Sinä joka saat lapsesi syömään!

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:32"]

Häh? Eli sun keino on antaa olla syömättä? Hän ei todellakaan syö MITÄÄN, jos ei "pakota", ja tätä meidän tapaa hoitaa ruokailu, en edes kutsuisi pakottamiseksi. Olemme yhdessä sopineet, miten hän syö ja lapsi on tähän tyytyväinen! Ja ne lusikalliset mitä syö, saa hän ihse valita. Yleensä esimerkiksi syö pelkästään 5 makaronia.

[/quote]

Nimenomaan, tuo tapa johtaa siihen ettei lapsi syö. Laitapa ensi kerralla lautanen eteen, ja sano että hyvää ruokahalua. Kokeile mitä tapahtuu, etkä kiinnitä mitään huomiota määriin ja syömisiin. Ja seuraavalla aterialla sama juttu, väitän että vuorokauden päästä jo maistuu. Mutta et huomioi sitäkään, vaan jatkat edelleen samaa linjaa, syö mitä syö ilman tappelua viidestä makaronista.

olen ollut tarkkailija ja huomasin joskus että äitin omat äänet olivat syy miksi lapsi

käyttäytyy miten käyttäytyy. Tätä ei nainen voinut uskoa todeksi, niinpä videokuvasin

tilanteen ja näytin sen isolta videokankaalta ja myös äänet olivat niin isolla että varmasti

heräsi naapurinkin naapurin lapset. Tämän jälkeen piti vääntää itkua siitä millaseksi olen

muuttunut mutta kummallista lapsi nyt syö mitä eteen pannaan. Pieni uhraus minusta

yhteisen hyväksi.

Kerrotko nyt vielä millä kokemuksella kerrot mulle, yhden viestin perusteella, miten saada lapsi syömään?
Montako lasta ja mikä ammatti?
T. 5 lusikallista

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:44"]

Kerrotko nyt vielä millä kokemuksella kerrot mulle, yhden viestin perusteella, miten saada lapsi syömään? Montako lasta ja mikä ammatti? T. 5 lusikallista

[/quote]

5 omaa lasta, ammatti lastenhoitaja, 17 vuotta päiväkotikokemusta. Omilla lapsilla kahdella aistiherkkyyksiä joista osa näkyy juuri suun alueella. Joskus myös huono suun motoriikka voi vaikuttaa syömiseen esim. ruuan purennan kautta. Siksi maistamaan pakottaminen on joillekin lapsille silkkaa väkivaltaa eikä johda hyviin tuloksiin.

Meillä toimii parhaiten se, että laitan ruuat erikseen lautaselle, eli liha/kastike laitetaan pastan/riisin/perunan viereen ja kasvikset sivuun vieretysten. Näin lapsi saa valita mitä syö. Kaikkea uutta maistetaan - vanhoja inhokkeja ei ole pakko maistaa, sillä en itsekään maista esim. homejuustoa, koska tiedän sen olevan mielestäni pahaa. Yleensä liha/kastike on se, mitä lapset eivät halua syödä, niin sitten on helppo todeta, että ok, syö se peruna/pasta/riisi ja se riittää. Tunnettuja inhokkeja en edes laita lautaselle - poika ei syö parsakaalia, niin miksi minä sitä kerta toisensa jälkeen hänelle laittaisin? Ei lapsista ehkä ihan kaikkiruokaisia tällä menetelmällä tule, mutta tavallista kotiruokaa meillä syödään ihan mukavasti.

Samalla alalla olemme. Mulla työvuosia 10v, lapsia kaksi. Näistä asioista ollaan keskusteltu lääkäreiden ja ravitsemusterapeuttien kanssa. En nyt ala koko viiden vuoden rumbaa tähän kertomaan, mutta usko pois, toi lapsi ei syö. Kiitos neuvoista.
T. 5 lusikallista

Meillä 2-vuotias lopetti kesällä syömisen kokonaan. Mikään ei kelvannut, kun taktiikkana oli, että saa vain oikeaa ruokaa ja vain ruoka aikoihin. Kun oli ollut melkein 48 tuntia syömättä, annoin perikse ja lapselle jäätelöä. Sama se mitä syö, kunhan edes jotain. Lapsi on kohta 3 vuotias, mutta painoa ei ole 2 vuotis neuvolan jälkeen tullut yhtään, pituutta sen sijaan lähes 10cm, joten kyllähän tuo kasvaa, vaikka huippu nirso onkin.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 17:28"]Läps, ruoka eteen. Jos on nälkä kyllä syö. Jos ei ole nälkä syö sitten enemmän seuraavalla aterialla. En lahjo, enkä anna välipaloja jos ei ole syönyt. Kaksi kaikkiruokaista lasta olen tällä tyylillä saanut aikaiseksi. Ja siis ovat saaneet omin pienin kätösin syödä. Minulla ei riitä hermo syöttämään. Ja ihan + käyrällä molemmat kasvaneet.
[/quote]
Tää on kyllä niin kulunut... Nirso, huonosti syövä lapsi ei syö väkisin eikä enempää seuraavalla aterialla. Hänellä ei välttämättä ole edes nälän tunnetta ja voi olla syömättä viikonkin..
Meillä on viisi lasta joista yksi on todella onneton syömään. Niin onneton että normaali kasvu ja kehitys on uhattuna. Nyt on 11v, poika, ja koko 8v luokkaa.

43 jatkaa..
Pakottaminen laittaa lapsen lukkoon, ei toimi. Tehdään lapsen mieliruokia ja annetaan valikoida ruokansa. Syö minkä syö, huomiota siihen ei kiinnitetä.

Meillä asuu yksi supernirso (eikä ole edes esikoinen). Siis faktahan on, että ketään ei saa pakotettua syömään. Ollaan käytetty joka helkkarin kikka ja konsti(ja niitähän riittää). Lopulta mä olen vaan antanut periksi. Lapsi on kuin pajunvitsa (enkä ole ollut aina edes varma, että "koira ei kuolsi ruokakupin ääreen"). Olen ottanut sen tavoitteeksi, etten menetä malttia ja että hän istuu pöydässä kun muut syö mutta pakko ei ole syödä. 

Tarha- ja kouluruokailut on olleet hänelle täyttä tuskaa mutta ei ole parantaneet asiaa, päin vastoin.  Jossain vaiheessa neuvolasta väläyteltiin lasten psykiatrista mutta en ollut erityisen halukas lähtemään tähän.

Tsemppiä!

Jos siitä ruuasta tehdään todellakin tuommoinen numero,niin en ihmettele jos ei syö. Varsinkaan joku tuputtaminen,pakottaminen. Kamalaa.

Onko sen ruokailutilanteen tosiaan pakko olla noin ahdistava?

Anna femma aina lusikallisesta. Kyllä sen paskan syömisestä palkkaa tarvitsee :)

En syötä lapselleni paskaa?

Minulle selvisi hyvin syövien lasten salaisuus kun saimme toisen lapsen. Hän söi ihan itsestään. Jos ruokaa oli lähettyvillä (aikuisten lautasilla, lattialla jne.) niin hän hamusi sitä suuhunsa. Ekan lapsen kohdalla tällaista ei tapahtunut. Häntä todellakin on lahjottu syömään vielä kouluikäisenäkin.

Käytetään tuoreita raaka-aineita ja ei painosteta mihinkään suuntaan. Kerrotaan ja näytetään mitä on tarjolla ja mitä kaikkea saa maistaa jos haluaa. On syöny vuoden ikäisestä alkaen isoja annoksia itse haarukalla/lusikalla. Ei paljoa harrastettu syöttämistä ikinä, tykkäsi vauvanakin ite hoitaa ruokien maistelun ja sitä intoa emme todellakaan halunneet lannistaa. Jos lapsella ei ole nälkä niin ei syö, mutta miksi ihmeessä pitäisikään? En syö itsekään silloin kun ei ole nälkä.

Lapsi avaa suunsa ja sinne laitetaan lusikalla ruokaa.

Joku leikki? "Katsopa tätä VIHREÄÄ parsakaalia. Se menee masuusi ja tulee hyvin onnelliseksi! Minkä muotoinen se on? Maistapa, miltä se maistuu!" Okei ehkä vähän huono, en tiedä kun meidän lapsi syö kaiken mitä eteen tulee :D

Läps, ruoka eteen. Jos on nälkä kyllä syö. Jos ei ole nälkä syö sitten enemmän seuraavalla aterialla. En lahjo, enkä anna välipaloja jos ei ole syönyt. Kaksi kaikkiruokaista lasta olen tällä tyylillä saanut aikaiseksi. Ja siis ovat saaneet omin pienin kätösin syödä. Minulla ei riitä hermo syöttämään. Ja ihan + käyrällä molemmat kasvaneet.

Oma kuuluu luonnostaan hyvin syöviin lapsiin. Mutta kokemusta nirsoista lapsista löytyy.

Laita lautaselle tosi vähän ruokaa tarjolle. Esimerkiksi 1 pala kurkkua, 1 pieni salaatin pala, ruokalusikallinen makaroonilaatikkoa. Tee ruokia joissa näkee selvästi että mitä niissä on. Kerro lapselle että tässä on lihakastiketta ja perunaa jne. Syö yhdessä lapsen kanssa. Älä kiinnitä nirsoiluun huomiota ettei lapsi tee ruokailusta "peliä".

Olen pitänyt sääntönä että ruoka-aikana syödään yhdessä. Kun lapsi on valmis sanotaan kiitos ja saa mennä pois pöydästä. Jos ruoka ei maistu sanon että tämä oli esim. päivällinen, seuraavan kerran on ruokaa iltapalalla. Pidän tästä myös kiinni. Jos ruokaa on tarjolla 5 kertaa päivässä niin ei se lapsi nälkään kuole siinä välissä.

Syö itse lapsen kanssa yhtäaikaa, lapsi on mallioppija ja haluaa tehdä samaa kuin äitikin. Tämä siis yksi vinkki..tiedän, että jotkut lapset vaan ovat uskomattoman huonosyömäsiä, eikä siinä aina auta edes sirkushuvit saati mallisyömiset..