Tiimikaveri, joka ei osallistu yhteisiin töihin
Kaikkien meidän työmäärät näkyvät kaikille, joten tekemättömyys on helppo huomata. Kyseinen henkilö kuitenkin vaatii jatkuvasti esimieheltä lisää tekijöitä. Tilanne on jatkunut jo vuosia.
Lähinnä nyt kiinnostaa, mikä tuollaista ihmistä vaivaa? Laiskuus tietenkin, mutta mikä muu? Kokee olevansa etuoikeutettu? Pitää kollegoita ja esimiestä tyhminä? Joku persoonallisuushäiriö?
Jos joku muu on ollut samassa tilanteessa, miten olette toimineet?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko vika kumminkin olla teissä, jotka teette tunnollisesti kaiken ja piilotatte työpaikan todelliset ongelmat?
Itse en ainakaan "tee tunnollisesti kaikkea". Pidän normaalisti kaikki tauot, enkä ikinä tee ilmaisia ylitöitä. En edes koe rehkiväni mitenkään, mutta silti saan aikaan 10-15 kertaa enemmän kuin tuo kollega, josta kirjoitin.
Syy on yksinkertaisesti siinä, että kyseinen henkilö käyttää työpäivänsä lähes pelkästään työtuttujen kanssa jutusteluun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko palkka? Tuli. Tuliko pakollinen tehtyä? Tuli. Kuoliko kukaan? Ei. Siinä kolme kysymystä omaan hyvinvointiini töissä. Jos joku haluaan ponnistella enemmän ja kiillottaa omaa kruunuaan se ei ole minun ongelma. Ja kiltiskö pitäisi niiata työnantajalle kyllä pomo vain kärkkäästi sanoa epäkohdista? En minä aio ainakaan ponnistella yhtään enempää ennen kuin epäkohtiin puututaan.
Ymmärrätkö, että sinä uuvutat kollegasi, ja että he inhoavat sinua?
Itse sinä itsesi uuvutat. Käsitätkö miten epämiellyttävää on, kun joku kaltaisesi ns. rivityöntekijä hönkii niskaan ja kyttäilee työkavereitaan. Varmaan väsyttää ihan saatanasti, kun pitää muidenkin työpanoksia kontrolloida oman työn ohella. Pilaat työilmapiirin, kun muut joutuvat olemaan takiasi varpaisillaan. Ettet vaan kuitenkin olisi eräässä hoitoalan hommassa.
Tämä tuli myös itselläni mieleen. Omalla työpaikallamme tiimistämme lähti kaksi henkilöä pois, toinen eläkkeelle, ja toinen jäi perhevapaalle. Tiimissämme on henkilö, joka kokee suurta painetta siitä, että työt hoituvat entiseen malliin kahden henkilön puuttumisesta huolimatta. Hän on luoteeltaan sellainen henkilö, joka kaipaa jatkuvasti kiitosta ja hyvää palautetta, joten hän ei kestä sitä, jos työt tehdään myöhässä tai huolimattomasti kiireellä.
Lopputuloksena tämä yksi henkilö tekee omasta aloitteesta järjettömän pitkiä päiviä, sekä työskentelee välillä myös viikonloppuisin, vaikka meillä ei ole edes mitään ylityölupaa viikonlopuille. Hän on jatkuvasti väsynyt ja stressaantunut, ja syyllistää meitä muita, koska emme tee yhtä paljon. Hän ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän, että tällä toiminnalla hän vaan heikentää koko tiimin asemaa, sillä tällä hetkellä tilanne näyttää johdon silmin siltä, että työt hoituvat kahden henkilön puuttumisesta huolimatta entiseen malliin, joten meidän tiimiin ei siis tarvitse palkata uusia työntekijöitä. Liialla ahkeruudella hän siis vaan kaivaa omaa hautaa, emmekä saa apukäsiä.
Ymmärrän siis ihan täysin sen, että töissä tehdään se mikä pystytään ja jaksetaan, mutta loputtomiin ei tarvitse venyä.