Minua käy sääliksi Harry Potter-kirjojen Severus Kalkaros :-( .
Hän oli kiltti mies joka oli rakastunut Lily Evansiin mutta ei saanut tältä vastakaikua koska Lily valitsi jännän miehen James Potterin joka esim. kiusasi Severusta koulussa ja Lily meni Jamesin kanssa naimisiin ja hänestä tuli Lily Potter. Sitten Lily kuoli mutta Severus ei koskaan lakannut rakastamasta häntä vaikka menetti tämän Jamesille ja Lily kuolikin. Ei ihme, että Severus vihasi Harrya, koska hän oli Severukselle elävä muistutus siitä, että Lily valitsi Severuksen sijaan toisen miehen sen sijaan että olisi valinnut Severuksen ja olisi synnyttänyt tälle pojan. Kyllä Lillyn olisi pitänyt valita Severus jolloin hänestä olisi tullut nimeltään Lily Kalkaros (alkukielellä Severus Snape) ja heidän pojastaan olisi tullut Harry Severus Kalkaros (alkukielellä Harry Severus Snape) sen sijaan, että hänestä tuli Harry James Potter. Harry olisi sitten Severuksen poikana lajiteltu Luihuiseen ja Lilykin olisi Severuksen vaimona saanut varmasti elää niin että Harrylla olisi ollut isä ja äiti sen sijaan että hän joutui elämään tätinsä vastenmielisen perheen kanssa.
Kommentit (92)
Minusta Harry, Voldemort ja Kalkaros ovat mainioita esimerkkejä siitä, kuinka erilaisia ihmisiä samantyylisistä lähtökohdista voi tulla, koska myös luonne ja geenit vaikuttavat paljon. Harrysta tuli täydellisen hyvä ja epäitsekäs ihminen eli ns. valkoinen, Voldemortista täydellisen paha ja itsekäs eli ns. musta ja Kalkaroksesta siltä väliltä eli ns. harmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei Kalkaros kyllä itsekään ollut täysin viaton Kelmejä kohtaan. Hänellä oli mm. pakkomielle Remuksesta ja heidän vakoilustaan, ja hän liikkui tulevien kuolonsyöjien kanssa. Eikös Dumbledore sanonutkin, että Jamesin ja Kalkaroksen suhde oli jokseenkin samanlainen kuin Harryn ja Dracon?
Ja kyllä Voldemort oli paha jo lapsena ja teininä. Ainakin ne teot, mitä hänen mainittiin tuolloin tehneen, vaikuttivat minusta aika pahoilta.
Minusta on tietyllä tavalla mielenkiintoista lukea kirjoja uudelleen uudesta näkökulmasta. Esim. tuon vertauksen kohdalla kaikki todennäköisesti olettivat tuolloin, että James oli Harryn ja Kalkaros Dracon asemassa, mutta ehkä se viimeisten kirjojen perusteella menikin päinvastoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä te olette muuten Voldemortista: oliko hän syntyjään paha, vai johtuiko hänen pahuutensa siitä, että hän joutui kasvamaan orpokodissa ilman vanhempiaan?
Mun mielestä ei voida vielä puhua pahuudesta siinä kohtaa kun hän oli lapsi ja teini. Orpokotiaika varmasti toi osaltansa katkeruutta ja on vahvasti taustalla Voldemortin pahuuteen, mutta se varsinainen pahuus on tullut vasta horcruxien luomisen ja sielun sirpaloitumisen myötä. Sitä ennen puhuisin ehkä (sairaalloisesta) kunnian- ja vallanhimosta, jota seurasi tietynlainen suurudenhulluus ja sitten oltiinkin jo liian syvällä siinä suossa.
Tom oli pidetty, fiksu ja kunnioitettu oppilas niin oppilaiden kuin opettajien keskuudessa.
JK Rowling on tiettävästi sanonut, ettei Voldemort voinut tuntea rakkautta, koska hänet tehtiin lemmenjuoman vaikutuksen alaisena. Sikäli häntä voisi varmaan verrattuna niihin harvinaisiin tapauksiin, joissa lapsi on tunnekylmä jo ihan pienenä, kiusaa esim eläimiä tmv.
Vierailija kirjoitti:
Yksi Pottereiden hyvistä puolista ja kiehtovuuden saloista onkin juuri siinä, etteivät hahmot ole mustavalkoisia, vaan kaikissa on monia puolia. Poikkeuksena ehkä Voldemort, hänet on kuvattu jossain määrin lapsuudestaan alkaen läpeensä pahaksi ja epämiellyttäväksi. Toisaalta, ei hänkään todellakaan ollut tyhmä, vaan päin vastoin yksi älykkäimmistä ja kyvykkäimmistä sarjan hahmoista, ja hänen kohtalokseen koituivat lopulta liika ylimielisyys sekä kyvyttömyys ymmärtää rakkautta. Tykkäsin myös siitä, että Volden kuvattiin olleen nuorena todella komea ja hyvännäköinen, se rikkoo hieman sitä yleistä stereotypiaa, että pahikset ovat aina rumia.
Kävikö muuten mistään ilmi, miksi Voldemortin ulkonäkö muuttui niin paljon? En ainakaan itse muista. Oliko hän esim vammautunut jotain erikoisia taikoja tehdessään, vai alkoiko viehtymys käärmeisiin vain näkyä läpi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla se Severus oli muka kiltti? James toki oli koulukiusaaja ja kohteli Severusta huonosti mutta James kasvoi ja kehittyi ja ymmärtääkseni hänestä tuli ihan hyvä tyyppi, joka ei kaveeranut kuolosyöjien kanssa eikä kutsunut muita kuraverisiksi.
Severus oli kiltti vain Lilylle eikä aina hänellekään (kutsui kuraveriseksi). Hän kehitteli arveluttavia taikoja muiden vahingoittamiseen, oli katkera ja vihainen ja erittäin luihu ja epärehellinen niin nuorena kuin myös vanhana ja hän kohteli aikuisena miehenä 11-vuotista lasta erittäin epäreilusti ja ilkeästi.
Lisäksi Snape suosi oman tuvansa oppilaita ja suorastaan kiusasi muita. Esimerkiksi Nevillen suurin pelko oli Snape. Snape oli myös valmis luovuttamaan viattoman miehen Ankeuttajille. Oon niin iloinen, ettei Snape koskaan saanut Lilyä. Toki James oli koulukiusaaja, mutta hän ilmeisesti paransi tapojansa ja Lilyn vaatimuksesta oli valmis selvittämään asioita Sanpen kaa.
No tuo että Snape suosi omaa tupaansa ja kiusasi muita liittyi siihen että koska hän ja Dumbledore tiesivät Volden palaavan jossain vaiheessa niin piti dorkan mainettaan yllä että pääsee kaksoisagenttina takaisin Volden lähipiiriin kun tämä palaa.
Kalkaroshan oli Luihuisten tuvanjohtajakin juuri siksi, että pysyisi kartalla kuolonsyöjien kotioloista muiden lapsia valvomalla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä te olette muuten Voldemortista: oliko hän syntyjään paha, vai johtuiko hänen pahuutensa siitä, että hän joutui kasvamaan orpokodissa ilman vanhempiaan?
Hän tajusi miten sairas maailma on joten hänestä tuli niin hyvä että luokitellaan pahaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi Pottereiden hyvistä puolista ja kiehtovuuden saloista onkin juuri siinä, etteivät hahmot ole mustavalkoisia, vaan kaikissa on monia puolia. Poikkeuksena ehkä Voldemort, hänet on kuvattu jossain määrin lapsuudestaan alkaen läpeensä pahaksi ja epämiellyttäväksi. Toisaalta, ei hänkään todellakaan ollut tyhmä, vaan päin vastoin yksi älykkäimmistä ja kyvykkäimmistä sarjan hahmoista, ja hänen kohtalokseen koituivat lopulta liika ylimielisyys sekä kyvyttömyys ymmärtää rakkautta. Tykkäsin myös siitä, että Volden kuvattiin olleen nuorena todella komea ja hyvännäköinen, se rikkoo hieman sitä yleistä stereotypiaa, että pahikset ovat aina rumia.
Kävikö muuten mistään ilmi, miksi Voldemortin ulkonäkö muuttui niin paljon? En ainakaan itse muista. Oliko hän esim vammautunut jotain erikoisia taikoja tehdessään, vai alkoiko viehtymys käärmeisiin vain näkyä läpi?
Ilmeisesti liian suuren hirnyrkkien määrän vuoksi. Borgin ja Burkesilla työskennellessään hän oli vielä charmikas (oli tehnyt tuolloin jo kaksi tai kolme hirnyrkkiä), Dumbledorelta töitä kysyessään puolestaan jo vääristyneemmän näköinen ja vähemmän komea, mutta kuitenkin vielä suht. ihmismäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä te olette muuten Voldemortista: oliko hän syntyjään paha, vai johtuiko hänen pahuutensa siitä, että hän joutui kasvamaan orpokodissa ilman vanhempiaan?
Mun mielestä ei voida vielä puhua pahuudesta siinä kohtaa kun hän oli lapsi ja teini. Orpokotiaika varmasti toi osaltansa katkeruutta ja on vahvasti taustalla Voldemortin pahuuteen, mutta se varsinainen pahuus on tullut vasta horcruxien luomisen ja sielun sirpaloitumisen myötä. Sitä ennen puhuisin ehkä (sairaalloisesta) kunnian- ja vallanhimosta, jota seurasi tietynlainen suurudenhulluus ja sitten oltiinkin jo liian syvällä siinä suossa.
Tom oli pidetty, fiksu ja kunnioitettu oppilas niin oppilaiden kuin opettajien keskuudessa.
Ei hän ollut missään vaiheessa ns. "hyvis". Osasi vain näytellä erinomaisesti.
Miten se James muka "kasvoi", kun oli vielä 16-vuotiaana mulkku ja kuoli parikymppisenä? Vuoden larppasi jotain hyvistä?
Itserakas ja mulkku alfa vei voiton fiksusta, mutta katkeroituneesta pojasta.
Harry potterit on suunnattu 7-9 vuotiaille. Sen näkee erittäin lapsellisesta ja tönköstä kielestä. Älkää jaksako aikuiset ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Miten se James muka "kasvoi", kun oli vielä 16-vuotiaana mulkku ja kuoli parikymppisenä? Vuoden larppasi jotain hyvistä?
Itserakas ja mulkku alfa vei voiton fiksusta, mutta katkeroituneesta pojasta.
Toisaalta, James oli suvaitsevainen mm. Remusta ja jästisyntyisiä kohtaan, Severus puolestaan ei. Hän oli ihan niin kuin Voldemort eli puoliverinen, joka oli olevinaan puhdasverinen.
Harryn sukupolvi on oikeastaan parannettu versio Kelmien ikäluokasta:
Harry - James
Ron - Sirius
Hermione - Remus
Neville - Peter
Ginny - Lily
Luna - Severus
Malfoyn jengi - Mulciber, Avery jne.
Olisi kiva tietää millaiset olivat Kalkaroksen opetusvuodet Tylypahkassa Potterien murhan ja Harryn kouluun tulon välillä. Hänhän oli myös vasta parikymppinen, ekoina vuosina vain muutamaa vuotta vanhempi kuin vanhimmat oppilaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä te olette muuten Voldemortista: oliko hän syntyjään paha, vai johtuiko hänen pahuutensa siitä, että hän joutui kasvamaan orpokodissa ilman vanhempiaan?
Mun mielestä ei voida vielä puhua pahuudesta siinä kohtaa kun hän oli lapsi ja teini. Orpokotiaika varmasti toi osaltansa katkeruutta ja on vahvasti taustalla Voldemortin pahuuteen, mutta se varsinainen pahuus on tullut vasta horcruxien luomisen ja sielun sirpaloitumisen myötä. Sitä ennen puhuisin ehkä (sairaalloisesta) kunnian- ja vallanhimosta, jota seurasi tietynlainen suurudenhulluus ja sitten oltiinkin jo liian syvällä siinä suossa.
Tom oli pidetty, fiksu ja kunnioitettu oppilas niin oppilaiden kuin opettajien keskuudessa.
Oli vain taitava peittämään jälkensä, kuten luihuiset yleensäkin. Ainakin minusta mm. oppilastoverin murha, tulevien kuolonsyöjien johtaminen ja Hagridin lavastaminen syylliseksi kuulostavat aika pahoilta teoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka yli 10-vuotias lukee Harry Pottereita?
Aika monikin. Itse tein virheen että lainasin suomennetun version. En päässyt paljon alkua pidemmälle. Voisi joskus kokeilla englanninkielistä teotsta lomalukemiseksi.
Mikähän siinä Viisasten kivessä monilla niin tökkii että sen luettua ei muut enää kiinnosta. Loppupää on jo paljon synkempää.
Viisasten kivi on selkeästi kirjoitettu lapsille. Itse aloitin Azkabanin vangista, ja sen jälkeen Viisasten kivi tuli luettua vain, jotta tarina aukeaisi alusta loppuun.
severi oli ehkä kokoomusnuori kun tuumi että rupusakin saa tappaa tuosta vaan ja ne mistä ite tykkää säästetään.
No tarinaa ei olisi ollut koskaan jos kaikilla olisi ollut kivaa, Potterien juonikaari ei olisi ollut sama kuin se on nyt eikä välttämättä olisi koskaan julkaistu, saati tehty elokuvaksi. :D Sama kun jotkut huutelee että no miksei kotkat vieneet sormusta Tuomiovuoreen..no varmaan siksi että tarinaa ei olisi ollut. Turhaa viisastelua.
Jos Severus tai kuka vain hahmo sinua säälittää niin kirjoita vaikka fanfiction missä heillä on mukavampi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi Pottereiden hyvistä puolista ja kiehtovuuden saloista onkin juuri siinä, etteivät hahmot ole mustavalkoisia, vaan kaikissa on monia puolia. Poikkeuksena ehkä Voldemort, hänet on kuvattu jossain määrin lapsuudestaan alkaen läpeensä pahaksi ja epämiellyttäväksi. Toisaalta, ei hänkään todellakaan ollut tyhmä, vaan päin vastoin yksi älykkäimmistä ja kyvykkäimmistä sarjan hahmoista, ja hänen kohtalokseen koituivat lopulta liika ylimielisyys sekä kyvyttömyys ymmärtää rakkautta. Tykkäsin myös siitä, että Volden kuvattiin olleen nuorena todella komea ja hyvännäköinen, se rikkoo hieman sitä yleistä stereotypiaa, että pahikset ovat aina rumia.
Kävikö muuten mistään ilmi, miksi Voldemortin ulkonäkö muuttui niin paljon? En ainakaan itse muista. Oliko hän esim vammautunut jotain erikoisia taikoja tehdessään, vai alkoiko viehtymys käärmeisiin vain näkyä läpi?
Minä käsitin sen aina niin että hänen pahuutensa alkoi näkyä ulospäin vuosien kuluessa. Nuorena hän oli normaalin näköinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka yli 10-vuotias lukee Harry Pottereita?
Minä, 65v
Ja minä, 46v 😁
Yksi Pottereiden hyvistä puolista ja kiehtovuuden saloista onkin juuri siinä, etteivät hahmot ole mustavalkoisia, vaan kaikissa on monia puolia. Poikkeuksena ehkä Voldemort, hänet on kuvattu jossain määrin lapsuudestaan alkaen läpeensä pahaksi ja epämiellyttäväksi. Toisaalta, ei hänkään todellakaan ollut tyhmä, vaan päin vastoin yksi älykkäimmistä ja kyvykkäimmistä sarjan hahmoista, ja hänen kohtalokseen koituivat lopulta liika ylimielisyys sekä kyvyttömyys ymmärtää rakkautta. Tykkäsin myös siitä, että Volden kuvattiin olleen nuorena todella komea ja hyvännäköinen, se rikkoo hieman sitä yleistä stereotypiaa, että pahikset ovat aina rumia.