Sinä joka saat lapsesi syömään!

Minkä ikäisen kanssa olette aloittaneet tuon että räjos ei maistu niin ruokaa seuraavan kerran vasta kun on ruoka-aika? Meidän 1v2kk on ollut pitkään kipeänä ja sen seurauksena ruokahaluttomuus on jäänyt vähän päälle.. On saanut sormiruokaa 6kk iästä joten osaa kyllä syödä melko hyvin itsekkin (syöttää ei anna paitsi yhdenlaista sosetta) mutta esim eilen ruokana oli jauhelihakstiketta ja perunaa joka on ennen kelvannut, nyt otti perunan suuhun ja mupelti sen samantien pois eikä enää koskenut koko ruokaan. Keitoista syö nykyään vaan porkkanat. Huutaa ja kiukkuaa sitten nälkäänsä jo tunnin päästä eikä välttämättä syö sruraavallakaan ruualla kunnolla. Josta seuraa se että heräilee yölläkin nälkään.

Vuoden ikäisestä syönyt samaa kuin muutkin, myös matkoilla. Emme ole koskaan tarjonneet ns lastenannoksia joten ei osaa edes kaivata niitä. Kotona on aina ollut paljon ruokavieraita ja lapset aina mukana. Siinäpä ne meidän "vinkit"

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 10:08"]Minkä ikäisen kanssa olette aloittaneet tuon että räjos ei maistu niin ruokaa seuraavan kerran vasta kun on ruoka-aika? Meidän 1v2kk on ollut pitkään kipeänä ja sen seurauksena ruokahaluttomuus on jäänyt vähän päälle.. On saanut sormiruokaa 6kk iästä joten osaa kyllä syödä melko hyvin itsekkin (syöttää ei anna paitsi yhdenlaista sosetta) mutta esim eilen ruokana oli jauhelihakstiketta ja perunaa joka on ennen kelvannut, nyt otti perunan suuhun ja mupelti sen samantien pois eikä enää koskenut koko ruokaan. Keitoista syö nykyään vaan porkkanat. Huutaa ja kiukkuaa sitten nälkäänsä jo tunnin päästä eikä välttämättä syö sruraavallakaan ruualla kunnolla. Josta seuraa se että heräilee yölläkin nälkään.
[/quote]
Jatkan vielä.että olen sitten antanut ruuan päälle sitä yhtä tiettyä sosetta jota suostuu syömään mutta helpostihan lapsi siihen tottuu että saa sitä mikä kelpaa..

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 10:08"]

Minkä ikäisen kanssa olette aloittaneet tuon että räjos ei maistu niin ruokaa seuraavan kerran vasta kun on ruoka-aika? Meidän 1v2kk on ollut pitkään kipeänä ja sen seurauksena ruokahaluttomuus on jäänyt vähän päälle.. On saanut sormiruokaa 6kk iästä joten osaa kyllä syödä melko hyvin itsekkin (syöttää ei anna paitsi yhdenlaista sosetta) mutta esim eilen ruokana oli jauhelihakstiketta ja perunaa joka on ennen kelvannut, nyt otti perunan suuhun ja mupelti sen samantien pois eikä enää koskenut koko ruokaan. Keitoista syö nykyään vaan porkkanat. Huutaa ja kiukkuaa sitten nälkäänsä jo tunnin päästä eikä välttämättä syö sruraavallakaan ruualla kunnolla. Josta seuraa se että heräilee yölläkin nälkään.

[/quote]

Vasta lähempänä 2v, kun lapsi on ymmärtänyt mitä tarkoittaa, että syödään vasta seuraavalla aterialla.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 17:28"]Läps, ruoka eteen. Jos on nälkä kyllä syö. Jos ei ole nälkä syö sitten enemmän seuraavalla aterialla. En lahjo, enkä anna välipaloja jos ei ole syönyt. Kaksi kaikkiruokaista lasta olen tällä tyylillä saanut aikaiseksi. Ja siis ovat saaneet omin pienin kätösin syödä. Minulla ei riitä hermo syöttämään. Ja ihan + käyrällä molemmat kasvaneet.
[/quote]

Sama läps pätee meilläkin. 5 kaikkiruokaista lasta kasvanut. Vanhemmat valitsee ruuan ja lapsi määrän jonka syö.

Länsimaisen rikkaan väestön ongelma...

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:15"]

No huh!

Eihän alle 12 vee syö vielä mitään kun ei kasva, lukiossa se maha sitten kurnii kun energiaa kuluu isommalla enemmän!

Kyllä ihminen syö jos on nälkä. Miksi sitä ruokaa pitäisi tuputtaaa?

[/quote]

Ei syö mitään? Pieni, siro, kolmevuotias tyttöni syö pääruokaa aina parisataa grammaa – siis suunnilleen saman verran, kuin moni aikuinen nainen. Oikeastiko teidän lapset eivät leikki-ikäisinä syöneet kuin ruokalusikallisia ns. oikeaa ruokaa?

Tän kolmeveen keskittyminen ruokailuun on ainoa ongelma. Jos pöydässä on liikaa vaihtoehtoja ja kaikenlaisia lisiä tarjolla ja aikuiset niitä vekslaavat ees taas, huomio menee siihen. Ekana pöytään tulee esim. makaronilaatikkoa ja kirsikkatomaatteja lapselle; kun se annos on puolessa välissä (alkuun päästyään jatkaa paremmin), nostetaan muutakin tarjolle ja myös aikuiset syömään. Esim iso, kirjava salaatti ruokailun alussa houkuttelisi vain leikkimään ja tutkimaan, mutta kun muutakin ruokaa on jo syöty, siitä tulee monipuolisuutta. Samoin juoma tulee tarjolle vasta tässä vaiheessa.

Lapset ovat erilaisia. Mutta ihmettelen, kuinka vähän jotkut isokokoiset samanikäiset syövät pääruokaa. Oisko välipaloissa selitys? Meillä saattavat olla kevyitä jonkun mielestä, omena josta nakerrellaan puolet, ja lasi maitoa vs. pulla. Aika monella toimii se, että jopulta toisella tai kolmannella aterialla se lapsi sitten vaan lopulta nälkäänsä syö – mutta ei kaikilla.

Enkä oikein ymmärrä tuotakaan, että vasta teinit ovat kovassa kasvuiässä, kun kuitenkin tuommoinen kolmevuotias on nelinkertaistanut painonsa noiden ensimmäisten kolmen elinvuotensa aikana.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 10:12"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 10:08"]Minkä ikäisen kanssa olette aloittaneet tuon että räjos ei maistu niin ruokaa seuraavan kerran vasta kun on ruoka-aika? Meidän 1v2kk on ollut pitkään kipeänä ja sen seurauksena ruokahaluttomuus on jäänyt vähän päälle.. On saanut sormiruokaa 6kk iästä joten osaa kyllä syödä melko hyvin itsekkin (syöttää ei anna paitsi yhdenlaista sosetta) mutta esim eilen ruokana oli jauhelihakstiketta ja perunaa joka on ennen kelvannut, nyt otti perunan suuhun ja mupelti sen samantien pois eikä enää koskenut koko ruokaan. Keitoista syö nykyään vaan porkkanat. Huutaa ja kiukkuaa sitten nälkäänsä jo tunnin päästä eikä välttämättä syö sruraavallakaan ruualla kunnolla. Josta seuraa se että heräilee yölläkin nälkään. [/quote] Jatkan vielä.että olen sitten antanut ruuan päälle sitä yhtä tiettyä sosetta jota suostuu syömään mutta helpostihan lapsi siihen tottuu että saa sitä mikä kelpaa..

[/quote]

Vuoden ikäisellä oli puolentunnin tarkkuudella ruoka-ajat. Eli vaikka lapsi ei hahmottanut "seuraava ruoka on iltapala" sanomista niin uskon että rutiinit hahmottivat päivää. Siihen oli hyvä liittää myös pottailut. Mitä lapsi syö yleensä iltapalalla? Jos tekisit niin että jos on tarjolla vaikka tuota perunaa ja jauhelliha kastiketta niin pilkkoisit perunaa siihen lemppari soseeseen? Lapsi saisi lempparisosetta, mutta myös sitä ruokaa mitä on tarjolla? Pikkuhiljaa soseen määrää vähentäisi? 

Meillä on vain tarjolla sitä mitä kulloinkin on. Jos ei ruoka kelpaa niin muutakaan ei saa seuraavaan 4 tuntiin. Mun lapset on aina tajunneet tämän ja syöneet mukisematta. Tosin, en ole niille ikinä tarjonnutkaan mitään ns. pahaa ruokaa. Meillä on ollut ruoka 4 tunnin välein koko ajan, ei välipaloja. Joten, jos ei neljään tuntiin syö niin kyllä seuraavalla ruoalla jo maistuu kummasti.

Oma lapseni on ollu pienestä asti todella isoruokainen ja maistellut kaikkia ruokia mielellään ja moneen kertaan, kunnes on oppinut niistä pitämään. Rautahampaiden puhkeamisen aikaan tuli kuitenkin ensimmäisen kerran eteen tilanteita, että lapsi ei syönytkään enää kaikkea. Esim. sipuli, jotkut hedelmät, pinaatti, keitetty parsa, jne jäivät syömättä, vaikka aikaisemmin olivat uponneet hyvin. Näitä ruokia tarjottiin edelleen ihan tavalliseen tapaan, mutta pidin huolen, että tarjolla oli myös aina jotain mitä lapsi söi (esim.parsakaalia raakana tai pinaattikeiton kanssa keitettyä munaa, jonka söi). Keskustelin myös lapsen kanssa tilanteesta, koska nirsoilu oli tullut kuvioihin yhtäkkiä. Pikkuhiljaa tilanne parani, vaikka joitain pieniä nirsoiluja tästä jäikin. Toisen lapsen kanssa on ollu enemmän nirsoilua, mutta syö minkä syö. Erityisen tarkka olen ollut herkkujen syömisen kanssa, koska etenkin nirsoilevalla lapsella pienikin pala keksiä tai yksikin kulaus mehua lykkää nälän tunnetta monella tunnilla eteenpäin. Ruoka-ajoista onkin syytä pitää kiinni ja sokeria sisältävien herkkujen syöminen jättää kokonaan pois. Välipalalla syödään kasviksia, ei maustettuja jogurtteja tai muita sokerihöttöjä. Aterioiden välillä ei napostella mitään.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 10:35"][quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 10:12"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 10:08"]Minkä ikäisen kanssa olette aloittaneet tuon että räjos ei maistu niin ruokaa seuraavan kerran vasta kun on ruoka-aika? Meidän 1v2kk on ollut pitkään kipeänä ja sen seurauksena ruokahaluttomuus on jäänyt vähän päälle.. On saanut sormiruokaa 6kk iästä joten osaa kyllä syödä melko hyvin itsekkin (syöttää ei anna paitsi yhdenlaista sosetta) mutta esim eilen ruokana oli jauhelihakstiketta ja perunaa joka on ennen kelvannut, nyt otti perunan suuhun ja mupelti sen samantien pois eikä enää koskenut koko ruokaan. Keitoista syö nykyään vaan porkkanat. Huutaa ja kiukkuaa sitten nälkäänsä jo tunnin päästä eikä välttämättä syö sruraavallakaan ruualla kunnolla. Josta seuraa se että heräilee yölläkin nälkään. [/quote] Jatkan vielä.että olen sitten antanut ruuan päälle sitä yhtä tiettyä sosetta jota suostuu syömään mutta helpostihan lapsi siihen tottuu että saa sitä mikä kelpaa..

[/quote]

Vuoden ikäisellä oli puolentunnin tarkkuudella ruoka-ajat. Eli vaikka lapsi ei hahmottanut "seuraava ruoka on iltapala" sanomista niin uskon että rutiinit hahmottivat päivää. Siihen oli hyvä liittää myös pottailut. Mitä lapsi syö yleensä iltapalalla? Jos tekisit niin että jos on tarjolla vaikka tuota perunaa ja jauhelliha kastiketta niin pilkkoisit perunaa siihen lemppari soseeseen? Lapsi saisi lempparisosetta, mutta myös sitä ruokaa mitä on tarjolla? Pikkuhiljaa soseen määrää vähentäisi? 
[/quote]
Ei onnistu.. Sose menee syöttämällä, syötetään ruuan täytyy olla aivan sileää, muuten sylkee pois. Itse on saattanut nostella perunan paloja soseen sekaan mutta silloinkin sylkee ne pois..

Hienoa, että tästä aiheesta keskustellaan!

Ruokaa tarjotaan säännöllisesti ja vaihtelevasti. Kannattaa kokeilla mikä omalle lapselle on paras ruokarytmi. Vanhin lapsistani oli hyvä syömään, mutta karttoi tiettyjä ruoka-aineita (mm. maito). Myöhemmin selvisi, että oli näille oikeasti allerginen, mutta ei osannut vielä pienenä sanoa miksi tietyt ruuat eivät maistuneet. Inhosi järjestään kaikkia valkoisia ruokia, kun oli itse huomannut, että niistä tuli huono olo. Kannattaa kokeilla koostumuksen vaihteluakin. Esim. välillä hedelmät tarjotaan kokonaisina, välillä smoothiena. Samoin pienenkin lapsen voi ottaa tekemään esim. smoothieta, että näkee miten se tapahtuu. 

Perheen nuorin on taas ollut alusta lähtien pieni ruokainen ja valikoivampi ruuan suhteen. Hänellä esim. ruokarytmin on parempi olla 4 tunnin välit, että ruoka maistuu. Vettä saa toki juoda niin paljon kuin haluaa ruokailujen välissä.  Sen sijaan esikoisella tuo ei olisi toiminut, kun oli "kuolla nälkään" jo 3 h ruokailuvälein... Perheen 2 v:lle ei voi antaa yhtään ylimääräistä välipalaa, kun se vie heti ruokahalun. Tosin välillä pieni 2v käy hakemassa pakastimesta jäisiä mansikoita ja rouskuttaa niitä, kun silmä välttää.. 

Tarkkailkaa lapsen saamaa sokerin ja hiilihydraatin määrää, jos huonosti syövän tavallinen arkiruoka sisältää paljon näitä, voi muut ravintoaineet jäädä liian vähälle. Myös B-12 vitamiinin puute voi aiheuttaa huonoa ruokahalua. Mikäli lapsi "elää" viidellä makaronilla tai yhdellä korpulla+ päärynällä päivänsä jatkuvasti niin silloin tarvitaan asiaan perehtyneen ammattilaisen apua.  Esim. masennus voi viedä ruokahalun, samoin on monta muuta sairautta, jotka voivat viedä ruokahalun. Anoreksiakin voi oireilla ruokahaluttomuutena. Joskus elämäntilannekin voi viedä ruokahalun ja silloin voisi olla ihan hyvä idea lapsenkin keskustella ulkopuolisen auttajan kanssa (esim. perheneuvola, koulupsykologi tms.). 

Mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Silti pääperiaate on itsemääräämisoikeus, syömään ei saa pakottaa. Terve lapsi syö kyllä. Sairas ja kuumeinen lapsi on usein ruokahaluton ja kyllä tällöin voi antaa vaikka niitä täysmehuja (yölläkin) jos mikään muu tarjottu ei maistu. Normaaliin ruokarytmiin palataan heti voinnin parannuttua.

Ei saa pakottaa syömään! Mieti itse miltä tuntuisi jos pakotettaisiin syömään, tulisiko syömisestä silloin hyvä olo?Syömisen pitää olla hyvää mieltä tuovaa. Ruokarauha ja mukavat ruokailuvieraat edistävät ruuasta nauttimista. Saako lapsi ikätasonsa mukaisesti päättää omasta valinnoistaan (esim. 2v kohdalla kumman väriset rukkaset haluaa käteen laittaa) vai onko ruokailu ainoa asia, missä hän voi päättää omista asioistaan?

Lopuksi vanhemmat voisivat katsoa varmuuden vuoksi vielä peiliinkin, mikä on oma suhde ruokaan? Onko ruoka nautinto vai mielipaha? Lapsi voi olla pieni ruokainen, mutta silti kasvaa hyvin kasvukäyrillä, jos saa tarvitsemansa ravintoaineet. Yhtälailla paljon syövä lapsi voi syödä ravintoköyhää ruokaa. 

Lapsen suhde ruokaan vaihtelee iän myötä, mutta tärkeintä olisi säilyttää mielikuva ruokailusta positiivisena tapahtumana. 

Ruokailun pitäisi olla neutraalia. Kaikki syö yhdessä ja sitä syödään mitä on. Ilman mitään touhotusta. Ruuasta tulee helposti valtataistelu ja silloin peli on menetetty. Ei ole pakko syödä, mutta mitään välpaljoja ei tarjoilla tai herkkuja ruuan sijaan. Säännölliset ruoka-ajat ja pienestä alkaen mahdollisimman monipuolista ruokaa. Meidän lapsilla on erilaiset mieltymykset, mutta hyvin vähän ehdottomia inhokkeja. Maksalaatikko on sellainen eikä meillä sitä ole. Ovat tykänneet aina äyriäisistä, valkosipulista, oliveista, ym

Meillä syödään kanssa samaan aikaan, ja ruokapöydässä on iloinen tunnelma. Jutellaan ja nauretaankin. Lapset syö innoissaan itse terveellistä itsetehtyä kasvispainotteista ruokaa. Väitän, että vanhemmat luovat ruokakulttuurin omalla toiminnallaan ja esim vaativalla asenteella tekevät ruokapöydästä taistelutantereen!

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:22"]

2 ensimmäistä lasta syövät ihan kaikkea, menee etanat ja homejuustot ja muut. Kuopus on aina syönyt huonosti, painoa seurattiin neuvolassa. Pikkuhiljaa oppii uusia makuja mutta on ollut kyllä välillä hemmetin rasittavaskin. Ikää jo 12v ja edelleen löytyy ruokia joita ei vaan syö.

[/quote]

Mä lisään tähän, että mä lopetin asian kanssa stressaamisen siinä lapsen ollessa 2v paikkeilla, päätin että jos ei syö niin ei syö. Onneksi pojan lemppareihin kuuluu useat kalat ja tykkää sellaisista ruoista kuin poronkäristys, kanakastike ym. Mutta esim. borskeitto saa sillä oikeasti oksennuksen lentämään, hernekeiton kanssa oli tarhassa vielä sama juttu, nykyään hernekeitto menee. Myöskään jauhelihasta poika ei oikein tykkää, kuulemma suutuntuma on paha. Jauhelihasta tehdään silti välillä ruokia ja syö sen verran minkä syö.

Meillä oli tapana laittaa ruokaa pöydälle pieninä kökköinä (eri ruoka-aineet erillään) pöydälle silloin kun lapset vielä harjoittelivat syömistä. Annettiin rauhassa tutustua ruokaan, sen rakenteeseen, tuoksuihin ja makuihin. Sotkut siivottiin yleensä vasta ruokailun jälkeen, ellei sitten kyseessä ollut jotakin mikä oli välttämätöntä siivota heti.

Sitten kun olivat riittävän isoja niin saivat ruokansa ihan lautaselle :D  mutta ei hermostuttu vaikka pöydän kautta olisi ruokansa kierrättänyt.

En ole koskaan tehnyt ruokailusta mitenkään ihmeellistä numeroa, enkä myöskään ota loukkauksena sitä jos joku ruoka ei maistu.

Tuttavan lapsi oli tosi huono syömään ihan pienestä pitäen, heillä oli ihan kaikki mahd keinot käytössä. Saivat just näitä ohjeita että "kyllä lapsi syö kun sen on nälkä" ja "ei se nälkään kuole" ym ym.. Totuus oli että jos eivät olis narranneet/ pakottaneet syömään olis lapsi kuihtunut hiljaa pois... Lapsella oli rakenteellinen vika suussa ja kaikki ruoka meni nenään/ nieluun ja syöminen sattui! Siksi oli mielummin nälkäinen kuin söi... Että ei se aina nirsoilua ole..

Meillä syödään yhdessä ja samaa ruokaa kaikki. Omat lapset eivät ole nirsoja ja syövät aina hyvin. Monilla tutuilla kuitenkin on lasten kanssa tätä nirsoilu ongelmaa. Monet tuntuvat sortuvan siihen, että antavat turhia välipaloja, että jotain edes syö. Ja ne välipalat on tosi usein aika pian ruuan jälkeen ja lajiltaan jugurttia, keksiä, mehua. Lapsen päivittäinen ruoka koostuu sitten pelkistä välipaloista. Eräskin tuttu ihmetteli, kuinka päiväkodissa aina syö, mutta ei kotona. Kyllä se pienikin lapsi oppii, että kun ei syö ruokaa, niin äiti antaa tilalle keksin. Mutta tunnen siis kyllä oikeasti yhden tosi nirsonkin lapsen, jonka perheessä ei sitten todella anneta turhia välipaloja. Lapsi syö minkä syö ja ihan hyvin hän on kuitenkin kasvanut, ei mikään pieni ja ruipelo edes.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 12:25"]

Meillä syödään yhdessä ja samaa ruokaa kaikki. Omat lapset eivät ole nirsoja ja syövät aina hyvin. Monilla tutuilla kuitenkin on lasten kanssa tätä nirsoilu ongelmaa. Monet tuntuvat sortuvan siihen, että antavat turhia välipaloja, että jotain edes syö. Ja ne välipalat on tosi usein aika pian ruuan jälkeen ja lajiltaan jugurttia, keksiä, mehua. Lapsen päivittäinen ruoka koostuu sitten pelkistä välipaloista. Eräskin tuttu ihmetteli, kuinka päiväkodissa aina syö, mutta ei kotona. Kyllä se pienikin lapsi oppii, että kun ei syö ruokaa, niin äiti antaa tilalle keksin. Mutta tunnen siis kyllä oikeasti yhden tosi nirsonkin lapsen, jonka perheessä ei sitten todella anneta turhia välipaloja. Lapsi syö minkä syö ja ihan hyvin hän on kuitenkin kasvanut, ei mikään pieni ja ruipelo edes.

[/quote]

Meillä on menty miinuskäyrillä koko ajan ja ei tosiaan anneta turhia välipaloja. Neuvolassa ollaan oltu tarkkailussa painon vuoksi, kasvaa kuitenkin tasaisesti siellä omalla käyrällään, joten mennään näillä. Kaksi isompaa veljeä syövät kaiken mitä eteen laittaa. Tää nuorin oli jo syntyessään pieni ja jemmaili vauvana ruoan poskeen eikä syönyt.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 09:56"]Lapsi syö silloin, kun on nälkä. Turhat välipalat pois ihan ensimmäisenä ja tarpeeksi ulkoilua ja touhuamista, niin eiköhän ala maistuun.
[/quote]
Ai? Meillä on 11v poika, jolla ei tähän mennessä ole koskaan ollut nälkä.... Niillä neljällä muulla perheemme lapsella on ihan "normaali" nälän tunne. Sitä ei kaikilla ole, sen kun ympäristökin ymmärtäisi. Eikä tämä nirso tapaus syö herkkujakaan kuin todella valikoidusti.