Lue keskustelun säännöt.
Aion erota ja muuttaa toiseen maahan
16.11.2021 |
Olen päättänyt erota miehestäni ja muuttaa toiseen maahan asumaan. Mietin vain, että miten ero saadaan järjestettyä niin, että hän ei kuormitu liikaa lasten kanssa. Säälittää jättää hänet yksin tämän keskelle, ja toivoisin että voisin ennen lähtöäni järjestää hänelle jotain tukea lastenhoitoon. Mistä? Miten sen hoidan paljastamatta lähtöaikeitani? Miten lapset reagoivat jos lähden mitään sanomatta? 1,2, 4 ja 7 vuotiaat ovat kuitenkin niin pieniä, että varmasti sopeutuvat siihen että äiti ei olekaan elämässä mukana.
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että koet olevasi umpikujassa, mutta tuo ei ole ratkaisu pidemmän päälle. Käy ensin terapeutilla itseksesi, selvittämässä mitä haluat. Olen ollut samassa tilanteessa, ja onneksi en lähtenyt. Ja onneksi erosin, se oli huono liitto monella tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Apua ei tule mistään. Lapset voidaan ottaa huostaan
Ei kai niitä huostaan voida ottaa jos isä ei sitä halua. Mun puolesta voisivat mennäkin johonkin sijaiskotiin asumaan, varmasti olisivat hyvässä hoidossa kun ihan kuka tahansa ei pääse sijaisvanhemmaksi. Lähinnä mietin että saako parina iltana viikossa jonkun avun kotiin, että mies pääsisi välillä tekemään omia juttujaan. Hän on kuitenkin syytän mun uuvahtamiseeni, ja tuntuu epäreilulta että jättää kaikki hänen harteilleen.
Ap
Ei ne lapset sopeudu koskaan. Kaltoinkohdelluksi lapset saa elinikäiset traumat. Sun pitää hakea ditä apua ihan itsellesi. Ehkä erokin on ookoo. Mutta sun etu tai miehen etu ei ole tärkeintä vaan lasten etu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nope mies ei saa apua kotiin lastenhoitoon. Ja ei sossu kysele miehen haluja jos se haluaa ottaa huostaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satutäti,otahan lääkkeesi ja mene nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset sopeudu koskaan. Kaltoinkohdelluksi lapset saa elinikäiset traumat. Sun pitää hakea ditä apua ihan itsellesi. Ehkä erokin on ookoo. Mutta sun etu tai miehen etu ei ole tärkeintä vaan lasten etu
Oon hakenut apua lääkäristä, neuvolasta ja sosiaalityöntekijän kautta. Mitään apua ei saa mistään. Vain toivotuksia että koita jaksaa. En jaksa enää, nyt on mielessä kaksi vaihtoehtoa joista toinen on muutto ja toinen ihan lopullinen lähtö koko pallolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset sopeudu koskaan. Kaltoinkohdelluksi lapset saa elinikäiset traumat. Sun pitää hakea ditä apua ihan itsellesi. Ehkä erokin on ookoo. Mutta sun etu tai miehen etu ei ole tärkeintä vaan lasten etu
Oon hakenut apua lääkäristä, neuvolasta ja sosiaalityöntekijän kautta. Mitään apua ei saa mistään. Vain toivotuksia että koita jaksaa. En jaksa enää, nyt on mielessä kaksi vaihtoehtoa joista toinen on muutto ja toinen ihan lopullinen lähtö koko pallolta.
Valitse kolmas, mene psykiatriseen sairaalaan.
BMW kirjoitti:
Ei noin pieniä saa hyljätä !
No mitä sitten ehdotat? Kyllähän isätkin lähtevät kaiken aikaa lasten luota. Jos heillä on turvallinen koti isän kanssa niin kylle he nyt ylitse pääsevät asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset sopeudu koskaan. Kaltoinkohdelluksi lapset saa elinikäiset traumat. Sun pitää hakea ditä apua ihan itsellesi. Ehkä erokin on ookoo. Mutta sun etu tai miehen etu ei ole tärkeintä vaan lasten etu
Oon hakenut apua lääkäristä, neuvolasta ja sosiaalityöntekijän kautta. Mitään apua ei saa mistään. Vain toivotuksia että koita jaksaa. En jaksa enää, nyt on mielessä kaksi vaihtoehtoa joista toinen on muutto ja toinen ihan lopullinen lähtö koko pallolta.
Valitse kolmas, mene psykiatriseen sairaalaan.
Tää vaatisi varmaan itsemurhayrityksen että onnistuisi, nyt en pääse edes psykologille. Enkä kestäisi sitä häpeää sukulaisten, etenkin miehen sukulaisten keskuudessa.
Kuulostat ihan todella masentuneelle ja uupuneelle.
Jos miehesi on päästänyt sinut tuohon jamaan, ehkä ero on paikallaan.
Mutta lapset eivät tuosta toivu. Etsi muu ratkaisu kuin heidän hylkääminen.
Ootko puhunut miehen kanssa sun tuntemuksista? Onko isovanhempia tai muita läheisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset sopeudu koskaan. Kaltoinkohdelluksi lapset saa elinikäiset traumat. Sun pitää hakea ditä apua ihan itsellesi. Ehkä erokin on ookoo. Mutta sun etu tai miehen etu ei ole tärkeintä vaan lasten etu
Oon hakenut apua lääkäristä, neuvolasta ja sosiaalityöntekijän kautta. Mitään apua ei saa mistään. Vain toivotuksia että koita jaksaa. En jaksa enää, nyt on mielessä kaksi vaihtoehtoa joista toinen on muutto ja toinen ihan lopullinen lähtö koko pallolta.
Valitse kolmas, mene psykiatriseen sairaalaan.
Tää vaatisi varmaan itsemurhayrityksen että onnistuisi, nyt en pääse edes psykologille. Enkä kestäisi sitä häpeää sukulaisten, etenkin miehen sukulaisten keskuudessa.
Sun ajattelu on nyt vähän sekaisin. Meinaat että lasten hylkääminen ei aiheuttaisi häpeää miehen sukulaisten suuntaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset sopeudu koskaan. Kaltoinkohdelluksi lapset saa elinikäiset traumat. Sun pitää hakea ditä apua ihan itsellesi. Ehkä erokin on ookoo. Mutta sun etu tai miehen etu ei ole tärkeintä vaan lasten etu
Oon hakenut apua lääkäristä, neuvolasta ja sosiaalityöntekijän kautta. Mitään apua ei saa mistään. Vain toivotuksia että koita jaksaa. En jaksa enää, nyt on mielessä kaksi vaihtoehtoa joista toinen on muutto ja toinen ihan lopullinen lähtö koko pallolta.
Valitse kolmas, mene psykiatriseen sairaalaan.
Tää vaatisi varmaan itsemurhayrityksen että onnistuisi, nyt en pääse edes psykologille. Enkä kestäisi sitä häpeää sukulaisten, etenkin miehen sukulaisten keskuudessa.
Sun ajattelu on nyt vähän sekaisin. Meinaat että lasten hylkääminen ei aiheuttaisi häpeää miehen sukulaisten suuntaan?
Aiheuttaisi jos joutuisin heidät vielä joskus kohtaamaan. Mutta jos lähtisin kokonaan pois, niin en joutuisi kohtaamaan ketään tai kuuntelemaan kenenkään paheksuntaa. En tiedä kestäisinkö nähdä ketään enää psykiatrisen osaston ja itsemurhayrityksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset sopeudu koskaan. Kaltoinkohdelluksi lapset saa elinikäiset traumat. Sun pitää hakea ditä apua ihan itsellesi. Ehkä erokin on ookoo. Mutta sun etu tai miehen etu ei ole tärkeintä vaan lasten etu
Oon hakenut apua lääkäristä, neuvolasta ja sosiaalityöntekijän kautta. Mitään apua ei saa mistään. Vain toivotuksia että koita jaksaa. En jaksa enää, nyt on mielessä kaksi vaihtoehtoa joista toinen on muutto ja toinen ihan lopullinen lähtö koko pallolta.
Valitse kolmas, mene psykiatriseen sairaalaan.
Tää vaatisi varmaan itsemurhayrityksen että onnistuisi, nyt en pääse edes psykologille. Enkä kestäisi sitä häpeää sukulaisten, etenkin miehen sukulaisten keskuudessa.
Sun ajattelu on nyt vähän sekaisin. Meinaat että lasten hylkääminen ei aiheuttaisi häpeää miehen sukulaisten suuntaan?
Aiheuttaisi jos joutuisin heidät vielä joskus kohtaamaan. Mutta jos lähtisin kokonaan pois, niin en joutuisi kohtaamaan ketään tai kuuntelemaan kenenkään paheksuntaa. En tiedä kestäisinkö nähdä ketään enää psykiatrisen osaston ja itsemurhayrityksen jälkeen.
Sä puhut nyt itsemurhasta. Vauva-palsta ei ole oikea paikka, soitapa nyt heti johonkin kriisipuhelimeen tai auttavaan puhelimeen.
Apua ei tule mistään. Lapset voidaan ottaa huostaan