Jääkiekko harrastuksena
Lapseni on pelannut lätkää nyt muutaman vuoden ja sivussa harrastaa paria muuta lajia. Emme ole laittaneet mitään lajeista ns. ykköseksi, vaan lapsi saa oman mielen mukaan mennä mieluisiin treeneihin, jos kerrat sattuvat päällekkäin. Muissa lajeissa tuntuu ymmärrystä tähän löytyvän, mutta jääkiekon parissa tuntuu olevan sellainen uskomus, että lätkän pitäisi olla se ykköslaji. Samalla tuntuu, että monella vanhemmalla on lastaan kohtaan hiukan epärealistiset odotukset verrattuna moneen muuhun lajiin. Tämän lisäksi seurankin puolesta on valloillaan hiukan outo uskomus, että hinkkaamalla yhtä ja samaa lajia tulisi siinä mahdollisimman hyväksi, vaikka nykytulokset liputtavat nimeomaan monilajiharjoittelun puolesta. Onko lätkän parissa vaan yksinkertaisesti vanhanaikaiset uskomukset valloillaan ja joka toinen vanhempi uskomassa oman lapsen olevan se seuraava suuri tähti vai sattuuko omalla kohdalle vaan tällainen seura ja hiukan fanaattisemmat vanhemmat?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän jokainen vanhempi näkee lapsessaan varmasti enemmän kuin ulkopuolinen. Oma poikani pelaa viidettä vuotta lätkää ja hommassa ihan lahjakas. Meillä myös kannustetaan useampiin lajeihin ja eiköhän se niin ole, että jokainen ns. huippu myös on jotain toista lajia lätkän rinnalla harrastanut tai ainakin kokeillut. Lätkäurasta haaveilu on monen pojan juttu ja varmasti se tarttuu myös vanhempiin. Ja kyllä osa elää kliseisesti sitä omaa menetettyä uraa lapsen kautta. Realistina lätkäunelman saavuttaminen vaatii oman kokemuksen myötä myös useita lapsesta riippumattomia tekijöitä, kuten hyvän valmennuksen, terveenä pysymisen, keskivertoa suuremman koon ja useimmiten myös suuren seuran, jossa edustusjoukkue pelaa hyvällä tasolla ja johon voi sitten nousta hyvien esityksien avulla.
Ja erityisesti täysipäiset vanhemmat, jotka antavat sen lapsen ihan itse tehdä työn uransa eteen eivätkä silottele tietä valmiiksi. Tästähän on lööpeissä ollut juttua erään huippulupauksena pidetyn nuoren miehen osalta. Pitää oppia ennen kaikkea tekemään töitä JOUKKUEELLE, jos änäriin mielii.
t. eri
Ihan normimeiningiltä kuulostaa. Annetaan jengin höyrytä ja unelmoida. ei se ole keltään pois.
Vierailija kirjoitti:
Lätkän pelaajat oli ylimielisiä pellejä koulussa.
Siellä yksi katkeroitunut palstauli itkee yhä kun hokijätkät vei kaikki tytöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lätkän pelaajat oli ylimielisiä pellejä koulussa.
Siellä yksi katkeroitunut palstauli itkee yhä kun hokijätkät vei kaikki tytöt.
Me kyllä naurettiin niille hokijätkille ja tykättiin pitkätukkaisista rokkipojista.
T. Tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lätkän pelaajat oli ylimielisiä pellejä koulussa.
Siellä yksi katkeroitunut palstauli itkee yhä kun hokijätkät vei kaikki tytöt.
Me kyllä naurettiin niille hokijätkille ja tykättiin pitkätukkaisista rokkipojista.
T. Tyttö.
Poikkeus vahvistaa säännön.
Täällä jääkiekko on niin kallis harrastus, että se aiheuttaa paineita sitoutua. Halvempaan harrastukseen on helppo suhtautua huolettomammin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä jääkiekko on niin kallis harrastus, että se aiheuttaa paineita sitoutua. Halvempaan harrastukseen on helppo suhtautua huolettomammin.
Harrastukset nyt aina tuppaavat maksamaan, mutta minun olisi vaikea suhtautua huolettomasti lajiin, jossa aivovammat ovat arkea.
jääkiekossa tarvittavia taitoja tulee harjoitella joukkueen lisäksi omatoimisesti tai muiden urheilulajien kautta. Monet lapset pelaavat sählyä ja jalkopalloa jääkiekjon lisäksi.
Kiekko on nykyisin niin kallis harrastus, että suosittelen vanhempia miettimään mihin rahansa käyttää. Kuukausi maksulla harrastaa koko vuoden jotain toista lajia joka on liikunnallisesti monipuolisempi. Onneksi meillä ei pelata enää kiekkoa.
Vierailija kirjoitti:
Lätkän pelaajat oli ylimielisiä pellejä koulussa.
Ei ne meitä lähiön punttijänníksiä kohtaan olleet ylimielisiä. Ihan kavereita halusivat olla.
M37
Jossain vaiheessa kätkössä alkoi olemaan treenejä vähintään 5 kertaa viikossa. Ajallisesti se vei kauan. Ei paljon jäänyt muille lajeille aikaa. Ja aina oli seuraava odottamassa joukkuepaikkaa. Joukkueessa on ongelma, jos maalivahti päättää mennä toisen lajin treeneihin. Tai kuka tahansa, koska monella on oma paikka ketjuissa. Ja joukkueita on eri tasoisia. On sellaisia joista treeneistä voi olla pois. Kaikissa joukkueessa poissaolot vaikuttaa koko porukkaan. Ei se ole yksityisasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jääkiekko on yleensä tavoitteellista ja joukkue kärsii jos se ei jollain oo ykkös laji, vaihda joukkuetta jos siellä on sellainen oikeasti pelkkä harrastus ryhmä... Halvinta ois etsii joku muu harrastus tilalle, jos se kiekko ei kerta oo se ykkös harrastus niin turhaa vaan jarruttaa muiden edistymistä.
Se joukkueen kärsiminen tuon ikäisille on kuvittelua. Kyllä monipuolisesti aktiivisesti harrastaminen on jokaiselle hyväksi, jopa sille jääkiekkojoukkueelle. Teemu Selännekin on aikanaan harrastanut useampia lajeja.
Samoin Jari Litmanen. Hän oli todellinen tähti juniorijääkiekossa ja lopetti lajin vasta 15-vuotiaana, jolloin hän treenasi lätkää enää ainoastaan viikonloppuisin. Olisi todennäköisesti ollut maailmanstara lätkässäkin, jos ei olisi valinnut jalkapalloa.
junnukiekkoilun todellisuudesta karheeta luettavaa:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17626026/miksi-isavalmentajien-pojat-sa…
Hyvä laji. Voi aloittaa vaikka yli kolmekymmentä vuotiaana ja harrastaa rennossa porukassa. Naiset, miehet ja muutkin.
Itse olisin voinut aloittaa aiemminkin, mutta periaatteessa aika aikaansa kutakin. Silloin oli muuta. Tuskinpa musta koskaan ois huippua tullu, mutta jos joku juttu on oma juttu niin miksei sitä vois harrastaa. Suomalaisille rakas laji penkkiurheilusta ammattiurheiluun asti.
Ärsyttävintä lajissa kuin lajissa työelämässä tai urheilussa ovat ne joilla on suuret puheet ja teot puhuvat muuta. Koskee lähinnä aikuisia. Nöyryys on hyväksi.
Pakolla ei mitään hyvää saa aikaan.
Kiva kun taas kausi alkaa ja pääsee näkemään pojan hienoja ja välillä huonoja suorituksia jäällä. Iloinen vesseli oli tänäänkin kun voittivat pelin niukasti maalilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä jääkiekko on niin kallis harrastus, että se aiheuttaa paineita sitoutua. Halvempaan harrastukseen on helppo suhtautua huolettomammin.
Harrastukset nyt aina tuppaavat maksamaan, mutta minun olisi vaikea suhtautua huolettomasti lajiin, jossa aivovammat ovat arkea.
Parikymmentä vuotta tuli tuolla valmennushommissa, omilla joukkueilla = reilu 200 junnua yhteensä, yksi lievä aivotärähdys tuona aikana. Että ei ne arkipäivää ole. Jääkiekko on ihan hyvä harrastus siinä missä jalkapallokin, vaikka toki se jossain on kallista. Meillä täällä maalla taisi viime kaudella pikkujunnuilla maksaa 40 €/kk.
Kyllähän jokainen vanhempi näkee lapsessaan varmasti enemmän kuin ulkopuolinen. Oma poikani pelaa viidettä vuotta lätkää ja hommassa ihan lahjakas. Meillä myös kannustetaan useampiin lajeihin ja eiköhän se niin ole, että jokainen ns. huippu myös on jotain toista lajia lätkän rinnalla harrastanut tai ainakin kokeillut. Lätkäurasta haaveilu on monen pojan juttu ja varmasti se tarttuu myös vanhempiin. Ja kyllä osa elää kliseisesti sitä omaa menetettyä uraa lapsen kautta. Realistina lätkäunelman saavuttaminen vaatii oman kokemuksen myötä myös useita lapsesta riippumattomia tekijöitä, kuten hyvän valmennuksen, terveenä pysymisen, keskivertoa suuremman koon ja useimmiten myös suuren seuran, jossa edustusjoukkue pelaa hyvällä tasolla ja johon voi sitten nousta hyvien esityksien avulla.