Kumman sanaa uskoisitte enemmän lapsenne vai opettajan?

En kyllä menisi takuuseen kummankaan jutuista :D

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 10:48"]

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 10:29"]

No tämähän nyt riippuu jonkin verran tuon lapsen iästäkin, jos on 7v niin todennäköisesti opettajaa, jos 17v niin sitten en ole enää varma. Ja toki asiastakin.

[/quote] Muista että 7-vuotias puhuu tod.näk tptuutta, mutta 17 vuotia osaa ja puhua asiat omaksi edukseen.

[/quote]

Minustakin 7-vuotias puhuu todennäköisesti totta. Ainakin oma 7-vuotiaani on sellaisessa iässä, että säännöt ovat hirveän tärkeitä ja jos valehtelisi niin ei varmaan saisi unta illalla.

[/quote]

Hän saattaa silti esittää asiat aivan väärin, vaikka itse uskoisikin puhuvansa totta.

Uskoisin opettajaa, sillä olen itse opettajana huomannut, miten nuoret voivat lasketella uskomattomia valheita aivan kirkkain silmin, kun se on heidän etunsa mukaista. Onneksi useimmat eivät ole kovin hyviä valehtelijoita.

Riippuu tosiaan siitä asiasta, lapsen iästä ja myös siitä mistä opettaja on tietonsa saanut. Onko kuulopuheen kautta vai itse nähnyt tai kuullut.
Mä olen oppinut kantapään kautta että totuus on yleensä jossain tarinoiden puolivälissä jos on kyseessä kahden lapsen kertomukset. Ja ain pitää vielä erikseen "kuulustella" omaltaan että mitä hän ihan oikeasti on tehnyt ja sanonut. Tarina yleensä muuttuu pikkaisen.

Ja tietysti jos on aihetta niin omaansa puolustetaan. Omianikin on aiheetta syytetty. Vilkas ja temperamenttinen poika oli hyvä syntipukki kahden vuoden ajan. Sitten vaihtui opettaja joka näki heti jutun juonen ja turhat syyttelyt loppui. Aiheellisia tuli kyllä senkin jälkeen

Lapsiani olen aina uskonut. Heillä ei ole ollut mitään syytä valehdella minulle, sillä en suutu, en huuda enkä edes moiti vaan aina keskustelen ja sitä kautta on löytynyt ymmärrys ja ratkaisu. Opettaja on kerran valehdellut minulle päin naamaa kun syytin häntä simputuksesta (rankaisi koko luokkaa lapseni virheestä, minkä lapseni kertoi). Opettaja väitti ettei niin olisi tapahtunut vaan lapseni on ymmärtänyt väärin. Ei tarvinnut jäädä kuitenkaan juupas-eipäs-pattitilanteeeseen  kun opettaja sanoi selvittävänsä itse asian lapseni ja muun luokan kanssa. Makuasia tapahtuiko niin, mutta ainakin sillä oli uhannut ja mielestäni simputus oli jo käynnissä.

Riippuu tilanteesta ja kumpaakin pitää kuulla ennenkuin päätän kumpaa uskon. Lapsi on aina heikommassa asemassa kun on aikuisen sana vs lapsen sana. Objektiivisuutta peliin.

Tietenkin uskon ensisijaisesti lastani.

Riippuu aiheesta, lapsen iästä ja lapsen rehellisyydestä aiemmin. Jos siis lapsi on valehdellut paljon ennenkin niin sitten tietty opettajaa.

Riippuu tilanteesta, lapsen iästä ja luonteesta (valehteleeko muutenkin) ja opettajasta (kun opettajakin on vain ihminen ja kaikki eivät aina pysty olemaan oikeudenmukaisia).

25: juuri tuollaisessa opettajan toiminnan peittelyssä uskosinn kyllä lastani ja kylläpä muussakin asissa. Jokainen tunteen lapsensa parhaiten. Jotkut lapset/nuoret on veijareita velikultia ja kovia puhumaan palturia, ja toiseet taas rehellsiä ja luoettavia. Ihan kuin aikuisetkin, toiset on luotettavempia kuin toiset.

Jännä juttu kun monet pitää itsestään selvänä, että lapsi valehtelee ja ope puhuu totta. Voiko naiivimpia ja auktoriteettiuskoisempaa ajatustapaa olla??

Olen ollut tilanteessa, jossa oppilas väitti opettajan tuoneen luokkaan kanin ja tappaneen sen luokan edessä. Lapsen vanhemmat uskoivat tähän ihan täysin ja meteli ja syyttely oli melkoinen. Kamalat vaatimukset, että todistakaa, että näin ei käynyt.

Iästä riippuen...
Toisaalta totta aina toinen puoli. Jos se nyt se 7 vuotias on niin ei se nyt ihan omasta päästään asiaa keksi, Väritetty voi olla ja lapsen näkökanta.Riippuu miten opettajan kanssa tarina stemmaa niin sen mukaan omat johtopäätökset kumpaa uskoo enemmän.
Se 17 vuotiaan kanssa tehoaa yleensä kun kysyy että mennäänkö kysyyn muilta paikalla olijoilta niin tulee totuus julki.Sitten verta opettajan tarinaan onko sama.... sillähän se selviää ketä uskoo....

Tunnen juuri yhden tuollaisen äidin: En suutu koskaan joten lapseni kertoo aina totta.

Turha kai sanoakaan, äitiä viedään kuin litran mittaa siinä perheessä...

Tietenkiin uskon lastani. Tunnen hänet ja olen hänen äiti. Opettajan näkökulmakiin pitää ottaa huomioon,mutta miksi pitää valita puolta , kun pitää ottaa huomioon molempien näkökanta ja ratkaistaa ongelman. Opettajat nykyään koetuksella kun lapset eivät kunnioittavat heitä pätkänkään,toisalta jotkut opettajat asenteelta ja käytökseltä eivät ole opettajan tittelia ansaitsee.