Sinä joka saat lapsesi syömään!

Komppaan kasia: selkeät ruuat, mössöt ovat kahistus monelle parivuotiaalle. Kun ruokailusta ei tule pakkopullaa, alkaa se hiljalleen sujua. Meillä päivällinen oli hankala, kun mikään ei meinannut mennä alas. Iltapalalla sitten tuhdimmin, vaikka kipollinen makaroonia ja leipää, jos se kelpasi päivällistä paremmin. 

Tuo nirsoilukausi taitaa tulla melkein jokaiselle lapselle, kyllä se ohitse menee. Meillä tosin vasta 4-vuotiaana. :-D Muut ovat syöneet mitä vain lautaselle on osunut. Esikoinen meni jotenkin pieleen. :-DDD

Tutustu käsitteeseen supermaistaja!

Tälläinen henkilö ei pysty syömään kaikkea samaa kuin muut, koska hänen makuaistinsa aistii muille mauttomia yhdisteitä kitkerinä.

Älä pakota! Supermaistajalle parsakaalin syöminen on kidutusta.

Olen ollut lastensairaala osastolla ulkomailla, jossa oli noita todella huonosti syöviä lapsia. Siellä oli esim. eräs 3v. tyttö joka söi niin huonosti, että oli alkanut pyörtyilemään. Silti ruokailun aikana hän ei vaan halunnut syödä. Ei aamiaisella, ei lounaalla, ei päivällisellä, eikä illalla. Näillä lapsilla ei ole eikä tule nälkä. Pahinta on ettei heille kelpaa edes herkut. Jäätelöt tai vanukkaatkin jäävät syömättä.Toisilla löytyi taustalta joku tauti. Toisilla ei. Minulla ei ole antaa niksiä. Joskus olen omaani pakottanut, jos hän ei ole syönyt mitään pariin päivään. Ja tarkoitan siis ei mitään, paitsi juonut ehkä vettä. Hänellä on outo makuaisti ja juuri parsat ja muut vihanneskeitot saattavat mennä alas. Hän on siis 10 ja painaa alle 20kg. Eihän noilla vihanneksilla kauheasti massaa saada. Iän myötä on kyllä jossain määrin helpottanut. Voimia!

Meillä 2v haluaa ja saa auttaa ruoan teossa. Maistellaan kaikkea ja hyvin hiljaa kuunnellaan minkälaista rouskimista kuuluu mistäkin ruoasta. Näpä tepsii ja hyvin syövät kaikkea.

Meidän huono syöjä syö välillä parhaiten kun vaan lätkäisen ruokaa eteen ja teen itse jotain muuta seuraavat 5 min.
Joskus syö paremmin kun muut syövät hänen kanssaan ja nimenomaan samaa ruokaa. Vaihtelee viikoittain joten kumpaakin tehdään miten sattuu sopimaan. Jos ei syö niin sitten ei syö.i

Meillä ruoasta ole koskaan muodostunut ongelmaa. Ruokaa laitetaan yhdessä ja se myös syödään yhdessä, ei ylimääräisiä välipaloja. Jos ei syö omaa annostaan, niin laitan sen jääkaappiin ja lämmitän uudelleen jos nälkä yllättää ennen seuraavaa ruokailua. Jos ei suostu syömään, niin selitän miksi juuri se ruoka on hänelle hyväksi (esim. liha kasvattaa lihaksia, viili vahvistaa luita jne.).

S

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 17:25"]

Minulle selvisi hyvin syövien lasten salaisuus kun saimme toisen lapsen. Hän söi ihan itsestään. Jos ruokaa oli lähettyvillä (aikuisten lautasilla, lattialla jne.) niin hän hamusi sitä suuhunsa. Ekan lapsen kohdalla tällaista ei tapahtunut. Häntä todellakin on lahjottu syömään vielä kouluikäisenäkin.

[/quote]Miksi? Ei se nalkaan naanny. Kun syo, syota ravnnollisesti hyvaa ruokaa. Kaksi vuotiaat ovat toisinaan naurettavan pieniruokaisia! (Ap: lle). Lahominen on turhaa.....ja outoa, etenkin kouluikaisen kanssa.....(edelliselle)

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 17:12"]

Kerro salaisuutesi, kiitos!

Neuvoja kaivataan kaksivuotiaan kanssa!

[/quote]edellinen viestini vahan sekava. Ala huoli.....kuuluu ikakauteen. Meilla nelja lasta ja juuri kaksivuotiaana kaikki ovat nirsoilleet! Jos soivat juustoa ja joivat mehua kerran pv. Oltiin jo voiton puolella!! Onneksi kaikki tyhjentavat lautasensa nykyisin.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 17:25"]

Minulle selvisi hyvin syövien lasten salaisuus kun saimme toisen lapsen. Hän söi ihan itsestään. Jos ruokaa oli lähettyvillä (aikuisten lautasilla, lattialla jne.) niin hän hamusi sitä suuhunsa. Ekan lapsen kohdalla tällaista ei tapahtunut. Häntä todellakin on lahjottu syömään vielä kouluikäisenäkin.

[/quote]

Sama täällä. Esikoisen kanssa on ollut ongelmia aina, kuopus taas haluaa maistella kaikkea. Mulla lapset jo isoja, mutta sama yhä. Esikoiselle ei auta esimerkki, ei se, että on tarjolla, mistä saa itse valita, ei maanittelu eikä lahjonta, mutta kuopukselle kelpaa melkein kaikki. Olen saanut miljoona neuvoa ja kokeillut vaikka mitä tuon esikoisen kanssa, mutta kun ei ne vaan auta. Kuopukselle vaan kun on laittanut ruokaa eteen, se riittää. ESikoisen kanssa tosin ongelmaksi paljastui sitten sekin, että on aika allerginen ja ilmeisesti osa ruuista kirveli suuta, tai teki vatsan kipeäksi joten hän yhdisti tietyt värit huonoon oloon ja siksi moni kasvis ei uponnut. Kyllä hän jotain syö, mutta turhan yksipuolisesti ja kaikenlisäksi ruokavaliota on sittemmin rajoitettukin voimakkaiden allergioiden vuoksi. 

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 17:35"]

Tuo nirsoilukausi taitaa tulla melkein jokaiselle lapselle, kyllä se ohitse menee. Meillä tosin vasta 4-vuotiaana. :-D Muut ovat syöneet mitä vain lautaselle on osunut. Esikoinen meni jotenkin pieleen. :-DDD

[/quote]Ei se mene ohi. Meidän nirsoilija on jo 11-vuotias. 

Jos nirsoilee ruoka lähtee roskiin. Seuraavan kerran saa ruokaa seuraavaan ruoka-aikaan. Ei oo yksikään lapsista tappanut itseään nälkään eikä oo tarvinnut montaa kertaa käskeä pois pöydästä ja kipata ruokaa roskiin ja kieltää ottamasta välipalaa

Syökää yhdessä, samaan tyyliin kuin paikalla olisi vain aikuisia. Luokan mukava ruokailuhetki, rupatelkaa aikuisten kesken ja antakaa lapsen syödä siinä sivussa. Meillä toiminut aina.
Tilanne jossa lapsi ainoana ruokailijana istuu omassa tuolissaan jä äiti hössöttää joka suupalaa on täysin luonnoton, söisitkö itse sellaisessa tilanteessa?
Normaalia ruokailua koko perheen kesken, nätisti katettu pöytä ja rentous, siinä se!

En tiedä. Kolme lasta on aina syönyt hyvin. Kuopus ei, ei sitten mitään. Lapset ovat erilaisia!

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 05:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 17:25"]

Minulle selvisi hyvin syövien lasten salaisuus kun saimme toisen lapsen. Hän söi ihan itsestään. Jos ruokaa oli lähettyvillä (aikuisten lautasilla, lattialla jne.) niin hän hamusi sitä suuhunsa. Ekan lapsen kohdalla tällaista ei tapahtunut. Häntä todellakin on lahjottu syömään vielä kouluikäisenäkin.

[/quote]Miksi? Ei se nalkaan naanny. Kun syo, syota ravnnollisesti hyvaa ruokaa. Kaksi vuotiaat ovat toisinaan naurettavan pieniruokaisia! (Ap: lle). Lahominen on turhaa.....ja outoa, etenkin kouluikaisen kanssa.....(edelliselle)

[/quote]Kyllä se meidän esikoinen melkein nääntyi nälkään. Oli 1-2-vuotiaana useamman kerran sairaalassa tipassa kun ei syönyt ja juonut tarpeeksi. Lääkärin ja ravitsemusterapeutin ohjeena oli tuolloin syöttää lapselle juuri sitä mitä lapsi suostui syömään, mielellän kaikkea mahdollisimman energiapitoista, kuten suklaata tai jäätelöä.

Lastamme ei voi pakottaa syömään. Hän ahdistuu jos yrittää. Palkitseminen (=lahjominen) toimii paljon paremmin kun halutaan pitää ruokailutilanteet positiivisina. Kun lapsi osallistuu ruoanlaittoon kanssani, tutustumme uusiin (lapsen ehdottamiin) resepteihin ja hän maistaa tekemäämme ruokaa, hän saa tiettyjä sovittuja etuja. Toimii mukavasti meillä. 

En osaa kyllä sanoa... meidän lapset ovat aina olleet aika hyviä syömään... ainoa mitä ei olla minkään kanssa tehty, on tuputtaminen. Kaikkea ruokaa lautaselle, ja jos lapsi sanoo että "tämä on pahaa", yleensä vain totean rauhallisesti, että sen voi sitten jättää syömättä. Seuraavalla kerralla pyytävät yleensä saada maistaa sitä pahaa uudelleen, ja kohta tottuvat. Eli syömisestä en tee koskaan numeroa, mutta tosiaankin kaikenlaisia ruokia on tarjolla.

Lapset myös osallistuvat ruokien hankintaan, eli ovat kaupassa mukana, auttavat ruuanlaitossa, keräävät meidän kanssa sieniä ja marjoja, kasvattavat kesäkurpitsaa ja mitä nyt vaan ikinä keksitäänkin.

Lasten lempiruokia ovat keitot, erityisesti lohi- ja pinaattikeitto. Syövät sitten näistä "aikuisten" ruuiksi mielletyistä ruoka-aineista mm. katkarapuja, fetaa, sushia, mätiä, sipulia, graavilohta, oliiveja, sieniä jne. Eli periaatteessa kyllä ovat aika kaikkiruokaisia.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:53"]

Samalla alalla olemme. Mulla työvuosia 10v, lapsia kaksi. Näistä asioista ollaan keskusteltu lääkäreiden ja ravitsemusterapeuttien kanssa. En nyt ala koko viiden vuoden rumbaa tähän kertomaan, mutta usko pois, toi lapsi ei syö. Kiitos neuvoista. T. 5 lusikallista

[/quote]

Unohda lääkärit ja terapeutit, siellä se terve järki unohtii vielä helpommin. Jos lapsi kasvaa niin mitä väliä on mitä syö? Todennäköisesti lapsesi on fiksu ja älynnyt miksi siellä lääkärissä ja terapeutilla on käyty (tietää vaikka siellä kävisi vain äiti). Kyllä se lapsi syö, ja jos ei syö, on seuraava osoite psykiatriset tutkimukset. Ne oikeasti kannattavat jos muuta konstia ei ole. Jo pienillä vauvoilla voidaan todeta syömättömyyttä jolle on psyykkinen syy. Ei sitä tarvitse hävetä.

Hmm... Laitan lautaselle ruokaa, lapsi syö mitä syö. Yleensä syö hyvin. En pakota maistamaan mitään. Kannustan kyllä ja sanon, että maistas nyt tuotakin, mutta jos lapsi kieltäytyy niin sitten kieltäytyy. Maistaa varmaan joku toinen kerta. Yksi toimiva keino on myös pyytää lasta etsimään lautaselta tietty ruoka-aine, tyyliin "löytyykös sieltä herne?", kummasti maistuu silloin. Tuohonkaan en pakota, vaan homma perustuu vapaaehtoisuuteen.

Ruokailujen välillä ei ole yleensä välipaloja. Kun pöydästä poistutaan, ruokailu loppuu siihen ja seuraava ruoka tulee sitten, kun sen aika on. Itse asiassa lapsi ei edes vingu mitään välipaloja... 

Toisinaan lapsi syö huonommin, jos ei pidä ruoasta tai ei ole nälkäinen. En reagoi tähän mitenkään, koska noh, eihän se mikään ongelma ole. Toki jos ollaan lähdössä johonkin ja olisi syytä olla maha täynnä, otan yleensä vaivihkaa jotain pientä välipalaa mukaan, mutta ei siitä lapselle mainita.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 09:48"]

Hmm... Laitan lautaselle ruokaa, lapsi syö mitä syö. Yleensä syö hyvin. En pakota maistamaan mitään. Kannustan kyllä ja sanon, että maistas nyt tuotakin, mutta jos lapsi kieltäytyy niin sitten kieltäytyy. Maistaa varmaan joku toinen kerta. Yksi toimiva keino on myös pyytää lasta etsimään lautaselta tietty ruoka-aine, tyyliin "löytyykös sieltä herne?", kummasti maistuu silloin. Tuohonkaan en pakota, vaan homma perustuu vapaaehtoisuuteen.

Ruokailujen välillä ei ole yleensä välipaloja. Kun pöydästä poistutaan, ruokailu loppuu siihen ja seuraava ruoka tulee sitten, kun sen aika on. Itse asiassa lapsi ei edes vingu mitään välipaloja... 

Toisinaan lapsi syö huonommin, jos ei pidä ruoasta tai ei ole nälkäinen. En reagoi tähän mitenkään, koska noh, eihän se mikään ongelma ole. Toki jos ollaan lähdössä johonkin ja olisi syytä olla maha täynnä, otan yleensä vaivihkaa jotain pientä välipalaa mukaan, mutta ei siitä lapselle mainita.

[/quote]

Kysessä 2,5v

Lapsi syö silloin, kun on nälkä. Turhat välipalat pois ihan ensimmäisenä ja tarpeeksi ulkoilua ja touhuamista, niin eiköhän ala maistuun.

Sen ruuan suutuntuma saattaa olla niin ikävä, että skippaa ruuat jo tästä syystä. Meillä yhden lapsen syömättömyys selvisi vasta vähän isompana, muut söivät normaalisti ihan kaikkea viinikumikarkeista kaalilaatikkoon, yhdelle ei kelvannut niistä kuin pari hassua juttua. Edes karkit, pullat eikä kakut, joten synttäreillä oli aina yksi syömätön lapsi.

Isompana osasi kertoa, että tietynlaiset ruuat tuntuvat "kuin kasalta matoja suussa", tai muuten niljakkailta tai ikäviltä. Lempiruoka on edelleen ylikypsä pasta, ruisleipä voilla, ja luonnonjogurtti. Hyvin on siitä huolimatta kasvanut, eikä sairasteltukaan ole päivän parin flunssia pahemmin.