Jääkiekko harrastuksena
Lapseni on pelannut lätkää nyt muutaman vuoden ja sivussa harrastaa paria muuta lajia. Emme ole laittaneet mitään lajeista ns. ykköseksi, vaan lapsi saa oman mielen mukaan mennä mieluisiin treeneihin, jos kerrat sattuvat päällekkäin. Muissa lajeissa tuntuu ymmärrystä tähän löytyvän, mutta jääkiekon parissa tuntuu olevan sellainen uskomus, että lätkän pitäisi olla se ykköslaji. Samalla tuntuu, että monella vanhemmalla on lastaan kohtaan hiukan epärealistiset odotukset verrattuna moneen muuhun lajiin. Tämän lisäksi seurankin puolesta on valloillaan hiukan outo uskomus, että hinkkaamalla yhtä ja samaa lajia tulisi siinä mahdollisimman hyväksi, vaikka nykytulokset liputtavat nimeomaan monilajiharjoittelun puolesta. Onko lätkän parissa vaan yksinkertaisesti vanhanaikaiset uskomukset valloillaan ja joka toinen vanhempi uskomassa oman lapsen olevan se seuraava suuri tähti vai sattuuko omalla kohdalle vaan tällainen seura ja hiukan fanaattisemmat vanhemmat?
Ei, ei missään nimessä voi sanoa, että aivovammat olisivat arkea. Toki niitä joskus tulee, mutta esimerkiksi omissa joukkueissani vajaan 30 valmennusvuoden aikana yksi aivotärähdys ja sekin oli lievä.