Lue keskustelun säännöt.
Vaikeasta masennuksesta selvinneet
31.01.2015 |
nyt on aika ilmoittaa itsestänne ja kertoa toipumisestanne. oletteko toipuneet työkuntoisiksi?
T: vaikea-asteinen masennus ja usko parantumiseen täysin kadonnut
Kommentit (50)
Söin vuosia erilaisia masennuslääkkeitä päätyen seromexiin, jota söin neljä vuotta.Lopulta lääkitys lopetettiin ja alasajettiin hitaasti. Muisti on heikentynyt huomattavasti, seksuaalinen halukkuus kadonnut, tunteet ovat latistuneet, en iloitse, en sure , huokaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 14:20"]AIKA, ITSETUTKISKELU, luontaistuotteet/lääkkeet, oma rauha, armollisuus itseä kohtaan, muutama hyvä tyyppi neuvomassa/auttamassa/tukemassa, aluksi helppoja töitä, jotka eivät rasita mieltä, vaan korkeintaan kroppaa. Mieluiten yksin tehtäviä. Uskallus kohdata omat pelot. Olin 9-vuotiaasta noin 32-vuotiaaksi masentunut.
[/quote]
Hienoa, että olet selvinnyt!Pidä itsestäsi huolta!
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 14:20"]
Söin vuosia erilaisia masennuslääkkeitä päätyen seromexiin, jota söin neljä vuotta.Lopulta lääkitys lopetettiin ja alasajettiin hitaasti. Muisti on heikentynyt huomattavasti, seksuaalinen halukkuus kadonnut, tunteet ovat latistuneet, en iloitse, en sure , huokaa....
[/quote]
Tuo tunteiden tavoittamattomuus on tuttu juttu, mutta kyllä ne jossain siellä syvällä on (ilmenevät välillä viiveellä tai ahdistuksen muodossa). Olen myös sairaan hidas - ärsyttää!! Epävarmuuttako?
Pienet vaatteet päälle ja baariin! Miesten huomiossa paistattelua muutama tunti ja sen jälkeen vähän himokasta sexiä ja mies villiksi pikkusuikkarilla ja tempuilla mitä muut ei oo hälle tehnyt... Toimii kuin kirkasvalolamppu potenssiin kolme. Suosittelen!
Terapia, mielialalääkkeet ja omalla kohdalla myös rakastuminen. Rakastuin, kun terapia oli loppumassa ja lääkitys oli jo lähes pois käytöstä. Aiemmin en ollut kyennyt normaaliin parisuhteeseen ja jos olisin tavannut mieheni toipumisen aiemmassa vaiheessa, suhde ei olisi varmasti onnistunut, nyt olemme olleet kymmenen vuotta yhdessä. Minulla oli myös muutama muu ihminen, jotka jaksoivat kulkea rinnalla, vaikka helppoa ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 14:25"]
Pienet vaatteet päälle ja baariin! Miesten huomiossa paistattelua muutama tunti ja sen jälkeen vähän himokasta sexiä ja mies villiksi pikkusuikkarilla ja tempuilla mitä muut ei oo hälle tehnyt... Toimii kuin kirkasvalolamppu potenssiin kolme. Suosittelen!
[/quote]
Ja hetken päästä romahdus, kun miestä ei enää näy missään eikä saa kiinni puhelimella jos yhteystietoja edes on. Minulle tulisi ainakin vain paskempi olo - käytetty fiilis. En ylipäänsä harrastaisi tuollaisia suhteita ja nyt yhtäkkiä pitäisi käyttää toista ihmistä ikään kuin mielialalääkityksenä, jotta selviän taas "kunnollisten ihmisten" joukkoon? Parhaimmillaan vain hetken piristysruiske.
Tuo lääkkeiden syöminen ei auta. Ne psyykkiset oireet ovat se portti jota myöten pääsee parempaan kun tutkii mieltään.
Eli terapiaan.
Kunhan löytyy tolkullinen ihminen joka kuuntelee.
Esim. jos ahdistus on nousussa, se tarkoittaa että mielen pohjalta on tulossa tärkeä, ahdistava asia (tunteineen).
Jos syöt lääkkeitä, se kahlitsee kemiallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten voisin ruveta mihinkään näistä, kun makaan täällä sairaalassa sängyssä enkä edes pääse ylös. hädintuskin syömään kerran pari päivässä. hoidosta ei ole apua, en näe enää mitään ulospääsyä. olen ollut masentunut teiniiästä asti ja nyt olen jo aikuinen. tämä sairaus tappaa minut vielä. en ymmärrä miten kukaan on tästä selvinnyt.
ap
Lääkkeet eivät yksinään auta, mutta tilanteesta riippuen voivat olla hyvä apu terapian rinnalla. Kunhan on ammattilainen valvomassa käyttöä ja myös lopetusta.
T. 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 14:33"]
miten voisin ruveta mihinkään näistä, kun makaan täällä sairaalassa sängyssä enkä edes pääse ylös. hädintuskin syömään kerran pari päivässä. hoidosta ei ole apua, en näe enää mitään ulospääsyä. olen ollut masentunut teiniiästä asti ja nyt olen jo aikuinen. tämä sairaus tappaa minut vielä. en ymmärrä miten kukaan on tästä selvinnyt. ap
Oletko päiväsairaalassa?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 14:33"]miten voisin ruveta mihinkään näistä, kun makaan täällä sairaalassa sängyssä enkä edes pääse ylös. hädintuskin syömään kerran pari päivässä. hoidosta ei ole apua, en näe enää mitään ulospääsyä. olen ollut masentunut teiniiästä asti ja nyt olen jo aikuinen. tämä sairaus tappaa minut vielä. en ymmärrä miten kukaan on tästä selvinnyt.
ap
[/quote]
Käykö sua kukaan katsomassa?
Pääsisitkö ulos pienelle kävelylle?
Voimia lähetän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä selvisin. 4 vuotta siinä meni, Remeronia söin pitkään, muitakin kokeiltiin, ei mitään vaikutusta. Kävin terapiassa viikottain. Olin sairaalassakin kolmeen otteeseen. Lopulta löytyi oikea lääke Ixel, orgasmikykykin palasi.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 14:33"]miten voisin ruveta mihinkään näistä, kun makaan täällä sairaalassa sängyssä enkä edes pääse ylös. hädintuskin syömään kerran pari päivässä. hoidosta ei ole apua, en näe enää mitään ulospääsyä. olen ollut masentunut teiniiästä asti ja nyt olen jo aikuinen. tämä sairaus tappaa minut vielä. en ymmärrä miten kukaan on tästä selvinnyt. ap [/quote] Käykö sua kukaan katsomassa? Pääsisitkö ulos pienelle kävelylle? Voimia lähetän.
[/quote]
En halunnut kuolla. Ei minulla muuta johtotähteä tainnut olla. Kaikki muu mikä tuli selviytymisen jälkeen, oli vain ylimääräistä plussaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet mies, niin ei siitä kyllä mitenkään selviä, jos olet nainen niin kyllä sulle miehissä riittää lohduttajia ja hoivaajia joilla pääset siitä yli.
Lääkkeistä ei ollut mitään apua, vasta sähköshokkihoito tepsi. Nyt olen jälleen työelämässä ja elämäni kunnossa. :)
en ole päiväsairaalassa vaan ihan normi osastolla. pääsisin käymään ulkona mutta ei voimat riitä kun ei meinaa riittää perustoimintoihin. perhe ja mies käy katsomassa aina kun pääsee. minulla on ulkoiset asiat ok, eli ei mitään "syytä" tähän, olen vaaan sairastunut.
ap
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 14:40"]Lääkkeistä ei ollut mitään apua, vasta sähköshokkihoito tepsi. Nyt olen jälleen työelämässä ja elämäni kunnossa. :)
[/quote]
miten tuo hoito auttoi? osaatko kertoa tarkemmin? olen kuullut siitä joskus ja lääkärikin ohimennen maininnut mutta lääkkeitä vielä toistaiseksi yritetään löytää oikeita. voisitko kertoa tuosta sähköshokkihoito kokemuksesta hiukan?
ap
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 14:43"]en ole päiväsairaalassa vaan ihan normi osastolla. pääsisin käymään ulkona mutta ei voimat riitä kun ei meinaa riittää perustoimintoihin. perhe ja mies käy katsomassa aina kun pääsee. minulla on ulkoiset asiat ok, eli ei mitään "syytä" tähän, olen vaaan sairastunut.
ap
[/quote]
No, aina taustalla on syitä. Ei ulkoisia vaan psyykkisiä vaikkei niitä tiedostakaan.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 14:43"]
en ole päiväsairaalassa vaan ihan normi osastolla. pääsisin käymään ulkona mutta ei voimat riitä kun ei meinaa riittää perustoimintoihin. perhe ja mies käy katsomassa aina kun pääsee. minulla on ulkoiset asiat ok, eli ei mitään "syytä" tähän, olen vaaan sairastunut. ap
[/quote]
Itse olen erityisen herkkä ja koin asiat tosi vahvasti. Minulla oli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelkoa jne. Kaikki oli periaatteessa kunnossa, paitsi että vanhempani ja sukulaiseni olivat alimmasta helvetistä ja lapsuuteni ja nuoruuteni oli täysin traumaattinen. Oleellista on se mikä ei näy, ei se mikä näkyy. Usein vielä alitajuista, johon ei saa otetta.
AIKA, ITSETUTKISKELU, luontaistuotteet/lääkkeet, oma rauha, armollisuus itseä kohtaan, muutama hyvä tyyppi neuvomassa/auttamassa/tukemassa, aluksi helppoja töitä, jotka eivät rasita mieltä, vaan korkeintaan kroppaa. Mieluiten yksin tehtäviä. Uskallus kohdata omat pelot. Olin 9-vuotiaasta noin 32-vuotiaaksi masentunut.