Kolme vuotta odoteltu ylöspäin eriyttämistä koulussa

Mikä estää lastasi kirjoittamasta fantasianovellisarjaa tai aloittamaan luonnontiedeprojektia? Se, että ne pitäisi saada tehdä koulussa? Koulun jälkeen on koko ilta aikaa rustata tarinoita. Anna lapselle niihin eväät niin lapsi kyllä tekee jos oikeasti haluaa.

Etkö ole hommannut haastetta vapaa-aikaan? Esim. soittoharrastus tms. jossa voi hioa taitojaan loputtomiin? Ei 10-vuotiailla ole tarkoituskaan koulun olla vielä akateemisesti kovin haastavaa. Pääpaino on muissa taidoissa, esim. sosiaaliset taidot, ryhmässä toimiminen.

Lapsesi saa aivan tarpeeksi ylöspäin eriyttämistä koulussa, se on varma. Jos ei mielestäsi riitä niin mikä eståå sinua itseäsi järjestämästä hänelle vaativampaa tekemistä?

Voirhan sinä itse mennä lapsesi kanssa eteenpäin ja opettaa vaikka lukion oppimäärää. Mitä muuten luulet matematilkan opiskelun olevan lukiossa? Niin sitå laskemista, tosin pääosin ilman numeroita.

Kaisa Ikola kirjoitti ensimmäisen teoksensa 12-vuotiaana, samoin Flavia Bujor Ennuskivien mahdin. Ei siis ole mitään estettä lapsen ottaa itselleen tavoitteeksi kirjoittaa novellisarjaa tai kokonaista kirjaa. Opettajista viis, ottaa tähtäimeen kustannusyhtiöt. Ei hän opiskele opettajia varten, vaan tulevaisuuttaan.

Ikävä kuulla. Tiedän tunteen ainakin osittain. Mutta meidän koulusta itse ehdotettiin lapselle osassa oppiaineita erillistä opsia. 3.luokalla lapsi kävi 6.luokkaa mm matikassa ja englannissa. 4.luokalla kävi seiskaluokkaa jne. Eli ei siis fyysisesti, mutta kirjoissa ja monisteissa, sekä kokeissa. Tekee siis omat kokeet, sekä luokan yhteiset kokeet.

Tällä hetkellä on kutosella ja suorittaa yhdeksännen luokan opsia osassa aineita. Kaikki aineet eivät ole hänellä tämän tasoisia.

Meillä ehkä hereillä ollut luokanvalvoja. 1-3 luokan teki valtavan määrän omia monisteita ja lisätehtäviä, sekä hänellä oli eri kirjat kuin muilla.

Matikkadiplomin tehtävät saa tulostettua netistä, myös vastaukset löytyvät. Senkun tulostat ja tarkistat 😊 Mikään ei estä lastasi kirjoittamasta kirjasarjaa vapaa-ajalla, koulun äikän tunneilla tehdään monenlaista muuta. Koulussa edetään keskiverron/heikoimman mukaan mutta mikään ei estä ottamasta esim omia lukukirjojaan tai kirjoitusvihkojaan kouluun jos tulee tekemisen puute. Osta lapsellesi erilaisia tiede- ja tutkimussettejä kotiin, mukavaa ja kehittävää tekemistä. Koulujen resurssit valitettavasti eivät riitä edes kunnolla niiden heikoimpien tukemiseen, vaikka erityistä tukea tarvitsisivat myös erityisen lahjakkaat lapset.

Tuttua. Tämä on valitettavan tuttua niille, joille oppiminen on verissä. Itsekin lusin peruskoulun pitkänä jälki-istuntona. Opin olemaan hiljaa tietäessäni opettajaa paremmin silloin, kun seinille kiipeilevien luokkakaverien kaitsemisesta väsynyt opettaja ei olisi kuitenkaan jaksanut ottaa vastaan.

Te, jotka ehdotatte ekstratehtäviä vapaa-ajalle: se ei ole niin yksinkertaista. Tunneilla henkisesti läsnä oleminen ja paikoillaan istuminen kuormittaa sekä henkisesti että fyysisesti, oppi siellä mitään uutta tai ei. Lapsen on saatava tehdä päivittäin muutakin kuin keskittyä intensiivisesti paikallaan istuen.

Moni keskivertoa lahjakkaampi tottuu siihen, että vielä lukionkin läpi pystyy luistelemaan kiitettävin arvosanoin tekemättä oikeastaan mitään. Sitten yliopistossa, kun vastaan tuleekin oikeaa haastetta, ollaan vaikeassa paikassa kun tarvittaisiin niitä opiskelutaitoja, mitä ei olla koskaan aikaisemmin päästy kehittämään.

Vierailija kirjoitti:

Matikkadiplomin tehtävät saa tulostettua netistä, myös vastaukset löytyvät. Senkun tulostat ja tarkistat 😊 Mikään ei estä lastasi kirjoittamasta kirjasarjaa vapaa-ajalla, koulun äikän tunneilla tehdään monenlaista muuta. Koulussa edetään keskiverron/heikoimman mukaan mutta mikään ei estä ottamasta esim omia lukukirjojaan tai kirjoitusvihkojaan kouluun jos tulee tekemisen puute. Osta lapsellesi erilaisia tiede- ja tutkimussettejä kotiin, mukavaa ja kehittävää tekemistä. Koulujen resurssit valitettavasti eivät riitä edes kunnolla niiden heikoimpien tukemiseen, vaikka erityistä tukea tarvitsisivat myös erityisen lahjakkaat lapset.

Edettäisiinkin edes sen keskiverron mukaan, mutta ei, heikoin määrää.

Kasiluokkalainen sanoi opettajalle joka matikantunnin jälkeen että tehtävät on liian helppoja ja tunnilla aika tulee pitkäksi. Ope jaksoi kuunnella melkein 3 kuukautta ja viime viikolla tuli vihdoin haastavampia tehtäviä.

En pidä kovin hyvänä ratkaisuna tehdä seuraavan luokka-asteen tehtäviä etukäteen, mitäs sitten kun lukio on käsitelty jo peruskoulussa?

Mielestäni tuossa iässä ei ole vielä kiire. Sitten lukiossa voi vaikka alkaa suorittaa avoimen opintoja, meidän koulussa moni teki niin.

Tuossa iässä on vielä tärkeintä leikki ja harrastaminen.

Omalla lapsella on aivan mahtava opettaja, joka osaa eriyttää lapsia tasonsa mukaan. Juuri viime viikolla oli keskustelu, jossa hän ehdotti lapsen siirtämistä 4-luokan tunneille matikassa ja 5-luokan tunneille englannissa. Emme ainakaan toistaiseksi innostuneet, sillä lapsemme on vielä pieni tokaluokkalainen. Ylempien luokkien lapsilla on jo ihan eri jutut. Täytyy katsoa uudelleen ensi vuonna.

Harmi, ettei teillä onnistu. Kuitenkin paljon voi asettaa lapselle haasteita myös kotona. Me olemme tehneet lapsen kanssa itse monia projekteja. Tehneet hänelle tasoisiaan laskutehtäviä ja hankkineet hyllyn täyteen englanninkielisiä kirjoja, jotta voi opiskella sitä lisää. Lahjakkaan lapsen kanssa paljon on myös vanhempien vastuulla, että lapsi saa riittäviä virikkeitä ja pääsee haastamaan itseään.

Ihme kommentteja täällä siitä, että vanhemman pitää järjestää haastetta vapaa-ajalla. Ei sepoista sitä, että koulussa on tylsää. Lisäksi vanhemmilla on omat työnsä, ja lapsen kanssa vietetty aika halutaan käyttää muuhun kuin kouluun.

Syrjäytyminen voi seurata myös siitä, että ei opi ajoissa tekemään töitä...Näin voi käydä, jos ei ole haasteita.

Vierailija kirjoitti:

Ihme kommentteja täällä siitä, että vanhemman pitää järjestää haastetta vapaa-ajalla. Ei sepoista sitä, että koulussa on tylsää. Lisäksi vanhemmilla on omat työnsä, ja lapsen kanssa vietetty aika halutaan käyttää muuhun kuin kouluun.

Eli annetaan lapsen tylsistyä myös vapaa-ajalla? Ei vanhemman tarvitse mikään opettaja olla, vaan hankkia lapselle välineet tehdä noita haluamiaan juttuja. Jos lapsi haluaa tehdä luonnontiedeprojektin niin pistää lapsen suunnittelemaan sen ja ostaa tarvittavat materiaalit siihen. Lapsi tekee kaiken työn. Onpa työlästä. Lapsella on aikaa tehdä noita niinä aikoina kun ei ole vanhempien kanssa yhteistä aikaa, esim. koulun jälkeen tai kun vanhemmilla on omat harrastuksensa.

Eihän se ole tasa-arvoa, että heikommille oppilaille on resurssiopettajia yms. luokassa ja käytetään paljon aikaa heihin ja levottomien kaisemiseen, (kun ei haluta palata erityisluokkiin) ja keskiverto-oppilasta lahjakkaampiin lapsiin, ei laiteta yhtään paukkuja.

Omat, nyt yliopistossa opiskelevat lapseni olivat yläasteella koulussa, jossa A, B, C, D, E luokat oli jaettu mm. matematiikan osalta tasoryhmiin. Kaikki olivat tyytyväisiä.

Millaisella lapsella kaikki liittyy vain kouluun?

Toivon todella, että ylöspäin eriyttämiseen suhtaudutaan sen ansaitsemalla vakavuudella ja pian. Asia kun ei ole noin yksinkertainen, kun täällä tasapäistäjät esittävät, että vapaa-ajalle vaan lisää haastetta. Asia ei todellalaan ole noin yksinkertainen.

Lapselle on tosi rankkaa ja hämmentävää, jos kärjistetysti ainoa, mitä hän oppii koulussa, on kilttinä pysyminen, paikallaan pysyminen, muiden huomioiminen ja muille tilan antaminen, kun muut opettelvat alkeita. Koko päivä tähän ajan käyttöä (tylsistymistä, hämmennystä, ulkopuolisuuden tunnetta) ja sitten vasta vapaa-ajalla, kun tulisi olla sitä vapaa-aikaa, tulisi tällaisen oppilaan saada ryhtyä kehittämään itseään, kun muut viettävät perheen ja ystävien kanssa aikaa ja liikkuvat. Ei se noin mene.

Tapaava tyhjäkäynti, jossa tasapäistämisen nimissä ja lapsen silmissä vain muiden kehittymisellä on väliä, on vaarallinen signaali itsetunnolle ja omanarvon tunnolle. Ja missä kohtaa todella mennään vikaan on, että lapsi ei opi opiskelemaan, siis työtä tekemällä eli aivojaan haastamalla pinnistelemään oppimisen taitojen saavuttamiseksi.

Ongelmia tulee viimeistään yliopistossa, kun pitäisi alkaa pinnistellä maratontyyppisiä ponnistuksia, kuten 1000 (kyllä tuhannen) sivun kirjatenttejä yliopistossa tms. Tai kun ylipäänsä pitäisi älyllisesti pinnistellä ja työskennellä paineen alaa, vaikka painetta ei ole oppinut ikinä sietämään. Äly ei suojaa paineelta tai maratonsuorituksilta, niissä tarvitaan kehittynyttä psyykkistä kanttia ja raa'an työn sietämistä. Vaikeuksia tulee, jos näitä taitoja ei koulussa opi eli vertaisten ja opeauktoriteetin ja formaalin arvioinnin alla ihan joka päivä.

Muistan itse, millaista oli alakoulun ensimmäisillä luokilla. Voimakas ulkopuolisuuden kokemus ja hämmennys, kuinka tulisi olla, kun itse luin ja kirjoitin 3-vuotiaana, ja muut tankkasivat yli tuplasti vanhempina A-kirjaimen ääntämistä ja raapustamista. Kotiläksyksi tuli näitä raapustaa jne. Minä en saanut järkeviä kotitehtäviä, ei se mitään. Taisin kilttinä niitä jopa kysyä. Ei lapsi siinä vaiheessa ajattele, että no, miten minä sitten kehityn ja opin oppimaan. Jäi ainoastaan tunne, että en ole näkyvä, enkä osallinen siinä luokkayhteisössä. Minua ei ikään kuin ollut. Kun kiertävät vuorot lukea yksi virke oppikirjoista kolahteliva kohdille jouduin pidättelmään itseäni innostuksesta lukea enemmän, nopeammin ja eläytyen. Pitihän minun kilttinä esittää sopeutuvani muiden siis aina vain muiden kelkkaan, olla näkymätön. Tavaamaan en alentunut, mutta luin häpeä niskassa sen yhden pikku virkkeen neutraalilla äänellä ja vajosin omaan tylsään tyytymyksen tilaan. Tukahdutin oma intoni ja motivaationi. Se oli masentavaa, kun joudin pyytelemään anteeksi osaamistani, siis itseäni kokonaisena lapsena, joka olisi myös halunnut elää oppimisen iloa, haastaa itseään positiivisetsi, saada henkisiä palkintoja onnistumisista koulupäivän aikana ja tarvinnut kokemusta myös kunnon työn teosta ja paineen sietämisestä.

Itselläni vaikeudet kohtasivat juuri tässä. En ole oppinut sietämään painetta tai sitä, että saattaisin epäonnistua muiden edessä, saati miten sitä käsittelisin terveellä tavalla. En ole oppinut myöskään raakaan mentaaliseen työn tekoon vaan uuvun henkisesti helposti ja etsin oikopolkuja. Ne ovat seuranneet läpi kahden korkeakoulututkinnon aina työelämääni asti. Olen nyt 33v.

Omat lapset, kolme kpl, ovat kaikki olleet ala-asteen käytännössä kaikissa lukuaineissa ylöspäin eriytetyissä ryhmissä, silti esim matikkadiplomi tehtiin ihan kotona joka vuosi. Sulla on väärä koulu lapselle, katsokaa yläaste tarkemmin. keskimmäinen meillä lähti ns. eliittiyläasteelle ja se oli oikeasti hyvä ratkaisu, yläaste meni samanhenkisen porukan kanssa ja helposti. Ja helposti aukesi sitten ovet ns. eliittilukioonkin.

Heh, ei kaikilla ole mahdollisuutta valita yläastetta. Meidän kunnassa on yksi yläaste.

Oma lapsi on ekalla, ja voihan olla, että kouluvuosien mittaan asetelma tasaantuu. Mutta vaikuttaa kyllä siltä, että jossain vaiheessa saattaa motivaatio alkaa pudota. Lapsi on lukenut itsekseen jo kauan vähän pitempiäkin kirjoja, mutta lukuläksy koulusta on usein tavuja. Samoin harjoittelee itsekseen kertolaskuja, mutta matikka on sitä ekaluokan alun matikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi saa aivan tarpeeksi ylöspäin eriyttämistä koulussa, se on varma. Jos ei mielestäsi riitä niin mikä eståå sinua itseäsi järjestämästä hänelle vaativampaa tekemistä?

Tota noin. Ei se noin kyllä koulussa mene.

Aapee, sinun pitää itse olla sinnikäs ha olla yhteydessä aineenopettajien ja rehtoriin ainakin. Varmaan myös opo ja Koulupsykologi voisivat tässä auttaa.

Kyllä se onnistuu, mutta se vaatii sinulta töitä. Sinä tiedät lapsesi.

Kouluilla ei ole hirveästi resursseja, niin nämä jäävät jalkoihin. Kaverin lapsi pääsi tekemään matikan. Hän myös turhautui hänelle liian helpossa. Äitinsä oli kyllä tosi hereillä sen asian kanssa. Erikoiskahjakkuus tuo lapsi.