Kahden lapsen vanhemmat, tukea

Ihmiset on maailman sivu selvinneet useammastakin kuin kahdesta lapsesta. Sulla taitaa nyt hormonit heitellä.

T kahden lapsen äiti

Kyllä toinen menee huomattavasti helpommin siinä toisen rinnalla. Kaikki on jo tuttua ennestään.

Kiitos vastanneille, hormonit tosiaan heittelee. Vaikka niitä lapsia onkin aina tehty ja paljon, onhan tämä silti itselle mullistava, iso tapahtuma.

Itsellä sama juttu, eka raskaus oli aina aurinkoinen mieli, vaikka oli radia ja alussa kuvotti noin rv15 saakka. Toka raskaus on ollut paljon rankempi, kun esikoinen oli 7kk kun toinen tarttui matkaan ja imetin (ja imetän edelleen) vielä häntä. Pahoinvointi paljon pahempi, väsymys vaivaa kun edelleen yöllä herää syöttämään lasta, ei ole hetken lepoa kun juokset 1-vuotiaan perässä ja estät syömästä lehtiä, paperia, multaa, kukkien terälehtiä, repimästä kirjoja, vessapaperia ja penkomasta kaappeja jatkuvalla syötöllä. Varmaan juuri tuo loputon levon puute, kun ei voi vain mennä sohvalle edes vartiksi makuulle, aiheuttaa sen, että ei ole kovinkaan auvoinen raskaus tähän mennessä ollut ja hormoniraivareita tulee jatkuvalla syötöllä, kun väsyttää mutta ei pääse lepäämään.

Elämäni onnellisimmat hetket ovat olleet ne, kun lapseni ovat leikkineet yhdessä, jutelleet tai nauraneet yhdessä. Tunne on jotain ihan sanoinkuvaamatonta, olen saanut elämääni nämä kaksi ihmistä, joilla on ainutlaatuinen side ja ihmissuhde. 

Kukaan perheessänne ei menetä, vaan saatte lisää, enemmän rakkautta, uuden erilaisen persoonan ja näkkökulman yhteiseen elämään. 

Pari ekaa vuotta menee sumussa, mutta sinnekin mahtuu ihania hetkiä ja oivalluksia siitä, miten samanlaisia ja erilaisia kaksi vauvaa voivat olla. 

Kannattaa varautua jo nyt ja hommata esimerkiksi vakituisia lastenhoitajia joita voi tilata apuun jos väsyy.

Samaten siivooja oli kyllä ihana asia alussa. Kävi kahden viikon välein eli kyllä itsekin sai siivota mutta silti.

Meille sattui kaksi aika haastavaa lasta, erityistarpeinen esikoinen (diagnoosi tuli niihin aikoihin kun kuopus täytti vuoden), ja vauva- ja taaperoaikana huonosti nukkuva kuopus. Ja myös esikoinen nukkui huonosti pitkään. Hengissä selvittiin, mutta hyvästä turvaverkosta oli kyllä korvaamatonta apua, esim. että sai välillä olla vaan toisen lapsen kanssa tai nukkua univelkoja pois. Nyt nuo ovat jo isompia, ja on ihanaa, että heillä on toisensa.

Mua alkoi jännittää ihan hirveästi siinä vaiheessa, kun lasten isä oli palaamassa töihin isyyslomaltaan (piti sen heti alkuun) ja tajusin, että jään kohta näiden kahden kanssa kahdestaan. Pelko oli sikäli outo, kun olen suuresta perheestä kotoisin, ja hoitanut pikku vauvoja ja lapsia niin kauan kuin muistan, mutra hormoonit, hormoonit. Hyvin kaikki lähti sujumaan, hoidin molemmat ja hoidan edelleen pääasiassa yksin. Nyt nuo lapset ovat jo 8- ja 10-vuotiaita.

Hyvin se menee ap! Nuo sun tuntemukset ovat täysin normaaleja.

Vauva-aika on aina haastavaa jollain tavalla, sisarus myös monesti taantuu kun perheeseen tulee vauva. Alku voi olla vaikeaa, mutta kohta teillä on erottamattomat ystävät. Muista pyytää apua kun sitä tarvitset, vauvakin pärjää hoidossa vaikka yön yli että saa itse unta välillä.

Kiitos kaikille ihanista viesteistä, ja erityiskiitos teille jotka muistutitte että sisarus on lahja myös esikoiselle. Hän onkin sitä paljon toivonut. :) viime raskauteen ja vauva-aikaan mahtui aika rankkojakin kriisejä mm parisuhteessa, jotka jotenkin kuljin läpi vähän silmät ummessa pehmeässä hormonipöllyssä. Luulen että jotenkin nyt elän läpi muistumia kaikesta vaikeasta mitä viimeksi koin, vaikka tilanne on erilainen ja monella lailla vakaampi. Meillä on onneksi jonkun verran turvaverkkoa, ja siivoojakin käy. Pitää yrittää hankkia lisäksi joku vakituinen lapsenhoitaja esikoiselle jo nyt raskausaikana, jotta hänellä olisi joku tärkeä aikuinen jota olisi helppo pyytää avuksi myös vauvan synnyttyä. :)

Vierailija kirjoitti:

Elämäni onnellisimmat hetket ovat olleet ne, kun lapseni ovat leikkineet yhdessä, jutelleet tai nauraneet yhdessä. Tunne on jotain ihan sanoinkuvaamatonta, olen saanut elämääni nämä kaksi ihmistä, joilla on ainutlaatuinen side ja ihmissuhde. 

Kukaan perheessänne ei menetä, vaan saatte lisää, enemmän rakkautta, uuden erilaisen persoonan ja näkkökulman yhteiseen elämään. 

Pari ekaa vuotta menee sumussa, mutta sinnekin mahtuu ihania hetkiä ja oivalluksia siitä, miten samanlaisia ja erilaisia kaksi vauvaa voivat olla. 

Ohis meillä kahdella lapsella ikäeroa kolme vuotta ja elämä oli leppoisaa ja helppoa. Vanhempi lapsi oli kolmena päivänä viikossa aamupäivän hoidossa. Tavattiin äitejä ja muita lapsia, kuntoilin. Esikoinen on rauhallinen ja auttavainen tapaus - ollut aina.

Ap:n tapauksessa ikäeroa taitaa olla likimain sama. Hyvin se menee.

Meillä lapset ikäerolla 1v 8kk, tyttö ja poika. Heistä on ollut tosi paljon seuraa toisistaan. Vauva-aika oli itselleni raskasta, mutta nyt nuo pallerot on jo teinejä. Lopulta tämä aika on mennyt hujauksessa ja kaipaan niitä aikaisempia, vauhdikkaita aikoja.

Meillä on 4 lasta. En suosittele.

Minun lapsilla ikäeroa 1,5 vuotta. Eipä käynyt siivooja, eikä ollut muutenkaan mitään tukiverkkoja. Eikä maksettujakaan lastenhoitajia. Ihan itse hoidettiin lapset ja koti. Selvittiin. Niin selviät sinäkin kun pakko on.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsilla ikäeroa 1,5 vuotta. Eipä käynyt siivooja, eikä ollut muutenkaan mitään tukiverkkoja. Eikä maksettujakaan lastenhoitajia. Ihan itse hoidettiin lapset ja koti. Selvittiin. Niin selviät sinäkin kun pakko on.

Kaikki ei halua vain selvitä.

Kyllä elämässä voi myös nauttia ja ostaa apuja.

Öö, miten kaksi lasta voisi olla ongelma kahdelle vanhemmalle? First world problems. Ymmärtäisi, jos olisit yh tai puoliso vakavasti sairas tms.

Vierailija kirjoitti:

Öö, miten kaksi lasta voisi olla ongelma kahdelle vanhemmalle? First world problems. Ymmärtäisi, jos olisit yh tai puoliso vakavasti sairas tms.

Öö.

Siinäpä fiksu anti keskusteluun.

Lapseni perheeseen tuli juuri kolmas, kaikki alle kolme, ei mitään ongelmaa! Nykyään on lääkkeet, koneet auttaa kodinhoidosta ja yhteiskunta auttaa.

Miettikää nuoret aikaisempia sukupolvia, kuinka kovaa on ollut, mutta elämä on kantanut.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni perheeseen tuli juuri kolmas, kaikki alle kolme, ei mitään ongelmaa! Nykyään on lääkkeet, koneet auttaa kodinhoidosta ja yhteiskunta auttaa.

Miettikää nuoret aikaisempia sukupolvia, kuinka kovaa on ollut, mutta elämä on kantanut.

No ennen ne vanhemmuuden vaatimukset oli ihan muuta.

Riitti kun hengissä piti eikä silläkään niin väliä.