Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kamala isänpäivä
14.11.2021 |
Oma isäni on kuollut kun olen ollut pieni. Yleensä isänpäivänä en ole tuntenut erityisiä tuntemuksia, mutta nyt tänä isänpäivänä ja koko tällä viikolla on ollut jokseenkin raskasta ajatella isän kuolemaa ja sitä, että minulla ei ole melkeinpä koko elämäni aikana ollut isää. Olen itkenyt paljon tämän viikon aikana asian takia.
Miehelläni on lapsi eksänä kanssa, joka on jo useampaan otteeseen toivotellut isänpäivät ja tuonut lahjan lapsen tuodessa meille. Olin alunperin suunnitellut vieväni miehen ja lapsen tänään syömään tai kahville, huomioidakseni sitä, että miehelle isyys on tärkeä asia. Peruin suunnitelmani, sillä koen päivän liian raskaaksi itselleni. Mies on saanut lahjoja ja kortteja ja toivotuksia paljon, joten ajattelin että ei ole niin iso juttu jos nyt tänä isänpäivänä keskityn omaan suruuni ja vaikka ensi vuonna sitten huomioin erityisemmin miestä (vaikka meillä ei yhteisiä lapsia olekaan). En ollut kertonut miehelle mahdollisista suunnitelmista, joten hän ei tiedä, että ajatuksenani oli alunperin huomioida miestä ja hänen lastaan isänpäivänä.
Mies vietti eilen isänpäivää vanhempiensa luona, jonne en mennyt koska miehen kanssa oli ollut riitaa, jota mies ei suostunut sopimaan ennen hänen vanhemmilleen menoa, vaikka minulla oli kamala olo riidasta. En kehdannut lähteä hänen perheensä eteen masentuneena ja puhki-itketyillä silmillä. Tokaisipa vielä, että ei se häneltä ole pois että en mene sinne.
Saatiin eilen riita sovittua ja herättiin tähän päivään iloisesti. Koitin olla ajattelematta tätä päivää sen kummemmin, että en vaan itkisi koko päivää. Tänään oli tarkoitus jälleen mennä miehen vanhempien luo syömään ja hakemaan lapsi hoidosta heiltä, mutta ennen lähtöä mies aloitti jälleen kauhean riidan ja haukkui minut aivan pystyyn sen takia, että en ollut hoksannut toivottaa hänelle hyvää isänpäivää.
En ollut ymmärtänyt että se oli miehelle niin tärkeää kuulla minultakin isänpäivätoivotukset, mutta halusin itse vain unohtaa tämän päivän. Olen kuulemma p*rseestä, itsekäs ja en todellakaan sinut hänen isyyden kanssa, kun en vaan viitsinyt toivottaa isänpäivää. Että kyllä kaikki muut toivottaa, mutta en minä.
Kerroin että tämä päivä on minulle raskas, ei välittänyt siitä yhtään. Kun ei kuulemma edellisenäkään isänpäivänä ollut mitään ongelmaa niin tuskinpa nytkään on, kummasti se vaan nyt on heti raskasta kun meillä on riitaa. Ilmeisesti ajattelee että yritän kerätä sympatiapisteitä isän kuolemalla.
Mies paineli minut haukkuen yksin vanhempiensa luo. Kuulemma minullakin oli mahdollisuus lähteä jos nyt olisin heti samoin tein viskannut takin niskaan, mutta pyysin että oltaisiko voitu puhua asia nopeasti läpi ennen kuin lähdettäisiin, koska hänen puheet ja vähättely satuttavat. Ei kuulemma kiinnostanut puhua minun kanssa mistään ja paiskoi oven kiinni.
Nyt olen yksin kotona, sydän särkyneenä ja surun murtamana. Sätin itseäni siitä, että olisi pitänyt omankin surun yli tajuta ajatella miestä.
Mies on luultavasti koko päivän pois kotoa, sillä on nyt siellä vanhempiensa luona ja sen jälkeen menee vaihtamaan lapsen eksänsä kanssa. Voivat sitten yhdessä kahvitella isänpäivää, kuten joka viikonloppu. Toivottavasti miehelle jää hyvä fiilis tästä päivästä edes lapsensa ja eksänsä avulla. :(
Kommentit (44)
Melkoista uhriutumista ja mieskin kuulostaa mulkult*. Tosi raskasta luettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on parikin syytä tuntea olosi hieman ulkopuoliseksi isänpäivä. Miehelle ei ole mitenkään pakko toivottaa hyvää isänpäivää ellei teillä ole yhteisiä lapsia. Eihän hän sinun isäsikään ole.
Jotenkin tulee tekstistäsi kuitenkin tunne että tuo miehen ja ex-vaimon yhteys harmittaa, ja loppu rakentuu siihen ympärille.
Lapsuuden traumasta kannattanee keskustella jonkun kanssa enemmän. Uskoisin että siihen kyllä löytyy vertaistukea.
Jos tulevaisuudess aiot olla äitihahmo miehesi lapselle, niin silloin on kyllä todennäköisesti osallistuttava apukätenä isänpäivähommiin.
Ei kuulosta kivalta mieheltä,kun puhuu toiselle noin rumasti ja suutahtelee pikkuasiasta.Vaatisin kyllä parempaa käytöstä ,tuollaista haukkumista en sietäisi.Jos aina vaan sietää,ei huono käytös lopu ikinä.
Oho, en osannut odottaa tällaista vastaanottoa. Joskin en sääliäkään kaipaa, ehkä enemmän ulkopuolisen näkemystä tilanteesta ja mitä nyt pitäisi tehdä. Purin vain rehellisesti ikäviä tuntemuksiani tänne, kun en nyt ystäviäni viitsi häiritä heidän isänpäivän vietossa.
Olen alle kolmekymppinen. Ei ole vaikeaa, kun joku muu saa huomiota. En ole kieltänyt isänpäivän viettoa mieheltä, minusta on kiva että hän on saanut perheeltään, eksältään ja lapseltaan lahjoja ja kortteja ja huomiota ja muuta.
En jaksa nyt vain itse ilakoida kun on niin huono fiilis tästä päivästä, enkä miehenkään ole olettanut vaan säälittelevän minua. Olisi kiva saada edes hieman ymmärrystä kumppanilta sättimisen ja riitelyn sijaan. Varmaan on jokaiselle isänsä menettäneelle raskas päivä, jokaiselle eri määrin.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on parikin syytä tuntea olosi hieman ulkopuoliseksi isänpäivä. Miehelle ei ole mitenkään pakko toivottaa hyvää isänpäivää ellei teillä ole yhteisiä lapsia. Eihän hän sinun isäsikään ole.
Jotenkin tulee tekstistäsi kuitenkin tunne että tuo miehen ja ex-vaimon yhteys harmittaa, ja loppu rakentuu siihen ympärille.
Lapsuuden traumasta kannattanee keskustella jonkun kanssa enemmän. Uskoisin että siihen kyllä löytyy vertaistukea.
Jos tulevaisuudess aiot olla äitihahmo miehesi lapselle, niin silloin on kyllä todennäköisesti osallistuttava apukätenä isänpäivähommiin.
Olen käsitellyt lapsuuden traumoja ja isän menetystä nyt terapiassa ja keskusteluryhmissä tänä vuonna, jonka takia asia onkin niin kipeä ja pinnalla juuri tänä isänpäivänä.
- Ap
Ihan hauska provo isäinpäivän kunniaksi. Monetkohan orkut miehesi eksä on jo saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mua ottaa pattiin ihmiset, jotka haukkuu surevaa ihmistä uhriutujaks.
Sulla on oikeus olla surullinen, oikeus tuntea negatiivisia tunteita, eikä sun tarttee pienentää ittees muitten edessä siks, ettei ne kestä sun surua. Joo, et voi vaatia muilta ymmärrystä muttei sunkaan tarttee kieltää omaa suruas. Te ette nyt vaan oo samalla sivulla, ja sellasta se välillä on.
Aika lapsellisilta tunnutte molemmat, vaikka mies on jo ehtinyt olla aikaisemminkin parisuhteessa ja saanut lapsenkin. Miksi sinun olisi pitänyt huomioida miestäsi tänään? Ei hän ole sinun isäsi. Jos olisit halunnut huomioida isääsi, olisit vienyt haudalle kynttilän ja kukan tai havukranssin, ellei hauta ole jo koristeltu pyhäinpäiväksi. Mies meni sitten vanhempiensa luo, mikä oli ihan OK, sillä hänellä tuntuu olevan isä edelleen elossa. Ja lapsensakin oli huomioinut häntä jo etukäteen.
Mutta miksi ihmeessä te riitelette jatkuvasti? Mies taitaa olla aikamoinen Kiukku-Niku. Selittäköön nyt sitten toisena päivänä peräkkäin vanhemmilleen, miksi tyttöystävä / avovaimo / aviovaimo ei tullut mukaan. Ei oikein hyvältä näytä tuo teidän parisuhteenne alkumatka. Ongelmat harvoin helpottuvat tai jopa katoavat ajan myötä. Yleensä ne tuppaavat vain pahenemaan. Sinuna minä harkitsisin tarkkaan, rupeaisinko perustamaan pysyvämpää parisuhdetta tuon riitapukarin kanssa. Ja itsekin voisit mennä peilin eteen ja katsoa, millainen riitapukari sieltä näkyy. Joskus ennen tavattiin sanoa, että rakkaudesta se hevonen potkii, mutta teidän kohdalla se ei ainakaan pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kohtelee sinua rumasti. Lyhyt neuvoni on: eroa, käsittele lapsuuttasi ja mene seuraavalla kerralla yhteen rakastavan miehen kanssa. Otan osaa suruusi. Käy vaikka kävelyllä ja itke hiukan, se helpottaa.
Koska yhteisiä lapsia ei ole, saat viettää isänpäivää surren, jos se on tarpeen.
Miehelläsi on vanhempansa ja lapsensa, joiden kanssa juhlia, ja exäkin ilmeisesti muistaa häntä isänpäivän kunniaksi. Luulisi tuon huomion riittävän.
Ymmärrän, että sinun on vaikea muistaa edes onnitella miestä, joka haastaa riitaa läpi viikonlopun. Olisiko niin, että hän ei osaa käsitellä surutyötäsi ollenkaan, muulloinkaan, ja odotti että isänpäivänä sinä sivuutat oman surusi ja olet olemassa vain häntä varten, hänhän on ainoa elossa oleva isäihminen sinun lähipiirissäsi... sitten kun keskityt omaan isääsi ja hänen menettämisensä suruun, mies loukkaantuu, kun kehtaat asettaa kuolleen isäsi hänen, elossa olevan ja lisääntyneen miehen edelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Y H Y Y Y. ON NIIN KAMALAN ITKUINEN JA PAHA OLO KUN ISÄNPÄIVÄ ON PILALLA EKAÄN TAKIA Y H Y Y Y Y Y😩😫😭
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on parikin syytä tuntea olosi hieman ulkopuoliseksi isänpäivä. Miehelle ei ole mitenkään pakko toivottaa hyvää isänpäivää ellei teillä ole yhteisiä lapsia. Eihän hän sinun isäsikään ole.
Jotenkin tulee tekstistäsi kuitenkin tunne että tuo miehen ja ex-vaimon yhteys harmittaa, ja loppu rakentuu siihen ympärille.
Lapsuuden traumasta kannattanee keskustella jonkun kanssa enemmän. Uskoisin että siihen kyllä löytyy vertaistukea.
Jos tulevaisuudess aiot olla äitihahmo miehesi lapselle, niin silloin on kyllä todennäköisesti osallistuttava apukätenä isänpäivähommiin.
Olen käsitellyt lapsuuden traumoja ja isän menetystä nyt terapiassa ja keskusteluryhmissä tänä vuonna, jonka takia asia onkin niin kipeä ja pinnalla juuri tänä isänpäivänä.
- Ap
Arvaa kymmenen kertaa tiedämmekö tuon etukäteen. Ei av:lla ole normaaleja naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi nainen jonka otsaan pitäisi tatuoida mahdollisia miehiä varten ”VARO MINUA OLEN TÄYS SKITSO”.
Vierailija kirjoitti:
Y H Y Y Y. ON NIIN KAMALAN ITKUINEN JA PAHA OLO KUN ISÄNPÄIVÄ ON PILALLA EKAÄN TAKIA Y H Y Y Y Y Y😩😫😭
Ap
Tämä on ensimmäinen niistä sadoista samantyylisistä tänne postatuista viesteistä jonka kanssa olen 100 % samaa mieltä. Juu, en ymmärrä aloittajaa ollenkaan. On tässä traumoja ja menetyksiä itse kullakin mutta normaali ihminen pääsee niistä yli.
Huh, enpä olisi uskaltanut avautua tänne jos olisin tiennyt vastaanoton. En hirveästi vietä täällä aikaa, en osannut olettaa että avautumiseni voisi olla näin monelle täällä provoilua.
Teksti vaikuttaa varmasti itsesäälissä rypemiselle, se onkin kirjoitettu surun suurimmalla hetkellä, kun ei ollut ketään muuta kenelle puhua.
Te jotka vähättelette menetyksiäni ja lapsuuden traumojani, kerroin vain isän menetyksestä. Muusta ette tiedä, mutta voin sanoa, että menetyksiä ja traumoja on kohdalleni sattunut enemmän kuin keskivertoihmiselle. Eikä ole sellaisia, joista noin vaan yli päästään. Sen takia käyn terapiassa ja keskusteluryhmissä. Tätäkään teidän ei tarvitse uskoa, jos ette halua. Kaikilla ei ole ollut tavallista perhe-elämää ja lapsuutta.
Kiitos kaikille teille jotka olette vastanneet auttaen.
Hyvää isänpäivää jokaiselle kommentoijalle.
Alue: Aihe vapaa
Outoja olette.