Lue keskustelun säännöt.
Tyylisi teininä + sen innoittajat?
31.01.2015 |
Millainen tyyli sinulla oli teininä, mitä mieltä olet siitä itse jälkikäteen? Mistä sait innoituksen tyylillesi tuolloin?
Olin teini 90-luvun puolivälissä-lopussa. Omalla kohdalla teini-ikään on kuulunut kaiken mahdollisen kokeilu tyylillisesti ja tyyliä määritti/muutti usein se, että keneen olin ihastunut tai kenen seurassa liikuin. Tarkoitan että jos olin ihastunut johonkin hevariin, halusin itsekin näyttää hevarilta ja jos johonkin sporttiseen tyyppiin niin sitten sporttiselta. Tai jos ihastuksella oli joku tyttöystävä, niin sitten häneltä (logiikalla, että tästä seuraa se, että ihastus voi ihastua minuun....) Hirveästi julkkis-tyyli-ikoneita ei minulla ollut.
Yläasteella olin välillä koko mustissa hiuksia myöten (eivät tod sovi minulle), oli liekkipaitaa ja maiharia. Välillä taas blondasin hiukset ( =keltainen lopputulos) ja käytin hempeitä neuleita, farkkuja, olkalaukkua. Välillä halusin olla hippi ja hiihtelin sammareissa, tennareissa ja isäni poolopaidassa, rastoittuvassa tukassa. Joskus tyyli-ikonini oli salkkareiden Miia =D Toisinaan taas tosi pissis tiukassa, lyhyessä hupparissa, leveälahkeisissa lantioleviksissä ja skeittikengissä, Eastpak-reppu polvien takana roikkuen, siideriä kitaten.
Tämä asia tuli minulle mieleen siitä, että olen lueskellut kaikenlaisia tyyliblogeja jo kauan, ja mukaan on mahtunut teini-ikäistenkin blogeja. Monella on tosi kiva, hyvä ja oma tyyli jo tosi nuorena. Minusta jotenkin tuntuu, että koko koulussamme silloin 90-luvulla ei ollut yhtään ketään, jonka tyyli olisi näyttänyt yhtä hyvältä ja hallitulta. Ja olisiko myös niin, että porukka ei olisi ollut niin hirveän kiinnostunutta edes muodista/vaatteista. Ehkä se on sitten tämä aika ja myös se että olen kotoisin pikkupaikkakunnalta (n. 5000 asukasta), liekö ollut toisin kaupungeissa.
Kommentit (19)
Äidin ja serkun vanhat vaatteet. Olin silloin yhtä miesmäinen kuin nykyisinkin. Tukka oli lyhyt ja valikoin löysiä ja poikamaisia vaatteita niistä, jotka sain. Mua luultiin usein pojaksi, enkä pannut pahakseni. Tietysti sain osakseni kaikenlaista lesbottelua ja huutelua, muttei kiinnostanut edes miettiä asiaa sen kummemmin. (Joo, en ole hetero, mutta aloin kiinnostua muista ihmisistä vasta aikuisena, joten en tuolloin tajunnut asiaa) Pidin huutelijoita niin vajukkeina, etten voinut millään ottaa niitä tosissani. Se tuntui toisaalta hyvältäkin, kun sanoivat mua mieheksi. Eivät varmaan tarkoittaneet sitä niin. :D
Oli mulla yltiötyttömäinen kausikin. Kasvatin tukkaa ja valitsin vähän erilaisia vaatteita. Ei mulla mitään tyyliä kyllä ollut. Kyllästyin aika pian. Ei se vaan tuntunut hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin halusin joskus tarkoituksella näyttää pojalta, vaikka en siis ole koskaan ollut epävarma heteroudestani, mutta jostain syystä näin. Oli tyytyväinen kun ihmiset luulivat minua pojaksi. Olin tuolloin jotain 11-12v ja luulen näin jälkikäteen sen liittyneen siihen, että en osannut käsitellä kehoni muutoksia (rinnat, lantio jne) kun ne alkoivat tuossa iässä. Tyyli-innoittaja tuossa vaiheessa oli isän vaatekaappi. Onneksi ei kestänyt kauaa ja löysin naisen sisältäni ja osasin iloita siitä =D
Teininä olin gootti vai mikä lie. Innoituksena tyyliin oli monet metallibändit, ja tarve poiketa massasta.
Olin teini 90-luvulla. Pukeuduin löysiin farkkuihin ja maustoin pukeutumista kirpparillöydöillä. Tärkein inspiraation lähde oli Seventeen -lehden juttusarja, johon oli kuvattu paikallisten highschool-oppilaiden oikeaa arkipukeutumista.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 13:41"]
Teininä olin gootti vai mikä lie. Innoituksena tyyliin oli monet metallibändit, ja tarve poiketa massasta.
[/quote]
Miten metallibändit voivat innoittaa goottityyliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 13:41"]
Mäkin halusin joskus tarkoituksella näyttää pojalta, vaikka en siis ole koskaan ollut epävarma heteroudestani, mutta jostain syystä näin. Oli tyytyväinen kun ihmiset luulivat minua pojaksi. Olin tuolloin jotain 11-12v ja luulen näin jälkikäteen sen liittyneen siihen, että en osannut käsitellä kehoni muutoksia (rinnat, lantio jne) kun ne alkoivat tuossa iässä. Tyyli-innoittaja tuossa vaiheessa oli isän vaatekaappi. Onneksi ei kestänyt kauaa ja löysin naisen sisältäni ja osasin iloita siitä =D
[/quote]
Mä olen ollut epävarma sekä seksuaalisuudesta että sukupuolesta. Murrosiän muutokset oli jollain tavalla todella häiritseviä. Toisaalta oli mukavaa, kun olin tulossa aikuiseksi, mutta sitten se taas ei tuntunut oikealta. En ole koskaan löytänyt naista itsestäni. Ei se mitään. :D Mä olen onnellinen näin. Kyllä mä joskus pynttäydyn, mutta pidän sitä lähinnä jonain ristiinpukeutumisena jollain tavalla. Mä ymmärrän hyvin miespuolisia transvestiitteja. Mulla tää on jotain samanlaista. Kai mä olen joku autogynefiliatapaus.
Se tunne oli jotenkin mahtava, kun luultiin pojaksi. Vielä nykyisinkin se vaan tuntuu hyvältä.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 13:41"]
Teininä olin gootti vai mikä lie. Innoituksena tyyliin oli monet metallibändit, ja tarve poiketa massasta.
[/quote]
Miten metallibändit voivat innoittaa goottityyliin?
[/quote]
Oikein hyvin, sillä eihän sitä teininä mistään gootti-ideologiasta ollut kiinnostunut. Siihen aikaan oli muutenkin tapana kutsua ketä vaan tummahkon tyylin edustajaa gootiksi. Siksi myös sanoin olleeni gootti vai mikä lie, kun en tarkemmin tiedä mikä olin. Ulkoisesti gootti? Joku voi sanoa, että metallisti, mutta ei sekään syystä tai toisesta tuntunut omalta nimitykseltä. Ehkä siksi, että metallisteiksi itseään tituleeranneet naiset olivat ulkoisesti hyvin eri näköisiä kuin itse ja muut "gootit". Vähemmän naisellisia siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pukeuduin ylä-aste ikäisenä löysin vaatteisiin ja yritin muutenkin olla poikamainen, vaikka en ehkä tarkoituksella. Viihdyin vain paremmin löysissä ja mukavissa vaatteissa. Sitten amiksessa koin herätyksen fiftariin ja sillä tiellä olen vähän vieläkin.
90-luvun alkuvuodet teini, hip hop, sitten tuli tekno ja sitten taas 2002 hip hop. Minkä ikäisenä pitäisi teistä lopettaa trendityyleillä pukeutuminen? 36-vuotiaaksi asti, pukeuduin kuin Jennyfer Lopez ()itsekin on vanhempi) tai Beyonce, sitten oli ihan pakko lopettaa olla cool tai mitään hiton trendikästä, vain jotain nättiä, siistiä ja aviomieni takia seksikästä päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin aikas massateini: ensin oli farkkuhaalarit & poolo, sitten levikset. pikkureppu, tutteja kaulassa. pilottitakkikin piti saada ja ne hemmetin tolppakorot, jolla ei pystynyt kuin seisomaan ! ainoa persoonallinen asuviritelmä, jonka muistan oli isän vanha keltainen huppari punaisen kiiltävän vyön (jonka siis pistin sen hupparin päälle ) kanssa :D . teini-iän lopussa aloin sitten gootteilla (noin 17-vuotiaana) mikä tarkoitti mustaa huulipunaa, kirppikseltä ostettua pitkää mustaa nahkatakkia, pitkää mustaa tukkaa.. mitään tyyli-idoleja en muista minulla olleen missään vaiheessa
t vm.80
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 13:52"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 13:41"]
Teininä olin gootti vai mikä lie. Innoituksena tyyliin oli monet metallibändit, ja tarve poiketa massasta.
[/quote]
Miten metallibändit voivat innoittaa goottityyliin?
[/quote]
Oikein hyvin, sillä eihän sitä teininä mistään gootti-ideologiasta ollut kiinnostunut. Siihen aikaan oli muutenkin tapana kutsua ketä vaan tummahkon tyylin edustajaa gootiksi. Siksi myös sanoin olleeni gootti vai mikä lie, kun en tarkemmin tiedä mikä olin. Ulkoisesti gootti? Joku voi sanoa, että metallisti, mutta ei sekään syystä tai toisesta tuntunut omalta nimitykseltä. Ehkä siksi, että metallisteiksi itseään tituleeranneet naiset olivat ulkoisesti hyvin eri näköisiä kuin itse ja muut "gootit". Vähemmän naisellisia siis.
[/quote]
Tunnistan tämän gootti = metallimusiikin kuuntelija = mikä tahansa mustanpuhuvasti pukeutuva tuonelantienviitta -ajattelun 90-luvun pikkupitäjästä. Itse siis kys. lajin edustaja ja ajattelin itsekin asian näin olevan. Tiedon puutetta sitten varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up! Olin siideripissis sen koko merkityksessä. Ihailin Britneytä ja siitä tuleekin mieleen lantiofarkut. Kohtahan ne varmaan on taas muotia.
Mä kanssa ihailin Britneytä, mutta en muista että olisin ikinä yrittänyt näyttää siltä. Mun tyyli-ikoineita olivat Sporty Spice ja vähän myöhemmin Avril Lavigne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perus farkut ja neule. Ei mitään ihmeempiä innoittajia. Ei ole muotihommat kiinnostaneet koskaan.
flanellipaidat, revityt farkut, tennarit ja pitkä tukka. Grunge
En tiedä sopiiko tämä kategoriaan, koska olin jo opiskelemassa. Silloin alkoi TV:ssä Desperate Housewives ja tyyli-ikonini oli Gabrielle Solis. Harmi että hänen käyttämänsä satiini-minimekot ja piikkikorkosandaalit hirveen huonosti istui silloiseen asuinpaikkaani Martinlaaksoon. Nimim. Tyyli ja vaatteet hukassa
Teininä toisilla oli Micmac ja sitten kaikilla samat farkut samoilla kuvioilla mun mielestä se oli tylsää mennä vaan jonkun massan mukana eikä mitään persoonaa.
Mulla ei mitään tyyli-ikonia ollut. Mä aikasemmin pukeuduin niin että ei olisi kylmä vaan lämmin kun oon vilukissa. Mä aloin silloin käyttää farkkuja ja mulla oli farkkutakki ja joku neule. Kerrospukeutuminen oli jo aikasemmin ja silloin ja vieläkin. Värit ja värien yhteensopivuus myös.
Liian isot urheiluhenkiset yläosat, kuten Filan ja ubercoolin Dieselin hupparit ja tiukat leveälahkeiset farkut. Innoittajina oli lähinnä kaverit koska kaikilla sama ”tyyli”.
Hanoi Rocks