Lääkkeet auttavat masennukseen, terapia ei

Ihmiset ovat erilaisia. Tärkeintä, että löydät itsellesi sopivan hoitokeinon. Joskus on niin, että lääkehoidolla pärjäilee, joskus niin että terapia toimii parhaiten. Usein ainakin aluksi voi olla molemmat hoidot yhdessä toimivat parhaiten kuten edellinen kirjoittajakin totesi.

Asiakkaan kannalta on tärkeätä myös tietää, että psykoterapiaa on monta lajia kuten lääkeitäkin. Niinpä suosittelen, että lääkärin kanssa yhdessä pohtisit itsellesi sopivasta terapiasta. Asiakkaana on vaikeeta yksin miettiä, millaisen terapiakoulutuksen saanut terapeutti voisi omaan tilanteeseen parhaiten sopia ja millaist. Hyvän ammatillisuuden lisäksi terapeutin persoonallisuudella on merkityksensä. Toivon, että oot jo päässyt eteenpäin. 

Raskaus ei sulje pois kaikkia masennuslääkkeitä. Omaakin kokemusta asiasta on. Toipumisia

Kyllä raskausaikana voi joitain masennuslääkkeitä syödä.

Oho! Terapia ei ole ihmemenetelmä, että se muutamalla keskustelukerralla auttaa. Eikä kaiksita ole edes käsittelemään ongelmiaan terapiassa tai menetelmä voi olla väärä. Epäilen, että ap ei edes saanut "oikeaa" psykoterapiaa vaan tavallista keskuteluapua. Ja mitä lääkkeisiin tulee, toivottu vaste saattaa tulla vasta kuukauden käytön jälkeen. Toivottavasti tässä ei ole tehty liian hätiköityjä päätöksiä...

Ikävää, ettei ole kokeiltu ensin raskauden aikanakin sopivia lääkkeitä. Mutta tilaisuus on nyt mennyt eikä jossittelu auta, eteenpäin on selvittävä. Terapia ei minullakaan toiminut, lääkkeet auttoivat ja jostain syystä pysynytkin poissa lääkityksen loputtua. Voimia, lapsen aika sitten kun saat itsesi kuntoon ja osaat varautua mahdolliseen uuteen raskauteen ja sen vaikutuksiin olossasi.

Kaikilla lääkeet ei tehoa lainkaan.

Minä oon ollut ilman lääkkeitä enkä koe itseäni enää kovin masentuneeksi.
Hoito: terapia ja liikunta.

Sama se mistä apu tulee onko se terapia tai lääke, kun sitä saa ja on halua hoitaa itsensä kuntoon.

Tervehtymistä sinulle.

Sinä olet tärkeä, vaikka et koskaan paranisi. Meidän ihmisarvoamme ei mitata diagnostisin kriteerein.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:25"]

Sama se mistä apu tulee onko se terapia tai lääke, kun sitä saa ja on halua hoitaa itsensä kuntoon.

Tervehtymistä sinulle.

[/quote]

Masennus on sitä, ettei jaksa eikä ehkä haluakaan hoitaa itseään. Se kuuluu sairaudekuvaan, eikä sairaudesta saa syyllistää sairasta. Sen sijaan meidän pitäisi kulkea masentuneen rinnalla ja kertoa hänelle, että hän on arvokas. Meidän tehtävämme on auttaa masentunutta paranemaan. Se ei ole hänen tehtävänsä. Me emme voi ulkoistaa masentuneen hoitoa lääkäreille tai lääketehtaille. Meidän tulee tehdä kaikki mitä voimme tehdä ympärillämme eläville. Meidän tulee myös tehdä kaikkemme, jotta emme sanoillamme lannistaisi ketään, sillä väärät sanat voivat haavoittaa loppuiäksi.

Masennukseen on aina syy/syitä.
Ne tukokset pitäisi poistaa.
Ja toisekseen, masentunut on hyvin itsekeskeinen.

Tilanteessani toimittiin väärin. Heti raskauden alussa pyysin useammalta lääkäriltä masennuslääkityksen aloittamista, mutta sanoivat, että tilasi johtuu vain hormoneista eivätkä suostuneet edes kokeilemaan lääkityksen aloittamista. Sain lääkkeet vasta sitten (rv 11), kun puhuin abortista tai itseni tappamisesta. Olisi pitänyt tappaa itsensä, niin olisin päässyt lapseni kanssa yhtä matkaa. Lääkkeet pahensivat alussa oloani ja halusin joka hetki vain kuolla. Päädyin paniikissa aborttiin, koska en vain jaksanut enää. En ollut nukkunut viikkokausiin, sillä myöskään unilääkkeitä en raskaana ollessani saanut. Lapseni olisi voinut pelastaa lääkityksen saaminen ajoissa. Nyt kärsin lopun ikääni surusta ja syyllisyydestä, tapoinhan oman rakkaan ja kauan odotetun lapseni. En aio enää koskaan raskaaksi, en halua sitä raskauden aikaista oloa enää koskaan takaisin, eikä se olisi hyväksyttävääkään sillä esikoisenikaan ei saanut mahdollisuutta syntyä elossa. Ennen raskautta olin elämäniloinen ilopilleri ja raskausuutinen oli elämäni onnellisin hetki. Siitä alkoi helvetti, joka vain paheni abortin jälkeen. En mitenkään voinut edes kuvitella, että vajoaisin niin pohjalle, raskauden piti olla ihanaa aikaa ja palkintona rakas lapsi. Lopputulos: vahva masennuslääkitys ja lapseni murha.

-ap

Surullista kuulla tarinasi :( voimia

Et ollut oma itsesi, eikä siitä voi sinua syyttää. Joskus pahoja asioita tapahtuu ja vaikka nyt ei siltä tunnu, niin joku päivä olet taas iloinen. Tiedän omasta kokemuksesta. Talvi ei ole ikuinen.

Masennus voi johtua eri asioista, joillakin kysymys on aineenvaihdunnallisista häiriöistä aivokemioissa, toisilla taas vaikka ulkoisten tapahtumien ja väsymyksen laukaisemaa, isolla osalla kyse on molemmista. Jos sulla on ollut kemiallinen häiriö niin lääkkeet on tällöin paras ratkaisu. Terapiaa kannattaisi kuitenkin käyttää lääkehoidon tukena, erityisesti nyt kun selvästi tarvitset apua tuon aborttiasian käsittelyssä. 

Voimia sulle, toivottavasti saat itsesi kuntoon ja pääset yrittämään äitiyttä uudemman kerran! Älä tuomitse itseäsi tuosta abortista, syvässä depressiossa ihminen tekee ratkaisuja joita ei ehkä muuten tekisi. Varmasti oli parempi ratkaisu tuo, kuin että olisit synnyttänyt lapsen psyykkisesti pahoinvoivan äidin hoidettavaksi... Jos ei ole voimia pitää itsestään huolta, ei niitä olisi ollut myöskään lapsesta huolehtimiseen. Eli hoidat ensin itsesi kuntoon ja sitten vasta mietit raskautumista uudemman kerran.