Kuvaile hemmotelluin lapsi jonka tiedät

Minä voin aloittaa.

Perheen ainokainen. Jo nimestä kuulee, että vanhemmat ovat päättäneet pyhittää elämänsä tämän kakaran jumalointiin ja nimi valittu yhtä jumalaiseksi. Hänen pikkusormensakaan ei värähdä  ilman että se tulee äitinsä rekisteröimäksi. Jos hänen kätensä heilahtaa laajassa kaaressa, se on merkki ylimaallisesta liikunnallisesta lahjakkuudesta ja tulevasta huippu-urheilijan urasta. Tämä huomio tietenkin kuulutetaan hunajaisella äänellä läsnäolijoille, olivat he sitten ketä hyvänsä. Lapsi on myös tuleva huippusäveltäjä (puhaltaa välillä nokkahuiluun), huippumatemaatikko (osaa laskea kolmeen vaikka ei ole vielä koulussa), ja tuleva kielellinen nero (tunnistaa jo A-kirjaimen).

Lapsen ei tarvitse syödä ruokaa, jos hän ei halua. Hänet maanitellaan hellävaraisin kehotuksin piirrettyjen ääreltä ruokapöytään ja hänen jauhelihakastikkeestaan nypitään sipulit pois jos hän saa päähänsä ettei tänään halua syödä sipulia. Kiemurreltuaan jauhelihakastikkeen äärellä tovin hän ilmoittaa ettei ole halukas syömään sitä, vaan haluaa jotain muuta syömistä. Äitinsä hyppää kesken oman ruokailun väsäämään sitä jotain muuta. Tällä välin kullannuppu on jo ehtinyt hakea herkkuvarastostaan suklaalevyn ja ilmoittaa syövänsä vain sen. Johon äiti ja iskä tuumaavat että "Voooiii miten sinä nyt silleen, kun olisihan se hyvä jos söisit tuota ruokaakin. voi voi voi."

Lapsi saa koska tahansa keskeyttää aikuisten keskustelun. Ja sen hän tekeekin usein, koska kestää maksimissaan viisi minuuttia sellaista tilannetta, jossa päähuomio ei keskity häneen. Esimerkiksi ruokapöydässä alkaa huutamaan kovalla äänellä aikuisten puheen päälle, jos kokee, ettei häntä huomioida tarpeeksi. Silloin vanhempansa keskeyttävät välittömästi keskustelun ja huomio kääntyy lapsen show'hun. Kyseisen perheen luona illanistujaiset ovat kuolettavan tylsiä, koska luonnollisestikin keskustelua ei juuri ole, vaan kaikkien pitää seurata illan päätähden elämöintiä ja esitystä. Ja esittää ihastunutta lapsen upean talentin edessä.

Arvannette mikä on lapsen suhde materiaan. Luulen, että keskimäärin viisilapsisessa perheessä kertyy rojua yhtä paljon lasten lapsuusaikana kuin tällä ainokaisella on jo kertynyt. Jouluista ja synttäreistä en edes viitsi puhua. Sanon vain että lahjojen määrä on viisainta mitata kuutiometreissä, ei kappalemäärissä. Koska pakkohan silloin on vetää vertoja normaalille arjelle, jolloin lapsi saa vähintään joka viikko jonkin uuden härpäkkeen tai pelin.

Miten sokeita vanhemmat voivat olla?!