mitään vuotoja.
[/quote]
Jaa sovitaan sitten näin :) kyllä vaan kuulin erittäin yksityiskohtaisen sairaushistorian ja myöskin ensisynnyttäjälle kerrottuna miten paljon ja mitäkin vuotoa tulee ja mitä saattaa seurata noin muuten. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä oli ihan oma huone kaikilla synnytystä odottavilla siellä synnytysosaston puolella. Sellanen pikkuruinen, jossa oli yksi potilasvuode äidille ja kapea "sohva" isälle. Siitä sitten siirryttiin saliin ku aika koitti. Ja synnytyksen jälkeen taas saatiin kolmisin levätä tuossa pikku huoneessa ennenkuin siirryttiin vauvan kanssa osastolle. Sielllä koin hieman kiusalliseksi kun vieruskaverin ammattikouluikäset pojat tuijotteli imetyssähellystäni, rintakumien aettelua jne. hyvinkin tiiviisti.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 22:12"]Ei kätilöt keskustele mielenterveysongelmista tuollaisessa tilanteessa. keksit omiasi. Eikä kalvojen puhkaisussa kuvailla ääneen yhtään mitään vuotoja.
[/quote]
Ai jos potilas kysyy tai haluaa kertoa vaikka epätavallisesta vuodostaan niin hoitohenkilökunnanko pitäis vaan todeta että ei me keskustella tällaisista asioista? :D
En fantasioi. Kyseessä Kätilöopisto ja ei tosiaankaan synnytyssali vaan nelososasto, ns. päivystys, jossa monet joutuvat viettämään aikaansa osastolla ennen synnytyksen varsinaista käynnistymistä tai niinkuin minä olin tarkkailussa lapsivesipunktion jälkeen yön yli. -Ap
Ei synnytysosastolla tuollaista minulla ollut, vaan yksityisyyttä oli ihan hyvin. Mutta kun oli saanut vauvan, niin siellä synnyttäneiden osastolla oli 4 hlö samassa huoneessa, ja sänkyjä kiertävät verhot eivät olleet tarpeeksi leveitä, että olisi saanut edes niiden avulla yksityisyyttä. Annoinkin palautetta niistä verhoista.
Kaipasin yksityisyyttä, omaa tilaa, jossa olisin voinut olla kaksin vauvan kanssa. En silti pyytänyt perhehuonetta, koska tarkoitus oli lähteä kotiin hyvin pian. Muuten tuo osasto ja henkilökunta oli hyvä.
Olin huoneessa heti ensimmäisellä paikalla sisään tullessa ja minua katetroitiin oven käytävään ollessa auki. Ei mitään verhoakaan edessä. Pistivät sen oven sitten kiinni kun huomautin aisasta.
Eiks ne kalvot puhkasta vasta salissa? T. 2 lasta käynnistyksellä
Alue: Aihe vapaa
Lapsivuodeosastolla kättärillä kärsin yksityisyyden puutteesta. Olen kuitenkin aika ujo ja vetäytyväinen, joten koin todella epämiellyttäväksi omien asioiden huutelut vieraiden huonetoverien ja näiden miesten kuullen/nähden. Rintojani ja nännejäni kuvailtiin tarkasti, vehoja availtiin ja hävetti se lussutuksen äänikin mikä imettäessä vauvasta lähti. Pahinta oli kuitenkin se kohdun painelu jälkivuodon poistamiseksi. Siinä kätilö kovaan ääneen selitteli vuodon määrää jne ja koko sänky ihan veressä. Kiva siinä sitten ruveta sitä siivoamaan ja suuhkuun hipsimään verisenä muiden miesten läsnäollessa.
Todella ahdistavaa. Muslimeille siellä sitten kuitenkin järjestettiin yksityisiä tiloja pois vieraiden miesten katseiden alta. Olisi burkha kelvannut tuolloin myös itselleni.