Mitkä lasten harrastukset ovat nykyään "in"?

Uimakoulu ois ainakin tosi hyödyllinen. Siitä on hyvä aloittaa ryhmässä toimiminen. Sen jälkeen voi uintia jäädä harrastaa jos mielenkkitoa riittää.

Anna lapsen harrastaa myös niitä pelejä, ne vaan ovat tätä päivää ja koulussa jää ulkopuoliseksi jos ei saa osallistua kavereiden kanssa pelaamiseen tai saa käyttää kännykkää...

Jalkapallo. Nostanut nyt varsinkin korona-aikana päätään, kymmeniäuhansia uusia harrastajia pitkin Suomea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

In:

-yksilölajit kuten yleisurheilu tai maastohiihto

Out:

-monet joukkoelajit kuten jääkiekko

Jos nyt otetaan urheiluesimerkki.

Juuri päinvastoin nuo.

Ei kai joukkoelajien suosio ole hävinnyt mutta onko se muka enää yhtä trendikästä kuin 20v sitten kun käytännössä kaikki oli jalkapallo/kiekko-joukkoeessa? Omien lasten perusteella kyllä yleisurheilu on sellainen juttu joka nyt paljon trendikkäämpää kuin 20v sitten ja arvostus noussut.

Asun keskisuuren kaupungin urheilukeskuksen lähellä ja olen kyllä täysin eri mieltä. Jalkapallokenttä on täyteen ammuttu pieniä (juuri ala-asteikäisiä) poikia joka ilta. Vieressä oleva urheilukenttä on tyhjä (paitsi, jos siellä on joskus jalkapallopeli). Omakin poikani halusi jalkapalloon vaikka yritin kovasti mainostaa yleisurheilua (oma nuoruuteni kului yleisurheillessa).

Tietokonepelit on out, kännykkäpelit on in

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöillä : tanssi, lentopallo ja ratsastus

Tosin ei mikään baletti vaan joku hip hop.

Pojilla : jalkapallo, koripallo yms joukkuelajit

Höpsis. Lentopallo on ihan kuollut sukupuuttoon. Seuraa lajien harrastajamääriä. En jaksa linkittää, mutta vuosittain julkaistaan lisenssin ostaneiden määrät.

Hiphop taas ei ole edes viiden suosituimman tanssitunnin listalla pääkaupunkiseudulla, tuskin enää edes kympin kärjessä. Ehkä jollain pikkupaikkakunnalla lentopallo ja hiphop jyräävät?

Pojilla futis on suosituin joukkuelaji, mutta koriksen harrastajamäärät eivät ole isoja. Täällä mainittu salibandy on huomattavasti yleisempi.

Cheerleading on joillain paikkakunnilla ainakin etelässä tällä hetkellä tosi suosittu.

Poikani olisi halunnut harrastaa lentopalloa. Kaupungista ei löydy joukkuetta pojille, vain tytöille on joukkue. Pienemmissä kylissä on lentopallojoukkueita myös pojille. Ilmeisesti niissä ei löydy ikäluokastaan tarpeeksi pelaajia jalisjoukkueeseen ja lentopalloa pystyy pelaamaan koulun salissa, eli ei tarvita isoja sisähalleja tai jäähalleja.

Harrastaa juuri sitä mistä lapsi tykkää. Mitään muuta neuvoa ei tarvita.

En ole sinänsä huomannut omien lasten kaveripiirissä, että olisi erityisesti mitään trendejä harrastusten suhteen. Riippuu kai vähän asuinalueen urheiluseuroistakin.

Tyttöjen kavereista moni tuntuu harrastavan jonkunlaista voimistelua, kuten omatkin tyttöni, koska alueella on laadukasta toimintaa tarjoavia voimisteluseuroja. Myös cheerleading ja tanssi on suosittua.

Poikani (8v.) kavereista moni pelaa jalkapalloa tai jääkiekkoa. Muutama käy parkourissa ja myös joissain taistelulajeissa käy jotkut. Niin ja yksi taitoluistelua harrastava kaverikin on, se on upeaa. Oma poika pelaa jalkapalloa ja käy street-tanssissa.

Vierailija kirjoitti:

ja sitte kun se tuli pois ni heti lähdettii mopoilla perään ja se kaatu ja silmälasit hajos :D

Olisitte käyneet vielä porukalla hakkaamassa sen lopuksi.

Olis oppinu, ettei teille kannata vittuuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

In:

-yksilölajit kuten yleisurheilu tai maastohiihto

Out:

-monet joukkoelajit kuten jääkiekko

Jos nyt otetaan urheiluesimerkki.

Juuri päinvastoin nuo.

Riippuu vähän piireistä. Koulutetut perheet suosivat keskimäärin muita enemmän perinteisiä yksilölajeja, kuten suunnistusta ja maastohiihtoa. Vähemmän koulutetuissa piireissä harrastetaan lätkää tai sählyä, ne ovat nyt ehkä pikkuisen out. Ja jalkapalloa nyt EM-kisojen jälkimainingeissa haluavat harrastaa vähän kaikki.

T. Eri.

Ai saakeli mitä puppua taas. Taattua av-kamaa tosiaankin.

Tämä ”puppu” selittää, miksi toisten mielestä lätkä on in ja toisten mielestä hiihto on in. Vaikka Suomi on yhtenäiskulttuurin maa, on meilläkin luokkaeroja.

Tuntemissani lääkäriperheissä esimerkiksi harrastetaan hiihtoa, suunnistusta ja tennistä.

Ja minun tuntemissani lääkäriperheissä lätkää ja jalista. Mitäs siihen sanot?

Ainakin pk-seudulla lääkäri- ja hammaslääkäripiireissä harrastetaan lätkää ja futista. Siis niissä, joita tunnen seurojen toiminnan kautta.

Paikkakuntakohtaista. Tietyillä alueilla pesis on henki ja elämä, joissain porukka jakaantuu tasaisesti jääkiekko/jalkapalloon ja yleisurheiluun. Joku kylä tai kaupunki on panostanut skeittipaikkaan, laskettelurinteen vieressä asuvat käyvät laskettelemassa. Joku koulu on saanut anime- ja cosplayharrastuksen suosituimmaksi, saman kaupungin toisessa koulussa näistä ehkä joku yksittäinen on edes kuullut. Jne.

Mutta niin. Se älyluuri käden ja aivojen jatkeena on in. Kun lapsi soittaa koulun loputtua, saako jäädä kavereiden kanssa pihalle, niin kyllä he ovat ulkoilemassa. Ehkä leikkivät jopa piilosta tai hippaa. Istuen puhelin kädessä ja juoksuttaen hahmojaan pelkät sormet liikkuen.

Vierailija kirjoitti:

Onko carting harrastus in missään päin?

Toijalassa, tosin siellä käydään varmaan kauempaakin.

In kaikki mistä juuri sinun lapsesi voisi olla kiinnostunut ja mikä hänelle sopisi. Eli jos ei ole innostunut esim. jääkiekosta tai salibandysta niin sitten jotain muuta. Tai sitten kokeilee vuoden ja katsoo säilyykö innostus lajia kohtaan. Salibandy on ainakin omalle ekaluokkalaiselleni mieluinen harrastus.

Kai se kovin juttu on padelihomoilu.

Ratsastus nuorilla tytöillä/naisilla

Tankotanssi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

In:

-yksilölajit kuten yleisurheilu tai maastohiihto

Out:

-monet joukkoelajit kuten jääkiekko

Jos nyt otetaan urheiluesimerkki.

Juuri päinvastoin nuo.

Ei kai joukkoelajien suosio ole hävinnyt mutta onko se muka enää yhtä trendikästä kuin 20v sitten kun käytännössä kaikki oli jalkapallo/kiekko-joukkoeessa? Omien lasten perusteella kyllä yleisurheilu on sellainen juttu joka nyt paljon trendikkäämpää kuin 20v sitten ja arvostus noussut.

Asun keskisuuren kaupungin urheilukeskuksen lähellä ja olen kyllä täysin eri mieltä. Jalkapallokenttä on täyteen ammuttu pieniä (juuri ala-asteikäisiä) poikia joka ilta. Vieressä oleva urheilukenttä on tyhjä (paitsi, jos siellä on joskus jalkapallopeli). Omakin poikani halusi jalkapalloon vaikka yritin kovasti mainostaa yleisurheilua (oma nuoruuteni kului yleisurheillessa).

Niin hyvä juttu kuin mikä tahansa urheilu olisikin niin yleisurheilu on kuitenkin yksilöurheilua eikä sovi kaikille. Kuten ei myöskään toisinpäin (joukkuelajit). Kyllä kaikki harrastuslajit ovat kärsineet koronasulkujen aikana. Jopa 10 000 lasta jätti urheilun eikä ole palannut takaisin. Hallitus voisi hieman miettiä, menikö sulut ihan putkeen...no, terveydenhuollolle sekin tietää vaan lisää duunia. Ainiin, mutta senkin alasajo aloitettiin jo yli 10 vuotta sitten ja viimeisetkin rippeet siitä tuhottiin pakkorokotuksilla.

Olennaista on se, mistä lapsi pitää. Ajattele ns. "omalle kohdalle", jos sinut olisi pakotettu harrastamaan jotain sellaista, josta et olisi pitänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Olennaista on se, mistä lapsi pitää. Ajattele ns. "omalle kohdalle", jos sinut olisi pakotettu harrastamaan jotain sellaista, josta et olisi pitänyt. 

Lastemme kavereissa on todella monia, jotka kokeilevat uusia lajeja parin-kolmen kuukauden välein. Vanhemmat maksavat kausimaksut, ostavat kaikki harrastusvälineet, lapsi kyllästyy, ja taas vaihdetaan lajia ja sama rumba toistuu. Lapsella voi olla jopa 10 harrastusta vuodessa, sillä vaihtoehtoja pääkaupunkiseudulla riittää. Ja ei siinä mitään, jos ja kun kerran vanhemmilla tällä alueella näyttää myös rahaa riittävän.

Meidän lapsilla on sitten eri meininki. Harrastusta käydään kokeilemassa pari kertaa. Jos siitä tykkää, maksetaan kausimaksut ja harrastusta on jatkettava oli mikä oli sen 6 - 12kk. Tällä menolla jokaisella lapsella on yksi tai kaksi yli seitsemän vuotta kestänyttä harrastusta. Siinä sivussa on sitten pyörinyt about 10 - 15 harrastusta, joita ollaan kokeiltu sen vuoden ajan. Eteenkin keskimmäinen kolmesta lapsesta on ollut varsinainen "sarjaharrastaja".

Tiedän, että suurin osa vanhemmista on kanssani eri mieltä, mutta minun mielestäni lapsen ei aina joka hetki tarvitse "tykätä" siitä harrastuksestaan. Toki jos koko ajan on kurjaa, niin silloin pitää kyseinen harrastus lopettaa. Lisäksi minulla on sellainen vanhanaikainen periaate, että harrastuksen tulee myös olla pitkällä tähtäimellä hyödyllinen, eli ns. kasvattava.