Minua ihmetyttää, että miksi Suomessa on niin monia synkkiä joululauluja.
Esim. Konsta Jylhän joululaulussa pieni lapsi vie kylmässä ja pimeässä yksin kynttilää äidin haudalle, varpunen jouluaamuna-laulussa se varpunen paljastuu laulussa mainitun tytön kuolleeksi veljeksi joka on lintuna tullut käymään maan päälle tai että "Hetken kestää elämä ja sekin synkkää ja ikävä".
Kommentit (22)
Suomalaisessa estetiikassa suru ja kärsimys on ylevämpää ja kauniimpaa kuin pinnallinen ruotsalais- tai amerikkalaistyylinen iloittelu. Pätee myös jouluna.
Se on se protestantismin henki, kärsimys on ilomme.
Hetken kestää elämää -synkistely on ruotsalainen ja aivan yhtä ankea alkuperäisessä versiossa.
Ei se ole luterilaisuutta vaan venäläistä melankoliaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisessa estetiikassa suru ja kärsimys on ylevämpää ja kauniimpaa kuin pinnallinen ruotsalais- tai amerikkalaistyylinen iloittelu. Pätee myös jouluna.
Sääli kyllä. Pidän enemmän jälkimmäisestä tyylistä.
Tuo on niin totta. Monet suomalaiset joululaulut on lähinnä itkuvirsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisessa estetiikassa suru ja kärsimys on ylevämpää ja kauniimpaa kuin pinnallinen ruotsalais- tai amerikkalaistyylinen iloittelu. Pätee myös jouluna.
Sääli kyllä. Pidän enemmän jälkimmäisestä tyylistä.
No hejsan hopsan falleralleraa vaan sinullekin, *******.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole luterilaisuutta vaan venäläistä melankoliaa.
Tottakai se on luterilaisuutta. Laulut ja sananlaskut kaikki samaa melankoliaa ja kurjuutta. Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Jumala pudottaa kuuman kiven päähän. Rangaistuksia ilman rakkautta.
Joululaulut on synkistelyä ja kun facessa joulukuvia katselee, niin aina sinne joku hautakivikuva saadaan mukaan ängättyä. Että jos oli riemukasta, niin kyllä se viimestää tuossa karisee...
Vierailija kirjoitti:
Se on se protestantismin henki, kärsimys on ilomme.
Tuo on vähän virheellinen stereotypia. Ruotsi ja Tanskakin ovat perinteisesti protestanttisia maita, Yhdysvalloista puhumattakaan, ja noissa maissa joulu (ja muutkin juhlat) ovat huomattavasti iloisempia juhlia.
Katoliset kritisoivat Martti Lutheria juuri liiallisen maallisen iloittelun sallimisesta.
Nuo perinteisimmät laulut ovat ajalta, jolloin elämä oli kurjaa ja lapsikuolleisuus oli korkea
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se protestantismin henki, kärsimys on ilomme.
Tuo on vähän virheellinen stereotypia. Ruotsi ja Tanskakin ovat perinteisesti protestanttisia maita, Yhdysvalloista puhumattakaan, ja noissa maissa joulu (ja muutkin juhlat) ovat huomattavasti iloisempia juhlia.
Katoliset kritisoivat Martti Lutheria juuri liiallisen maallisen iloittelun sallimisesta.
Älä sinä anna todellisuuden pilata hyvää tarinaa.
Sylvian Joululaulu kertoo mustapääkertusta (lintu), jonka silmät on puhkaistu, jotta se yölaulajana houkuttelisi lajitovereita metsästäjien verkkoihin päivisin, koska kyseisten lintujen kieliä pidettiin suurena herkkuna.
On kansa köyhä ja siksi jää.
Katajainen kansa syö petäjäistä leipää.
Suomen kansan elämä on ollut niin kovaa, ettei joululaulujen murheellisuus ihmetytä.
Suomessa on vuosisatoja kärsitty kovasti ja eletty muiden vallan alla. Täällä on kuoltu nälkään ja sairauksiin ja jouduttu lähettämään nuoria miehiä kuolemaan kaukaisiin maihin kruunupäiden puolesta. Tänne on hyökätty raakuuksia tekemään ja ryöstämään ennestäkäänkin köyhää kansaa. Onko ihme, jos runoissa, lauluissa ja taiteessa on usein melankolinen sävy.
Taitoni toivat maailman turut
kauneimmat laulut antoivat surut
viuluni soi kuin soittaisi urut...
Juoppojoukko hiipii alta sillan, aaaltaaa siiillan. Vääkiijuomaa tarjoo kunnon väki, kunnoon vääkii
Tip tap tip tap, toontut saaammuu.