Pikkukylissä kiusaaminen on aika raakaa henkistä väkivaltaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kiusaaminen on pahempaa jossakin maaseudulla pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa.

Jos pienellä paikkakunnalla joutuu kaikkien silmätikuksi, niin voihan se olla aika karmea kokemus.

Miten se silmätikuksi joutuminen eroaa maalla verrattuna siihen että joutuu silmätikuksi kaupungissa?

muuta stasiin saat valita mihin jengiin kuulut. vittuako olet muuttanut järkeville paskaasi jauhamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kiusaaminen on pahempaa jossakin maaseudulla pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa.

Miksi maalla ihmiset tuntisivat toisensa yhtään sen paremmin kuin kaupungeissa?

Ainakin täällä on paljon uskovaisia, jotka käyvät samoissa hartaustilaisuuksissa joten monet tuntevat toisensa. Klubin ulkopuolisia sitten toljotellaan ja paheksutaan.

On kai kaupungeissakin yhteisöjä joissa ihmiset tuntee toisensa. Mun käsittääkseni kaikkein uskonnollisimmillakaan seuduilla kaikki ei kuitenkaan kuulu samaan yhteisöön.

Itse asun maalla. Lähimmässä naapurissa en muista käyneeni koskaan vaikka olen asunut tässä 40 vuotta ja naapuri vielä pitempään. Sitte taas toisaalta tunnen hyvinkin paljon ihmisiä muutaman kymmenen kilometrin säteellä. He ovat esim. työkavereitani tai käyvät samoissa harrastuksissa tai muuten kuuluvat samoihin yhteisöihin kanssani.

Eräässä pohjoispohjalaisessa pikkukylässä on useampi itsemurhatapaus, jotka ovat johtuneet kiusaamisesta. Tällaiset pikkukylät ovat helvetin esikartanoita. Nykyään kiusaaminen on levinnyt myös nettiin. On se kumma, kun tätä ilmiötä ei saada kitkettyä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kiusaaminen on pahempaa jossakin maaseudulla pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa.

Jos pienellä paikkakunnalla joutuu kaikkien silmätikuksi, niin voihan se olla aika karmea kokemus.

Miten se silmätikuksi joutuminen eroaa maalla verrattuna siihen että joutuu silmätikuksi kaupungissa?

Kaupungissa tuskin voi päätyä kaikkien silmätikuksi, ainakaan jos ei ole julkkis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kiusaaminen on pahempaa jossakin maaseudulla pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa.

Jos pienellä paikkakunnalla joutuu kaikkien silmätikuksi, niin voihan se olla aika karmea kokemus.

Miten se silmätikuksi joutuminen eroaa maalla verrattuna siihen että joutuu silmätikuksi kaupungissa?

Kaupungissa tuskin voi päätyä kaikkien silmätikuksi, ainakaan jos ei ole julkkis.

Ei siihen ole ihan helppoa päästä maallakaan.

Oikeasti maalla asuu hyvin monenlaisia ihmisiä. Maalla voi olla ehkä vaikeampi löytää samanhenkisesti ajattelevia ja ainakin niitä joutuu hakemaan vähän pidemmillä etäisyyksillä kuin kaupungissa jossa väestöä on muutenkin tiheämmässä. Sen sijaan mun käsitityksen mukaan maalla harvemmin ihmetellään sitä erilaisuutta tai sitä että lähdetään vaikka harrastuksen tai kavereiden perässä kymmenien tai joskus jopa satojen kilometrien päässä.

Silmätikuksi maalla ei pääse sillä että ei ole omassa kylässä yhteisöllinen tai että ne yhteisöt on jossakin etäämällä. Silmätikuksi pääsee toki kuulumalla yhteisöön mutta samalla vastustamalla kaikki ko yhteisön periaatteita, mutta tuossa suhteessa itse ajattelen että ei ole niinkään väliä sillä onko yhteisö maalla vai kaupungissa. On harhaa kuvitella että maalaiskylä olisi yksi yhtenäinen yhteistä johon kaikki kuuluu automaattisesti tai johon kaikkien on pakko kuulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kiusaaminen on pahempaa jossakin maaseudulla pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa.

Jos pienellä paikkakunnalla joutuu kaikkien silmätikuksi, niin voihan se olla aika karmea kokemus.

Miten se silmätikuksi joutuminen eroaa maalla verrattuna siihen että joutuu silmätikuksi kaupungissa?

Kaupungissa tuskin voi päätyä kaikkien silmätikuksi, ainakaan jos ei ole julkkis.

Miten se onnistuu mielestäsi maalla jos ei edes tunneta niitä lähinaapureita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kiusaaminen on pahempaa jossakin maaseudulla pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa.

Miksi maalla ihmiset tuntisivat toisensa yhtään sen paremmin kuin kaupungeissa?

Ainakin täällä on paljon uskovaisia, jotka käyvät samoissa hartaustilaisuuksissa joten monet tuntevat toisensa. Klubin ulkopuolisia sitten toljotellaan ja paheksutaan.

Uskonnollisissa yhteisöissä varmasti tapahtuu kisaamista siinä missä muissakin yhteisöissä. Kannattaako siihen kuitenkaan etsiä syytä siitä että kiusaaja sattuu elämään pikkukylässä vai olisiko syy paremmin löydettävissä kiusaajasta ja ko uskonnollisen yhteisön säännöistä ja tavoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kiusaaminen on pahempaa jossakin maaseudulla pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa.

Miksi maalla ihmiset tuntisivat toisensa yhtään sen paremmin kuin kaupungeissa?

Maalla jäädään asumaan taloon ja tilalle jossa esivanhemmat ovat olleet jo 11 sukupolvea. Siinä maailmankuva muuttuu pahimmillaan sellaiseksi että se oma elämä on maailman keskipiste. Samoin jos alkuasukkailla oli jotakin riitaa, he opettivat jälkikasvunsakin inhoamaan jotakin sukua vaikka kenelläkään ei ole oikein mitään hajua mistä kaikki alkoi. Maalaiset ovat myös sukua toisilleen. Sukulaisriitoja tulee kun vanhemmat suosivat vain yhtä lasta. Suvaitsevaisuus ja maailmankuva ei pääse kehittymään jos kulkee ainoastaan tuvan ja navetan väliä. Kaupunkilaiset yhtälailla ovat maalta lähtöisin ja ovat siis samanlaisia kiusaamaan kuin maalaiset. Mutta kuten alkuperäinen kommentoija sanoi, kiusaaminen on pahempaa jossakin maaseudulla pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa.[

Tapahtuu myös työpaikoilla isoissa kaupungeissa. Kollega kiusaa mua,solvaa, mut ei tiedä että kun tilaus loppuu kuun vaihteessa, lähden enkä tule takaisin. Kaksivuoroduuni ja huonot työajat, joten heti ei halukasta tilalle löydy, joten jollekulle tulee aluksi 13-tuntisia päiviä, hä hä, siitä saa. No saa rahaakin kyllä eli hyväntekijä oon kiäh kiäh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kiusaaminen on pahempaa jossakin maaseudulla pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa.

Miksi maalla ihmiset tuntisivat toisensa yhtään sen paremmin kuin kaupungeissa?

Maalla jäädään asumaan taloon ja tilalle jossa esivanhemmat ovat olleet jo 11 sukupolvea. Siinä maailmankuva muuttuu pahimmillaan sellaiseksi että se oma elämä on maailman keskipiste. Samoin jos alkuasukkailla oli jotakin riitaa, he opettivat jälkikasvunsakin inhoamaan jotakin sukua vaikka kenelläkään ei ole oikein mitään hajua mistä kaikki alkoi. Maalaiset ovat myös sukua toisilleen. Sukulaisriitoja tulee kun vanhemmat suosivat vain yhtä lasta. Suvaitsevaisuus ja maailmankuva ei pääse kehittymään jos kulkee ainoastaan tuvan ja navetan väliä. Kaupunkilaiset yhtälailla ovat maalta lähtöisin ja ovat siis samanlaisia kiusaamaan kuin maalaiset. Mutta kuten alkuperäinen kommentoija sanoi, kiusaaminen on pahempaa jossakin maaseudulla pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa.[

Mä olen "jäänyt" asumaan taloon jossa on esivanhempani ovat asuneet. Silti en voi sanoa tuntevani lähinaapureita vaikka sama juttu ymmärtääkseni heillä sama suku on asunut talossa yli sukupolven. En tunne tässä kylässä varmaankaan puoliakaan ja jatkuvasti tulee myös vastaan niitä ihmisiä jotka eivät tiedä minusta oikeastaan mitää tai sitä että asun samassa kylässä. Sen lisäksi että en tunne vanhoja kyläläisiä kyllälle onneksi muuttaa jatkuvasti myös uusia ihmisiä. (toki myös muuttaa pois tai kuolee sekä tuttuja että tuntemattomia) Ei pikkukylässä kaikki automaattisesti tunne toisiaan. Ehkä niin oli joskus kun harrastukset ja omat yhteisöt oli pakko löytää muutaman kilometrin säteellä kun ei päässyt osallistumaan harrastuksiin vaikka lähitaajamassa tai muutaman kymmenen kilometrin päässä lähikaupungissa. Sen verran vanha minäkin ole jo että ei noin ole ollut useampaan vuosikymmeneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kiusaaminen on pahempaa jossakin maaseudulla pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa.

Miksi maalla ihmiset tuntisivat toisensa yhtään sen paremmin kuin kaupungeissa?

Maalla jäädään asumaan taloon ja tilalle jossa esivanhemmat ovat olleet jo 11 sukupolvea. Siinä maailmankuva muuttuu pahimmillaan sellaiseksi että se oma elämä on maailman keskipiste. Samoin jos alkuasukkailla oli jotakin riitaa, he opettivat jälkikasvunsakin inhoamaan jotakin sukua vaikka kenelläkään ei ole oikein mitään hajua mistä kaikki alkoi. Maalaiset ovat myös sukua toisilleen. Sukulaisriitoja tulee kun vanhemmat suosivat vain yhtä lasta. Suvaitsevaisuus ja maailmankuva ei pääse kehittymään jos kulkee ainoastaan tuvan ja navetan väliä. Kaupunkilaiset yhtälailla ovat maalta lähtöisin ja ovat siis samanlaisia kiusaamaan kuin maalaiset. Mutta kuten alkuperäinen kommentoija sanoi, kiusaaminen on pahempaa jossakin maaseudulla pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa.[

Missä ne pikkupaikkakunnat on jossa kaikki tuntee toisensa? Ystävät ja myös ne lähimmät sukulaiset on ehkä muuttanut opiskelun rain työn perässä kaupunkiin. Maalle on muuttanut vaikka etätöihin ja rauhaa etsimään kaupungista joku joka ei kylässä ole koskaan asunutkaan. Syntyy lapsia ja kasvaa lapsia/nuoria joita ei ole edes koskaan tavannut siitä huolimatta että he olisivat kumminkaiman kautta sukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kiusaaminen on pahempaa jossakin maaseudulla pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa.

Miksi maalla ihmiset tuntisivat toisensa yhtään sen paremmin kuin kaupungeissa?

Maalla jäädään asumaan taloon ja tilalle jossa esivanhemmat ovat olleet jo 11 sukupolvea. Siinä maailmankuva muuttuu pahimmillaan sellaiseksi että se oma elämä on maailman keskipiste. Samoin jos alkuasukkailla oli jotakin riitaa, he opettivat jälkikasvunsakin inhoamaan jotakin sukua vaikka kenelläkään ei ole oikein mitään hajua mistä kaikki alkoi. Maalaiset ovat myös sukua toisilleen. Sukulaisriitoja tulee kun vanhemmat suosivat vain yhtä lasta. Suvaitsevaisuus ja maailmankuva ei pääse kehittymään jos kulkee ainoastaan tuvan ja navetan väliä. Kaupunkilaiset yhtälailla ovat maalta lähtöisin ja ovat siis samanlaisia kiusaamaan kuin maalaiset. Mutta kuten alkuperäinen kommentoija sanoi, kiusaaminen on pahempaa jossakin maaseudulla pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa.[

Missä ne pikkupaikkakunnat on jossa kaikki tuntee toisensa? Ystävät ja myös ne lähimmät sukulaiset on ehkä muuttanut opiskelun rain työn perässä kaupunkiin. Maalle on muuttanut vaikka etätöihin ja rauhaa etsimään kaupungista joku joka ei kylässä ole koskaan asunutkaan. Syntyy lapsia ja kasvaa lapsia/nuoria joita ei ole edes koskaan tavannut siitä huolimatta että he olisivat kumminkaiman kautta sukua.

Täälläpäin on paluumuuttajia. Ruuhkavuotensa kaupungissa asuneita ja rikastuneita. Remontoivat itselleen kivan ok talon hyvältä paikalta. Etätyötä tekeviä nuoria perheitä on pari. Muuttavat maalle takaisin isovanhempien helmoihin lähelle tukiverkkoja. Tosin heidän lapsensa ovat usein kovin täynnä itseään ja ovat koulumaailmassa hankalia tapauksia. Liekö siinäkin joku juttu miksi vanhemmat ovat halunneet maalle omiin oloihin, pienempiin ympyröihin. Muutama perheellinen opettaja löytyy. Niin suulaita ja epäammattimaisesti käyttäytyviä että tuskin heillä olisi saumaa kaupunkilaiskouluihin päästä opettajan töihin. Haukkuvat lapsia oppimisvaikeuksista julkisesti. Yksi maallemuuttanut kouluttamaton onnenonkijanainen huijasi peräkamarin pojan naimisiin. Mutta melkein kaikilla on joku yhteys asumispaikkaansa. Monikaan ei tunne sukujuuriaan. Varmaan välien viilentyminen on aiheuttanut sen. Ihanaa tosin olisi jos maalla olisi niin hyvää mitä maalla asumiseen tyytyväiset kertovat. Jokainen koulutiensä onnettomassa pienessä kyläkoulussa aloittaneena tietää kyllä mitä tarkoitan.