Lue keskustelun säännöt.
Se tunne kun tajuaa epäonnistuneensa parinvalinnassa!
04.02.2015 |
Eikä lasten ja käytännön asioiden takia halua alkaa eroa puuhata, niin eletään sitten vain fantasioissa :(
Kommentit (32)
Meillä ei ole koskaan mennyt hyvin viikkoa pidempää. Suurin syy lienee kummankin henkilökohtaisissa ongelmissa. Ensin vuosia minun ja lasten jälkeen miehen. Mutta minä olen nyt väsynyt yrittämään, aion keskittyä vain siihen, etten anna paskan suhteen pilata koko elämääni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja suurin ongelma on seksissä: mies ei halua minua. Ap
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:50"]
Meillä ei ole koskaan mennyt hyvin viikkoa pidempää. Suurin syy lienee kummankin henkilökohtaisissa ongelmissa. Ensin vuosia minun ja lasten jälkeen miehen. Mutta minä olen nyt väsynyt yrittämään, aion keskittyä vain siihen, etten anna paskan suhteen pilata koko elämääni. Ap
[/quote]
Siis vuosia miehesi seisoi sinun rinnallasi, tuki sinua ja kun sä pääsit omista ongelmistasi ja miehellesi tuli niitä niin nyt sä oot väsynyt? Tajuatko miltä tuo kuullostaa?
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:03"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:50"]
Meillä ei ole koskaan mennyt hyvin viikkoa pidempää. Suurin syy lienee kummankin henkilökohtaisissa ongelmissa. Ensin vuosia minun ja lasten jälkeen miehen. Mutta minä olen nyt väsynyt yrittämään, aion keskittyä vain siihen, etten anna paskan suhteen pilata koko elämääni. Ap
[/quote]
Siis vuosia miehesi seisoi sinun rinnallasi, tuki sinua ja kun sä pääsit omista ongelmistasi ja miehellesi tuli niitä niin nyt sä oot väsynyt? Tajuatko miltä tuo kuullostaa?
[/quote]
tajuan. Ei kovin hyvältä. MUTTA minä en koskaan ongelmistani huolimatta kieltäytynyt seksistä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:17"]
on kuin maailmankaikkeuden järjestämä jatkuva kidutussessio.
[/quote]
Kuvitelkaa tää, mutta vaan koko elämän pituisena. Siis siitä asti kun oot havainnut että vastakkainen sukupuoli kiinnostaa, mutta sulla ei oo eikä tule olemaan koskaan mitään tsäänssiä.
Jos joku sattuis kiinnostuun siinä mielessä, se olisi allekirjoittaneelle sanoin kuvaamattomien patoutumien purkautuminen. Todennäköisesti pillittäisin lohduttomasti ihan vaan onnesta. Olen joutunut kovettamaan oman sielun jääksi, muuten se sattuisi liikaa.
[/quote]
Oletko mies vai nainen? Miksi koet, että asia on noin? Kuulostaa kamalalta!
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:03"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:50"] Meillä ei ole koskaan mennyt hyvin viikkoa pidempää. Suurin syy lienee kummankin henkilökohtaisissa ongelmissa. Ensin vuosia minun ja lasten jälkeen miehen. Mutta minä olen nyt väsynyt yrittämään, aion keskittyä vain siihen, etten anna paskan suhteen pilata koko elämääni. Ap [/quote] Siis vuosia miehesi seisoi sinun rinnallasi, tuki sinua ja kun sä pääsit omista ongelmistasi ja miehellesi tuli niitä niin nyt sä oot väsynyt? Tajuatko miltä tuo kuullostaa? [/quote] tajuan. Ei kovin hyvältä. MUTTA minä en koskaan ongelmistani huolimatta kieltäytynyt seksistä. Ap
[/quote]
Just. Vai noin se onkin. Ihmiset eivät ole koneita. Sähän haluat käyttää miestä vain itseäsi tyydyttämään, etkä ole edes hänen tukenaan, jos toisella on vaikeaa. Hyi millainen sä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ongelmani olivat enemmän pinnassa max 5 vuotta, miehen jo n. 8 vuotta. Ap
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:17"]
on kuin maailmankaikkeuden järjestämä jatkuva kidutussessio.
[/quote]
Kuvitelkaa tää, mutta vaan koko elämän pituisena. Siis siitä asti kun oot havainnut että vastakkainen sukupuoli kiinnostaa, mutta sulla ei oo eikä tule olemaan koskaan mitään tsäänssiä.
Jos joku sattuis kiinnostuun siinä mielessä, se olisi allekirjoittaneelle sanoin kuvaamattomien patoutumien purkautuminen. Todennäköisesti pillittäisin lohduttomasti ihan vaan onnesta. Olen joutunut kovettamaan oman sielun jääksi, muuten se sattuisi liikaa.
[/quote]
Oletko mies vai nainen? Miksi koet, että asia on noin? Kuulostaa kamalalta!
[/quote]
Olen mies ja ulkonäöltäni poikkeava. Miten tai miksi, en sitä tarkemmin erittele. Alan olla iässä jossa lapset olisi olisi jo hyvä olla tehtynä, kello tikittää vaikkakin hieman eri syystä kuin naisilla. Oma järkikin sanoo että lapsia ei ehkä ole hyvä tehdä, mutta siitä huolimatta maailmankaikkeus on katsonut parhaimmaksi suoda hyvin voimakkaan libidon. Hormoonit hyrrää, mutta niitä jatkuvia torjuntoja ei vaan enää mieli tahdo kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 08:57"]
Siis kuinkan niin epäonnistunut parinvalinnassa? Tosiasia on että ootte kaikki valinnut sen geneettisesti parhaimmat vaihtoehdon viettienne vetämänä. Sitten kun huomaatte että yksi tarve on tyydytetty, siis lisääntyminen, alkaa muut asiat kiinnostamaan kumppanissa, kuten turvallisuus, läheisyys, luotettavuus jne.Siis juuri ne ominaisuudet, joita siitä geneettisesti hyvästä yksilöstä ei löytynyt. Kysyn vaan että olisko alun alkaenkin kannattanut valita se hieman vässykämpi tapaus, jotta ei tarvi täällä kitistä joutavista asioista. Eli se on ihan OMA SYY.
[/quote]
Ihmislajin keskuudessa paras vaihtoehto ei ole se, jonka kanssa tulee terveitä hyvävoimaisia jälkeläisiä, vaan hyvän siittäjän on oltava myös pitkäaikainen kumppani, koska lapsen kasvattaminen on vuosia jatkuva prosessi ja parin yhdessäpysyminen sen vuoksi suotavaa. Luulisi, että "geneettinen valintaprosessi" ottaisi myös tämän seikan huomioon parinvalinnassa.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:31"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:17"]
on kuin maailmankaikkeuden järjestämä jatkuva kidutussessio.
[/quote]
Kuvitelkaa tää, mutta vaan koko elämän pituisena. Siis siitä asti kun oot havainnut että vastakkainen sukupuoli kiinnostaa, mutta sulla ei oo eikä tule olemaan koskaan mitään tsäänssiä.
Jos joku sattuis kiinnostuun siinä mielessä, se olisi allekirjoittaneelle sanoin kuvaamattomien patoutumien purkautuminen. Todennäköisesti pillittäisin lohduttomasti ihan vaan onnesta. Olen joutunut kovettamaan oman sielun jääksi, muuten se sattuisi liikaa.
[/quote]
Oletko mies vai nainen? Miksi koet, että asia on noin? Kuulostaa kamalalta!
[/quote]
Olen mies ja ulkonäöltäni poikkeava. Miten tai miksi, en sitä tarkemmin erittele. Alan olla iässä jossa lapset olisi olisi jo hyvä olla tehtynä, kello tikittää vaikkakin hieman eri syystä kuin naisilla. Oma järkikin sanoo että lapsia ei ehkä ole hyvä tehdä, mutta siitä huolimatta maailmankaikkeus on katsonut parhaimmaksi suoda hyvin voimakkaan libidon. Hormoonit hyrrää, mutta niitä jatkuvia torjuntoja ei vaan enää mieli tahdo kestää.
[/quote]
Mulle joku sanoi, että pitää vaan luopua haluistaan niin onni löytyy. Se on myös minusta höpöhöpöä, mutta saattaa toimia paremman puutteessa.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:34"]
Ehkä voisikin rakastua uudelleen, JOS minä kiinnostaisin miestä muuna kuin syntipukkina ja loukkaamisen maalitauluna. Ap
[/quote]
Usko pois, että aivan uskomattomienkin vaiheiden jälkeen ihminen saattaa löytää sen rakkauden uudestaan, tai ei se ehkä enää ole täysin samanlaista koostumukseltaan kuin aiemmin, mutta rakkautta silti. Joskus joku simppeli mielikuvaharjoituskin voi virittää takaisin jotain sellaista, mikä tuntuu olevan kadoksissa. Mieti jos hänelle vaikka kävisi jotain, jos hän joutuisi liikenneonnettomuuteen ja kuolisi. Poliisit tulisivat ovesi taakse kertomaan uutisen. Miltä susta silloin tuntuisi? Jäisikö ikävä, jäisikö rakkaus, jota et voikaan enää kehenkään parisuhdemielessä kohdistaa? Mutta loukkaamisesta olen kyllä sitä mieltä, että jos se on arkeen juurtunut tapa, on kaikki mennyttä. Jos ei siis puhe auta, jos ei toinen välitä tekemästään tuhosta ja muuta tapojaan, niin ei ole järkeä jatkaa. Useinhan siinäkin on kuitenkin molemmissa vikaa, ja jos se on opittu tapa vuosien varrella, siitä voisi oppia poiskin?