Mitkä lasten harrastukset ovat nykyään "in"?

Kannattaa kokeilla monenlaista. Pari lajia kerrallaan ja herkästi vaihtaa jos ei kiinnostusta. Meillä tyttö ja poika ja on kokeiltu ainakin jalkapallo, kitara, piano, jääkiekko, baletti, erilaiset tanssit ja jumpat, kaunoluistelu, ratsastus, hevosenhoito, 4h, partio, paini, kuvataide, skeittaus, scoottaus, koiran koulutus. Tällä hetkellä jäljellä 4h, jonka kautta monipuolisesti kursseja, hevosenhoito ihan kurssilla ja tutulla tallilla. Ei niin kiinnostunut ratsastuksesta vielä ainakaan että tunneille menisi, koiran koulutus, kalastus, kuvataidekoulu, scoottaus, airsoft, mopon ruuvaaminen ja peltoautot. Harrastusten pitää olla kivoja ja jos alkaa tuntua vastahakoiselta niin sitten keksitään jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

In:

-yksilölajit kuten yleisurheilu tai maastohiihto

Out:

-monet joukkoelajit kuten jääkiekko

Jos nyt otetaan urheiluesimerkki.

Juuri päinvastoin nuo.

Riippuu vähän piireistä. Koulutetut perheet suosivat keskimäärin muita enemmän perinteisiä yksilölajeja, kuten suunnistusta ja maastohiihtoa. Vähemmän koulutetuissa piireissä harrastetaan lätkää tai sählyä, ne ovat nyt ehkä pikkuisen out. Ja jalkapalloa nyt EM-kisojen jälkimainingeissa haluavat harrastaa vähän kaikki.

T. Eri.

Ai saakeli mitä puppua taas. Taattua av-kamaa tosiaankin.

Tämä ”puppu” selittää, miksi toisten mielestä lätkä on in ja toisten mielestä hiihto on in. Vaikka Suomi on yhtenäiskulttuurin maa, on meilläkin luokkaeroja.

Tuntemissani lääkäriperheissä esimerkiksi harrastetaan hiihtoa, suunnistusta ja tennistä.

Ja minun tuntemissani lääkäriperheissä lätkää ja jalista. Mitäs siihen sanot?

Lääkärivanhempi on valmiina paikkailemaan haavoja, luunmurtumia ja puuttuvia hampaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

In:

-yksilölajit kuten yleisurheilu tai maastohiihto

Out:

-monet joukkoelajit kuten jääkiekko

Jos nyt otetaan urheiluesimerkki.

Juuri päinvastoin nuo.

Riippuu vähän piireistä. Koulutetut perheet suosivat keskimäärin muita enemmän perinteisiä yksilölajeja, kuten suunnistusta ja maastohiihtoa. Vähemmän koulutetuissa piireissä harrastetaan lätkää tai sählyä, ne ovat nyt ehkä pikkuisen out. Ja jalkapalloa nyt EM-kisojen jälkimainingeissa haluavat harrastaa vähän kaikki.

T. Eri.

Ai saakeli mitä puppua taas. Taattua av-kamaa tosiaankin.

Tämä ”puppu” selittää, miksi toisten mielestä lätkä on in ja toisten mielestä hiihto on in. Vaikka Suomi on yhtenäiskulttuurin maa, on meilläkin luokkaeroja.

Tuntemissani lääkäriperheissä esimerkiksi harrastetaan hiihtoa, suunnistusta ja tennistä.

Ja minun tuntemissani lääkäriperheissä lätkää ja jalista. Mitäs siihen sanot?

Lääkärivanhempi on valmiina paikkailemaan haavoja, luunmurtumia ja puuttuvia hampaita.

Toivottavasti iskä- tai äiskävalmentajien joukossa on myös hampilääkäreitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

In:

-yksilölajit kuten yleisurheilu tai maastohiihto

Out:

-monet joukkoelajit kuten jääkiekko

Jos nyt otetaan urheiluesimerkki.

Juuri päinvastoin nuo.

Riippuu vähän piireistä. Koulutetut perheet suosivat keskimäärin muita enemmän perinteisiä yksilölajeja, kuten suunnistusta ja maastohiihtoa. Vähemmän koulutetuissa piireissä harrastetaan lätkää tai sählyä, ne ovat nyt ehkä pikkuisen out. Ja jalkapalloa nyt EM-kisojen jälkimainingeissa haluavat harrastaa vähän kaikki.

T. Eri.

Ai saakeli mitä puppua taas. Taattua av-kamaa tosiaankin.

Tämä ”puppu” selittää, miksi toisten mielestä lätkä on in ja toisten mielestä hiihto on in. Vaikka Suomi on yhtenäiskulttuurin maa, on meilläkin luokkaeroja.

Tuntemissani lääkäriperheissä esimerkiksi harrastetaan hiihtoa, suunnistusta ja tennistä.

Sinulla itselläsi ei edes ole lapsia.

Minun tuntemissani akateemisissa perheissä (ja on monta lääköriperhettä) harrastukset menevät lapsen kiinnostuksen mukaan ja kyllä ne ovat hyvinkin perinteisiä jalkapalloa, sählyä, jääkiekkoa, tennistä, jonkun instrumentin soittamista, partiota. Asun Helsingissä hyvällä ja aika kalliilla suhteellisen hyvin tienaavien ihmisten alueella.

Hiihtoa en tiedä kenenkään harrastavan muuta kuin silleen, että nyt lähdetään hiihtämään. Sama myös suunnistuksessa. Harrastajamäärät ovat aika vähäisiä noissa lajeissa, jos nyt ihan puhutaan seurassa harrastamisesta. Hyviä lajeja nuokin ja lapseni käyvät joskus suunnistamassa ja aina hiihtämässä, jos lunta vaan on.

”Sinulla ei ole edes lapsia” -hullu bongattu!

Itse olet hullu. Jos ei ole omia lapsia, niin ei taatusti ole kovinkaan kattavaa kuvaa siitä, mitä lapset oikeasti harrastavat. Minulla on useampi lapsi ja tiedän kyllä mitä lapset tykkäävät harrastaa. Omatkin lapseni harrastavat hyvinkin eri tyyppisiä harrastuksia. Yhtenä harrastuksena jääkiekko ja kyllä minä tiedän mitä monen vanhemmat tekevät työkseen tai ainakin tittelit.

Ahaa, kalikka siis kalahti, ja siitä älähdys. Mutta vaikka toiset eivät pitäisikään jääkiekkoa trendikkäänä lajina, se ei tarkoita etteikö heilläkin voisi olla useampia lapsia ja laajalti kokemusta lasten harrastuksista.

Meilläpäin (pieni maaseutukaupunki) ainakin frisbeegolf on todella suosittua tällä hetkellä. Pienten ja isojen keskuudessa.

Toivoisin itse, että partio nousisi vastuullisena harrastamisena korkealle. Saatas vähän vähennettyä uusavuttomuutta :)

Oma kokemus taas on se, että ”trendikkyys” yms. vaihtelee paljon alueittain, jopa ihan paikkakunnittainkin riippuen paljon siitä, mitä harrastuksia ylipäätään on tarjolla ja menestyvätkö joukkueet kilpailuissa yms. Omalla pikkupaikkakunnalla on pitkään ollut menestystä joukkuevoimistelussa ja tod. monen perheen tytöt on jo ihan pieninä esim. siellä voimisteluharkoissa, joten täällä sitä voisi pitää trendinä. Toisella tutulla paikkakunnalla samanlainen trendi näkyy taitoluistelussa. Jalkapallon harrastaminen on niin innokasta kaikilla tutuilla (oma seuranta koskee neljää paikkakuntaa ympäri Suomen, joissa olen asunut ja joista tuttuja/kavereita/sukulaisia, joita somessa tulee sitten nähtyä/seurattua). Sirkus on koko ajan nousussa niillä paikkakunnilla, joissa sitä voi harrastaa, parkour taas on sellainen ns. pienemmän porukan trendi myös.

Noin yleistäen voisi kyllä sanoa, että sellainen ”meidän lapset harrastaa pianonsoittoa, jääkiekkoa ja jalkapalloa” -ylpeys on oikeastaan katoamassa, ihmiset joko on vahvasti tai vähemmän vahvasti mukana lasten harrastuksissa, mutta se ei ole enää niin paljon statusjuttu kuin silloin sata vuotta sitten, kun olin lapsi. Ei ole tuloista enää onneksi kiinni, voiko harrastaa esim. balettia tai jäkistä, suurimmalla osalla on varaa. Enemmän tulee esteeksi ajankäytön ongelmat. Ja yhtenäiskulttuuri onneksi vähenee juuri siinä, että osataan arvostaa ja tukea monenlaisia harrastuksia ja ainakin omat tutut lapset harrastaa ja puuhaa tosi laajalla skaalalla kaikenlaista ja saa olla myös harrastamatta. Leikkimistäkin osataan arvostaa, kun se vähenee.

Jos nyt joku harrastus ei ole trendikäs, niin se lie kaikenlainen keräily, jota harrastettiin paljon, kun olin itse pieni 80-luvulla. Kukaan lapsi/nuori ei kerää enää postimerkkejä eikä tarroja tai ei ainakaan kerro siitä mitään. Jotenkin en usko, että tämmöinen olisi kokonaan loppunut, varmasti on monenlaista keräilyä yhä, mutta nykyisessä konmaritus-muodissa niistä ei juuri puhuta. Sääli, keräilyistäkin on yleensä ihan hauska kuulla, enkä itse taas pidä sellaisia mitenkään huonoina harrastuksina.

Vierailija kirjoitti:

In:

-yksilölajit kuten yleisurheilu tai maastohiihto

Out:

-monet joukkoelajit kuten jääkiekko

Jos nyt otetaan urheiluesimerkki.

Taivas mikä kommentti!! Vaikka olet itse epäsosiaalinen, kannattaa kannustaa lasta kuitenkin sosiaalisuuteen. Kaikki urheilu on IN! Joukkuelajit ovat vielä mahtavia siinä, että siellä saa jakaa onnistumisen tunteen muiden kanssa, koska koko joukkue on sen onnistumisen takana. Oma tyttö pelaa ringetteä aivan mahtavassa porukassa ja meillä on vanhempien keskenkin hyvä tiimihenki.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus taas on se, että ”trendikkyys” yms. vaihtelee paljon alueittain, jopa ihan paikkakunnittainkin riippuen paljon siitä, mitä harrastuksia ylipäätään on tarjolla ja menestyvätkö joukkueet kilpailuissa yms. Omalla pikkupaikkakunnalla on pitkään ollut menestystä joukkuevoimistelussa ja tod. monen perheen tytöt on jo ihan pieninä esim. siellä voimisteluharkoissa, joten täällä sitä voisi pitää trendinä. Toisella tutulla paikkakunnalla samanlainen trendi näkyy taitoluistelussa. Jalkapallon harrastaminen on niin innokasta kaikilla tutuilla (oma seuranta koskee neljää paikkakuntaa ympäri Suomen, joissa olen asunut ja joista tuttuja/kavereita/sukulaisia, joita somessa tulee sitten nähtyä/seurattua). Sirkus on koko ajan nousussa niillä paikkakunnilla, joissa sitä voi harrastaa, parkour taas on sellainen ns. pienemmän porukan trendi myös.

Noin yleistäen voisi kyllä sanoa, että sellainen ”meidän lapset harrastaa pianonsoittoa, jääkiekkoa ja jalkapalloa” -ylpeys on oikeastaan katoamassa, ihmiset joko on vahvasti tai vähemmän vahvasti mukana lasten harrastuksissa, mutta se ei ole enää niin paljon statusjuttu kuin silloin sata vuotta sitten, kun olin lapsi. Ei ole tuloista enää onneksi kiinni, voiko harrastaa esim. balettia tai jäkistä, suurimmalla osalla on varaa. Enemmän tulee esteeksi ajankäytön ongelmat. Ja yhtenäiskulttuuri onneksi vähenee juuri siinä, että osataan arvostaa ja tukea monenlaisia harrastuksia ja ainakin omat tutut lapset harrastaa ja puuhaa tosi laajalla skaalalla kaikenlaista ja saa olla myös harrastamatta. Leikkimistäkin osataan arvostaa, kun se vähenee.

Jos nyt joku harrastus ei ole trendikäs, niin se lie kaikenlainen keräily, jota harrastettiin paljon, kun olin itse pieni 80-luvulla. Kukaan lapsi/nuori ei kerää enää postimerkkejä eikä tarroja tai ei ainakaan kerro siitä mitään. Jotenkin en usko, että tämmöinen olisi kokonaan loppunut, varmasti on monenlaista keräilyä yhä, mutta nykyisessä konmaritus-muodissa niistä ei juuri puhuta. Sääli, keräilyistäkin on yleensä ihan hauska kuulla, enkä itse taas pidä sellaisia mitenkään huonoina harrastuksina.

Kyllä sillä yhä on merkitystä kukkarolle, harrastaako lapsi jääkiekkoa (kausimaksu junnuissa n. 500 eur - koko kausi) vai taitoluistelua (koko kausi n. 2000 eur). Kuitenkin suuri osa taitoluistelijoista lopettaa harrastuksen siinä 12 vuoden iässä ja sitten ollaan tyhjän päällä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kokeilla monenlaista. Pari lajia kerrallaan ja herkästi vaihtaa jos ei kiinnostusta. Meillä tyttö ja poika ja on kokeiltu ainakin jalkapallo, kitara, piano, jääkiekko, baletti, erilaiset tanssit ja jumpat, kaunoluistelu, ratsastus, hevosenhoito, 4h, partio, paini, kuvataide, skeittaus, scoottaus, koiran koulutus. Tällä hetkellä jäljellä 4h, jonka kautta monipuolisesti kursseja, hevosenhoito ihan kurssilla ja tutulla tallilla. Ei niin kiinnostunut ratsastuksesta vielä ainakaan että tunneille menisi, koiran koulutus, kalastus, kuvataidekoulu, scoottaus, airsoft, mopon ruuvaaminen ja peltoautot. Harrastusten pitää olla kivoja ja jos alkaa tuntua vastahakoiselta niin sitten keksitään jotain muuta.

Toivottavasti ette ole myöntyneet siihen että heti kun treenit tuntuu tylsiltä niin voidaan harrastus lopettaa. Ei ole kovin pitkäjänteistä toimintaa muuten opettaa lapsi siihen että mihinkään ei tarvitse sitoutua. Meillä on vaihtunut harrastus vain kerran, enkä missään nimessä antanut lopettaa kesken maksetun kauden. Nykyisen harrastuksenkin halusi lopettaa 2 vuoden jälkeen, mutta sanoin että kausi menään loppuun ja sen jälkeen katsotaan jos ei oikeasti kiinnosta. Kyllä sitten kiinnosti kuitenkin ja tuosta lopetushalusta on nyt 3 vuotta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilölajien harrastajista tulee vaan tosi usein kiukuttelevia diivakuninkaita ja -kuningattaria. Se kannattaa pitää mielessä.

Niin näyttää tulevan aika monien joukkuelajienkin harrastajista.

Mukavia ihmisiä on ehkä jossakin parkourin tai lumilautailun tai muiden ei niin kilpailullisten lajien piirissä.

Yksilölajien edustajilla kaikki pyörii sen oman navan ympärillä jatkuvasti. Kaikki kehut tulee itselle, samoin kaikki paineet. Asuinpaikassani olen jatkuvasti eri lajien urheilijoiden edustajien kanssa tekemisissä ja kyllä eron huomaa todella selkeästi. Yksilölajien ammattilaiset kuvittelevat laativansa säännöt joka paikassa, missä liikkuvat. Rasittavia.

Joukkuelajien harrastajista yleensä tulee työntekijöitä jotka urhaavat elämänsä muiden säännöillä elämiseen ja muiden rikastuttamiseksi, kun taas yksilölajien harrastajista tulee yrittäjiä tai muulla tavalla uranuurtajia.

Nauroin tälle ääneen :-D. Mitäs yksilölajia sinä "uranuurtaja" olet sitten harrastanut?

Vierailija kirjoitti:

Meilläpäin (pieni maaseutukaupunki) ainakin frisbeegolf on todella suosittua tällä hetkellä. Pienten ja isojen keskuudessa.

Toivoisin itse, että partio nousisi vastuullisena harrastamisena korkealle. Saatas vähän vähennettyä uusavuttomuutta :)

Meillä on partio yhtenä harrastuksena muiden ohessa. Todella hieno harrastus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilölajien harrastajista tulee vaan tosi usein kiukuttelevia diivakuninkaita ja -kuningattaria. Se kannattaa pitää mielessä.

Niin näyttää tulevan aika monien joukkuelajienkin harrastajista.

Mukavia ihmisiä on ehkä jossakin parkourin tai lumilautailun tai muiden ei niin kilpailullisten lajien piirissä.

Yksilölajien edustajilla kaikki pyörii sen oman navan ympärillä jatkuvasti. Kaikki kehut tulee itselle, samoin kaikki paineet. Asuinpaikassani olen jatkuvasti eri lajien urheilijoiden edustajien kanssa tekemisissä ja kyllä eron huomaa todella selkeästi. Yksilölajien ammattilaiset kuvittelevat laativansa säännöt joka paikassa, missä liikkuvat. Rasittavia.

Perhe vaikuttaa paljonkin tähän ja minkälainen yksilö. Itse harrastin alakouluikäisenä yleisurheilua, enkä oikein ymmärtänyt sitä kilpailullisena lajina, vaan ihan mukavana harrastuksena. Ja olin joka kisassa joko viimeinen tai toiseksi viimeinen. Koko perhe sitä tosiaan harrasti ja veljeni taisi päästä sm-tasolle.

Veljeni, joka siinä pärjäsi ei ikinä ole ylpistynyt eikä oikeastaan ikinä puhu saavutuksistaan muutenkaan. Muiden kannustaminen ja yhteistyön tekeminen olivat opetuksia perheessäni, eikä kahvipöytäkeskustelut mennyt henkseleitä paukutellessa kuten serkkujen tykönä. Paljon oli panostusta siihen, että muut pitää ottaa huomioon.

Jotenkin hankala nähdä, että voidaan todistaa kausaliteetti yksilö- tai joukkuelajien vaikutuksesta ihmisen itsekkyyteen tai sen puutteeseen. Olisiko kumminkin se kasvatus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus taas on se, että ”trendikkyys” yms. vaihtelee paljon alueittain, jopa ihan paikkakunnittainkin riippuen paljon siitä, mitä harrastuksia ylipäätään on tarjolla ja menestyvätkö joukkueet kilpailuissa yms. Omalla pikkupaikkakunnalla on pitkään ollut menestystä joukkuevoimistelussa ja tod. monen perheen tytöt on jo ihan pieninä esim. siellä voimisteluharkoissa, joten täällä sitä voisi pitää trendinä. Toisella tutulla paikkakunnalla samanlainen trendi näkyy taitoluistelussa. Jalkapallon harrastaminen on niin innokasta kaikilla tutuilla (oma seuranta koskee neljää paikkakuntaa ympäri Suomen, joissa olen asunut ja joista tuttuja/kavereita/sukulaisia, joita somessa tulee sitten nähtyä/seurattua). Sirkus on koko ajan nousussa niillä paikkakunnilla, joissa sitä voi harrastaa, parkour taas on sellainen ns. pienemmän porukan trendi myös.

Noin yleistäen voisi kyllä sanoa, että sellainen ”meidän lapset harrastaa pianonsoittoa, jääkiekkoa ja jalkapalloa” -ylpeys on oikeastaan katoamassa, ihmiset joko on vahvasti tai vähemmän vahvasti mukana lasten harrastuksissa, mutta se ei ole enää niin paljon statusjuttu kuin silloin sata vuotta sitten, kun olin lapsi. Ei ole tuloista enää onneksi kiinni, voiko harrastaa esim. balettia tai jäkistä, suurimmalla osalla on varaa. Enemmän tulee esteeksi ajankäytön ongelmat. Ja yhtenäiskulttuuri onneksi vähenee juuri siinä, että osataan arvostaa ja tukea monenlaisia harrastuksia ja ainakin omat tutut lapset harrastaa ja puuhaa tosi laajalla skaalalla kaikenlaista ja saa olla myös harrastamatta. Leikkimistäkin osataan arvostaa, kun se vähenee.

Jos nyt joku harrastus ei ole trendikäs, niin se lie kaikenlainen keräily, jota harrastettiin paljon, kun olin itse pieni 80-luvulla. Kukaan lapsi/nuori ei kerää enää postimerkkejä eikä tarroja tai ei ainakaan kerro siitä mitään. Jotenkin en usko, että tämmöinen olisi kokonaan loppunut, varmasti on monenlaista keräilyä yhä, mutta nykyisessä konmaritus-muodissa niistä ei juuri puhuta. Sääli, keräilyistäkin on yleensä ihan hauska kuulla, enkä itse taas pidä sellaisia mitenkään huonoina harrastuksina.

Kyllä sillä yhä on merkitystä kukkarolle, harrastaako lapsi jääkiekkoa (kausimaksu junnuissa n. 500 eur - koko kausi) vai taitoluistelua (koko kausi n. 2000 eur). Kuitenkin suuri osa taitoluistelijoista lopettaa harrastuksen siinä 12 vuoden iässä ja sitten ollaan tyhjän päällä.

Varmaan pilailet tuon jääkiekkomatsiin kanssa? Kyllä meillä kausimaksu on aika kaukana tuosta 500€. On siis paljon kalliimpaa. Vai luulitko oikeasti, että jäkiksessä jääaika on halvempaa kuin mitä taitoluistelussa? Ei se nyt noin kuitenkaan ole. Ihan jollakin pienillä voi olla halvempi hinta, mutta kun treenikertojen määrä kasvaa, niin kyllä se hintakin nousee samalla.

Sitten voidaan puhua eri hintaluokasta, jos verrataan taitoluistelua/jääkiekkoa vaikkapa partioon tai jalkapalloon. Siinä on jo tuntuva hinnanero.

Tiedän lähipiiristä alakoululaisten harrastavan partiota, tanssia, parkouria, luistelua, voimistelua, akrobatiaa, kuvataidekoulua ja hiihtoa. Partiota harrastaa useampikin poika.

Kyllä varmaan suurin osa jo ymmärsi, että tämän ketjun aloittaja on trolli, joka vaan halusi taas jälleen kerran luoda eripuraa. Välillä käy itse laittamassa jotain älyttömiä viestejä tänne ja lisäämässä vettä myllyyn. Ja kohta tulee viesti, missä selittää, että kyllä minä tätä ihan tosissani kyselin.

Jokainen normaali ihminen antaa lapsensa harrastaa sitä mitä lapsi haluaa, eikä vanhempi valitse sitä harrastusta sen mukaan mikä nyt on in. Esteenä harrastukselle voi olla se, että ei ole rahaa harrastaa tai ei halua kuskata lasta harrastuksiin. Ei tarvitse kun lukea päivän lehtiä, niin sieltä ne lasten keskuudessa suosituimmat harrastukset löytyvät. Ja vaikka nyt jotain harrastaakin, niin ei se estä tykkäämästä ja käymästä vaikka parkouraamassa ja uimassa. Monipuolisuus on hyvä juttu ja toinen asia ei sulje toista asiaa pois muiden kun ahdasmielisten ihmisten ajatuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Onko carting harrastus in missään päin?

Se on todella suosittua varsinkin vähävaraisten lapsiperheiden keskuudessa. Siihen saa Kelalta kaikenlaisia tukia.

Juuri harrastuksien Suomen mallin yhteydessä alakoululaisilta eri puolilla maata kysyttiin, mitä he haluaisivat harrastaa.

Korkealla olivat ainakin parkour, kokkaus, videoiden teko ja koodaus. Sen sijaan tavoitteellinen urheilu tai soitto ei kauheasti lapsia kiinnostanut. Ehkä niihin väyliä on jo riittävästi halukkaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

In:

-yksilölajit kuten yleisurheilu tai maastohiihto

Out:

-monet joukkoelajit kuten jääkiekko

Jos nyt otetaan urheiluesimerkki.

Juuri päinvastoin nuo.

Ei kai joukkoelajien suosio ole hävinnyt mutta onko se muka enää yhtä trendikästä kuin 20v sitten kun käytännössä kaikki oli jalkapallo/kiekko-joukkoeessa? Omien lasten perusteella kyllä yleisurheilu on sellainen juttu joka nyt paljon trendikkäämpää kuin 20v sitten ja arvostus noussut.

Outo kommentti. Eikö suosio ja trendikkyys mene yksi yhteen? Mitä käsität "trendikkäällä", jos se ei tarkoita suosittua?

No jos vertaa trendiä 20v sitten vs nykypäivä, itsellä ainakin kuva ettei joukkuelajeja arvosteta enää yhtä paljon vaikka niitä edelleen harrrastaa suuri määrä. Esim jääkiekkoa pidetään ehkä hieman juntti-lajina nykyään.

Kyllä, vihervassarihumanistien piireissä näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

In:

-yksilölajit kuten yleisurheilu tai maastohiihto

Out:

-monet joukkoelajit kuten jääkiekko

Jos nyt otetaan urheiluesimerkki.

Juuri päinvastoin nuo.

Ei kai joukkoelajien suosio ole hävinnyt mutta onko se muka enää yhtä trendikästä kuin 20v sitten kun käytännössä kaikki oli jalkapallo/kiekko-joukkoeessa? Omien lasten perusteella kyllä yleisurheilu on sellainen juttu joka nyt paljon trendikkäämpää kuin 20v sitten ja arvostus noussut.

Outo kommentti. Eikö suosio ja trendikkyys mene yksi yhteen? Mitä käsität "trendikkäällä", jos se ei tarkoita suosittua?

No jos vertaa trendiä 20v sitten vs nykypäivä, itsellä ainakin kuva ettei joukkuelajeja arvosteta enää yhtä paljon vaikka niitä edelleen harrrastaa suuri määrä. Esim jääkiekkoa pidetään ehkä hieman juntti-lajina nykyään.

Kyllä, vihervassarihumanistien piireissä näin.

Kyllä, ja tärkeää heille on punaviinin juonti sekä Suomen tuhoaminen. Myös ihmisten syyllistäminen ilmastomuutokseen kuuluu heidän agendaansa, kun heille sähkökin tulee ihan vaan pistorasiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

In:

-yksilölajit kuten yleisurheilu tai maastohiihto

Out:

-monet joukkoelajit kuten jääkiekko

Jos nyt otetaan urheiluesimerkki.

Juuri päinvastoin nuo.

Ei kai joukkoelajien suosio ole hävinnyt mutta onko se muka enää yhtä trendikästä kuin 20v sitten kun käytännössä kaikki oli jalkapallo/kiekko-joukkoeessa? Omien lasten perusteella kyllä yleisurheilu on sellainen juttu joka nyt paljon trendikkäämpää kuin 20v sitten ja arvostus noussut.

Outo kommentti. Eikö suosio ja trendikkyys mene yksi yhteen? Mitä käsität "trendikkäällä", jos se ei tarkoita suosittua?

No jos vertaa trendiä 20v sitten vs nykypäivä, itsellä ainakin kuva ettei joukkuelajeja arvosteta enää yhtä paljon vaikka niitä edelleen harrrastaa suuri määrä. Esim jääkiekkoa pidetään ehkä hieman juntti-lajina nykyään.

Kyllä, vihervassarihumanistien piireissä näin.

Kyllä, ja tärkeää heille on punaviinin juonti sekä Suomen tuhoaminen. Myös ihmisten syyllistäminen ilmastomuutokseen kuuluu heidän agendaansa, kun heille sähkökin tulee ihan vaan pistorasiasta.

Onneksi sen sijaan jääkiekon harrastaminen on ekologista...eiku...