Millaista elämänne oli kaksikymppisenä?

20-vuotiaana olin tuore kaksosten äiti. Hommaa riitti,olin yh.
Nyt lapseni ovat 20 vuotiaita opiskelijoita,muuttaneet jo omilleen.
Asun yksin ja muistelen toisinaan kaiholla niitä "ruuhkavuosia"
Nykyään on vähän liiankin rauhallista ja leppoisaa :)

Oon 23 ja opiskelen, juhlin ja asun avomieheni kanssa. En halua mitään naimisiinmenoja tai lapsia ennen kolmeakymppiä. Valmistun vasta joskus 29-vuotiaana.

Kaksikymppisenä elämäni oli ihan sekaisin, ei koulutusta, työtön, rellestin, käytin huumeita ja viinaa jatkuvalla syötöllä. Nyt kolmekymppisenä olen kuin eri ihminen, työtön kyllä nytkin, mutta muuten elämä rauhoittunut päihteiden osalta jo kauan aikaa sitten, suunnitelmissa ensimmäinen lapsi. :)

20v... opiskelin ja biletin.. matkustelun aloitin vasta 25v kun olin töissä ja oli rahaa. 20v olin aika lapsellinen ja huoleton. En jotenkin esim. Sisäistänyt että vanhempani eivät elä ikuisesti. Nuoruutta ja vapaata elämää elin aika pirkään koska sain ensimmäisen lapseni vasta viime kesänä 34-v. Lapseni on parasta mitä minulle on tapahtunut. En jaksaisi elää enää samaa elämää kuin 20v mutta kyllähän kokonaisuudessaan ilävuodet noin 20-25v oli minulle sitä hauskinta aikaa.

parasta varmaan tähän mennessä.

joka päivä seksiä ja rahaakin oli riittävästi.

muutama vuos sen onnen jälestä

akka petti ja rahavirta tyrehtyi. Onneks on

pitkä aika nousta tässä..

20-vuotiaana olin vielä lukiossa ja vähemmän kaunis ja yksinäinen.

Nykyään olen hyvin säilynyt viisikymppinen, ulkonäkovika on korjattu eikä minulla ole mitään hävettävää. Olen itsenäisessä työssä ja pidän siitä, miesystäväni on charmantti ja kohtelee minua hyvn, olen täysin tyytyväinen ja onnellinen siitä, että kauheaa nuoruutta ei enää ole.

Parikymppisenä oli aika kiireistä. Opiskelin ja tein töitä. Rahaa ei ollut hirveästi, joten en juurikaan ryypännyt tai matkustellut. Seurustelin jo nykyisen mieheni kanssa, joten aluksi vapaina viikonloppuina ryntäsin hänen luokseen ja taidettiin muuttaa yhteen silloin kun olin 20 v  (tai seuraavana vuonna, en jaksa laskea).

Siitä seuraavat vuodet jatkettiin samaa rataa. Opiskelua ja töitä. Sohvalla telkkarin katselua oman kullan kainalossa (jos toinen ei ollut töissä tai opiskellut). 

En erityisemmin kaipaa sitä aikaa. Nyt kahden kouluikäisen lapsen nelikymppisenä töissäkäyvänä äitinä on enemmän vapaa-aikaa, jonka voi käyttää vaikka sen oman kullan kanssa sohvalla.

Seurustelin, asuin avoliitossa. Juotiin joka viikonloppu kavereiden kanssa. Kävin arkena töissä niin kuin avopuolisokin. Meillä oli koiranpentu.

nyt olen 26 v. Saman avopuolison kanssa edelleen. Meillä on 3 kk vanha vauva. 

Ollessani 20-vuotias olin armeijassa, viikonloput meni gineksissä tai poikien kanssa ryypätessä. Inttivuoden aikana tapasin mieheni, ei kiinnostanut enää juosta baareissa pelastamassa joukkuekavereita omaan oksennukseen tukehtumiselta, musta tuli kotihiiri aika nopeasti. Olihan se ihan kivaa aikaa, mutta olen onnellinen että tuo elämänvaihe on ohi, mulla on nyt jotain paljon parempaa - ollaan edelleen kotihiiriä :)

24v

Ollessani 20-vuotias olin armeijassa, viikonloput meni gineksissä tai poikien kanssa ryypätessä. 

Oletko tyttö vai poika?

Minulla kumpikaan ei ollut vaihtoehto, ei matkustelu eikä opiskelu. Tein yötyötä ja toimin omaishoitajana kuolemansairaalle vanhemmalleni. Ei ollut tunnetta että olisi ollut nuori ja vapaa.

Ero nykyiseen on se, että enää ei ole töitä eikä hoidettavaa.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 13:20"]

Ollessani 20-vuotias olin armeijassa, viikonloput meni gineksissä tai poikien kanssa ryypätessä. 

Oletko tyttö vai poika?

[/quote]

Sori, unohtui mainita. Nainen.

Itse en ikinä ryypännyt tai viettänyt villiä sinkkuelämää ja hyvä niin. Löysin aviomieheni jo 15 vuotiaana. 20 vuotiaana opiskeltiin molemmat lääkiksissä.

No oma elämäni pyörii opiskelujen ja harrastusten ympärillä. Loma-aikaan töiden ja harrastusten. Myös noin 3-4 iltaa viikossa näen tietty kavereita. Baarit ja juominen ei enää kiinnosta hirveästi, mutta kyllä radallakin tulee käytyä 1 tai 2 kertaa kuussa. Pari kertaa vuodessa minulla on varaa tehdä pikku matka Eurooppaan. Viimeksi kävin Itävallassa, maaliskuussa Tanskaan. Olen oikein tyytyväinen :)

Tasan 20-vuotiaana pidin välivuotta ja surffasin Aasiassa ja Australiassa. Sen jälkeen kituutin koulussa, juhlin(ryyppäsin) ja harrastin tolkuttoman paljon seksiä. Nyt en tee juuri mitään noista ja se ahdistaa per*****sti.

Ainiin ja nro 7 on 23-vuotias :)

Aloitin seurustelun mieheni kanssa 16 vuotiaana. 20 vuotiaana meillä oli jo reilun vuoden ikäinen tyttö. Nyt 23 vuotiaana 3 tyttöä. :) Eli kakskymppisenä elämä on ollut kotiäitinä oloa, omakotitalon ostoa ja remppausta ym.

Mä tapasin 19-vuotiaana tulevan aviomieheni keskellä sitä villiä ja vapaata nuoruuden viettoa, ja kun siinä sitten 4 kuukauden sisällä muutettiin yhteen, mentiin naimisiin ja tultiin raskaaksi, jäi se villi ja vapaa nuoruus aika lyhyeksi. Kaksikymppisenä olin jo äiti, ja kuuden vuoden sisällä saatiin kaksi lasta lisää. Kohta vietetään 10v hääpäivää.

En haikaile nuoruutta, vaikka joskus, kun on rankempaa, toivoisin pääseväni lomalle ja että saisin olla edes hetken olematta vastuussa koko ajan. Mutta ei se niin mene vaikka tästä lähtisikin pois, sitten sitä vaan pohtisi että mitenkähän kotona menee ja onkohan lapsilla ikävä, mitä ne teki koulussa/kerhossa/kaverilla ja onkohan se mies saanut ne syömään oikeasti ruokaa vai onko ne elänyt porkkanoilla ja suolapähkinöillä (lasten lempparivälipala, johon turvaudutaan kun ei päästä syömään kunnolla tai kun ollaan kipeänä eikä oikein ruoka maistu).

Mä olen myös kotoa käsin työskentelevä yksityisyrittäjä, joten ei tässä kauheesti ole edes mahdollista lomailla. Palkka ei juokse lomapäivien osalta.

On jotenkin kiusallista ajatella niitä aikoja, kun olin 20 - tämä kertonee riittävästi... =D En tiedä olinko oikeasti niin kummallinen, mutta musta tuntuu että olin todella lapsellinen, bailaaminen oli todella tärkeää, työnteko tai opiskelu ei niinkään. Asuin omillani vieraassa kaupungissa ja hoidin asiani kyllä ihan moitteetta, mutta tykkäsin olla työttömänä, laahustin kirjastossa, lenkkeilin paljon koirani kanssa ja juhlin aina kuin mahdollista. Nyt kun katson 20-vuotiasta kummipoikaani, niin ihailen miten fiksu nuori hän on. Kyllä hänkin tykkää nuorten tapaan juhlia, mutta ei juo humalaan, on vakaassa ja hyvässä parisuhteessa eikä ole ollenkaan niin lapsellinen kuin itse olin, opiskelee ahkerasti yms. Nyt jos pääsisin elämään sitä parikymppisen minäni elämää, niin ottaisin kyllä vähän enemmän tosissaan opiskelut ja koittaisin jo unohtaa bailaamisen merkitystä elämässä...

Parempaa kuin nyt, mutta en vain tajunnut sitä, koska keskityin ajattelemaan, että vanhempana olisi asiat paremmin, kunhan ensin olen hankkinut sen, tämän, tuon...