Raskaus- ja synnytyspelko

Totta kai adoptiolapsen saa vaikka itse pystyisikin saamaan lapsia.

Minkä ikäinen olet? Oletko keskustellut kenenkään kanssa asiasta, siis ammatti-ihmisen?

Itselläni myös oli pelko ja itkin koko alku raskauden. Se on vähän niin ettei asiaa kannata ajatella pidemmälle kuin pystyy sulattamaan, nyt jopa jo kaksi synnyttäneenä kauhistuttaa ajatus että vatsassa olisi vauva. Askel kerrallaan, ensimmäin se ilo kun ja toivo kun yrittää raskautta, sitten se positiivinen testi, sydän äänet ja sukulaisille hehkutusta, iltaisin asiaa miettii niin ettei unta saa, voi seurata neuvolasta saamaansa kirjaa jossa näytetään minkä kokoinen alkio on ja sitten sikiö, minkä kokoinen jalka sillä tänään on, miten sikiö kehittyy, sitä alkaa toivomaan että kasvaisi jo se pieni vauva vatsa, sitten tuntee ekat potkut, voi sitä tunnetta kun ne tuntee sen jälkeen sitä vain iltaisin makaa paikallaan sängyssä ja odottelee josko se taas potkaisisi, kun vatsa on kasvanut kunnolla sitä alkaa ehkä ostelemaan vauvan ihania pikkuruisia bodeja, tälläinen sänky täytyy saada, tämä nimi olisi kaunis vauvalle, miltäköhän se näyttää... ja aina välillä  ahdistaa ajatus synnytyksestä, sitä ei välttämättä kannata ajatella ollenkaan, eikä mitään tulevaa mikä ahdistaa, ajattele vain niitä mitkä kestät. Synnytyksestä selviää, päivä kerrallaan, ja synnytyksessä tunti kerrallaan, sitten viisi minuuttinen kerralaan.

Itselläni on myös paha kuoleman pelko ja vanhentumisen pelko, yritän olla ajattelematta sitä, sekin tapahtuu niin pikkuhiljaa ettei sitä huomaa ja on luonnollista hyväksyä asioita pikkuhiljaa, sitä mukaan kun ajassa mennään eteenpäin, vauvan askelia kuten sanotaan.

Voi kun minäkin olisin kestänyt raskauteni loppuun asti :(

Olen aina ollut turhia abortteja vastaan, mutta kauhukseni jouduin sen itse tekemään, sillä olin raskauteni aikana jatkuvassa ahdistuksessa, uneton, sain paniikkikohtauksia, inhosin muuttuvaa vartaloani ja ajatusta siitä, että joku kasvaa sisälläni. Se oli kamalaa, mutta aborttiin päätyminen vielä kamalampaa. En halua kokea kumpaakaan enää ikinä.

Juttelin adoptioasiasta normaalilla lääkärikäynnillä ja hän sanoi, että eivät anna ensisijaisesti sellaisille, jotka voivat saada omiakin lapsia. Eli voi joutua odottamaan _todella_ kauan, koska lapsettomat parit ovat etusijalla ja hekin joutuvat vuosia odottamaan.

-ap