Pitääkö ihmisestä olla jotakin hyötyä muille ihmisille, jotta hänen elämänsä olisi arvokas?
Otsikossa kysymys.
Mietin vaan, että yhteiskunnassamme elää paljon ihmisiä, joilla ei ole diagnosoitu fyysisiä eikä psyykkisiä sairauksia, mutta jotka eivät siitä huolimatta ole kyenneet selviytymään työelämässä tai eivät ole pystyneet auttamaan muita ihmisiä. Näillä "väliinputoajilla" voi olla kuitenkin ns. hyvä elämä, he harrastavat intensiivisesti jotakin tai saavat muuten vain ajan kulumaan mukavalla tavalla ihan itsekseen.
Eli täytyykö ihmisen käydä ansiotöissä tai tehdä vapaaehtoistyötä ollakseen yhteiskuntakelpoinen tai arvokas?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan niin päin, että ihmisellä on tarve olla arvokas muille ja osa yhteisöä. Yksinäinen, muista erkaantunut ihminen on onneton.
Muista että ihmiset on erilaisia. Introvertti, ekstrovertti yms.
Vierailija kirjoitti:
Ap tarkoittanee yhteiskuntamme vapaamatkustajia?
Itse ajattelen näin, että jokainen terve ihminen osallistuu yhteiskuntamme rakentamiseen ja ylläpitoon omalta osaltaan. Jos joku ei osallistu, niin ei kai häntä voi terveeksi sanoa. Aina siellä on jokin syy, joko fyysinen tai psyykkinen tai henkinen, jonka vuoksi ihminen syrjäytyy. Ei normaali ihminen voi ajatella niin että jää sosiaalitukien varaan pelkäksi yhteiskunnan elätiksi.
Ei kai kukaan jättäydy tarkoituksella tukien varaan. En ole kuullut kenestäkään joka olisi ajatellut nuorena elävänsä aikuisena tukien varassa!
Vierailija kirjoitti:
Entäpä ne jotka tulevat tänne tekemään suoranaista haittaa?
Eikä heidän vanhemmat ole rakentaneet maatamme esim verorahoilla? Mites he tosiaan, työkykyisiä monet.
Meidän toimivassa yhteiskunnassa se on enemmän velvollisuus kuin oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan niin päin, että ihmisellä on tarve olla arvokas muille ja osa yhteisöä. Yksinäinen, muista erkaantunut ihminen on onneton.
Olen eri mieltä. Ihminen joka OMASTA halustaan on yksin ei ole onneton. Monet erakot on tällaisia. He ovat onnellisia yksinäisyydessään , muut ovat hädissään kun he ovat yksinäisiä. Kyse on ihmisen omasta elämästä , ei muiden. Hymy , iloinen mieli piristää omaa ja muidenkin mieltä. Esim tällä tavalla voi antaa panoksensa yhteiseen hyvään , jos ei muuten jaksa osallistua. Pitää muistaa sanonta kukin voimiensa mukaan.
Esim jokainen meistä maksaa veroja. Ostat tuotteen - alv24%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tarkoittanee yhteiskuntamme vapaamatkustajia?
Itse ajattelen näin, että jokainen terve ihminen osallistuu yhteiskuntamme rakentamiseen ja ylläpitoon omalta osaltaan. Jos joku ei osallistu, niin ei kai häntä voi terveeksi sanoa. Aina siellä on jokin syy, joko fyysinen tai psyykkinen tai henkinen, jonka vuoksi ihminen syrjäytyy. Ei normaali ihminen voi ajatella niin että jää sosiaalitukien varaan pelkäksi yhteiskunnan elätiksi.
Ei kai kukaan jättäydy tarkoituksella tukien varaan. En ole kuullut kenestäkään joka olisi ajatellut nuorena elävänsä aikuisena tukien varassa!
Tiedän henk.koht. muutamia, jotka eivät nyt sentään lapsesta, mutta nuoresta pitäen ovat päättäneet, etteivät mene töihin...eivätkä nyt 25 vuotta myöhemmin ole menneet.
Kotiäiti vissiin sitten täysin rupusakkia. Arvoton ihminen. Ei tuota mitään.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miten se arvo lasketaan. Minulla on sukulainen, joka on taloudellisesti tuottava yhteiskunnalle, mutta todellinen kusipää ja rasittava. Sitten on toinen, joka on mukava ja herkkä, ja jonka seurassa on ilo olla. Arvostan jälkimmäistä enemmän, ja itse asiassa maapallolle hän on parempi. Talouskeskeinen ajattelu haluaisi meidän ajattelevan, että työ on ainoa ihmisen mitta, mutta itse asiassahan se on vain orjuuttava tapa, joka ruokkii kulutusyhteiskuntaa.
Myös kusipäillä on yhtäläinen ja jakamaton ihmisarvo. Jokaisella on sama ihmisarvo katsomatta luonteeseen, ihonväriin tai tulotasoon. Jos diktaattori Putin ei tunnusta ihmisarvoa, niin siitä huolimatta hänelläkin on sama ihmisarvo, kuin "hyviksillä". Oikeuden pitäisi aina olla sokea ja tuomita teon, eikä ihmisen perusteella. Tässä tulee joskus ns. kansan mielestä vääriä tuomioita, koska kansa haluaa tuomita rikkaan kusipään kuolemanrangaistukseen. Mutta oikeuslaitoksen on tuomittava rikas pahis ja köyhä hyvis samasta teosta samalla mittarilla.
Näistä johtuen pidän presidentin armahtamisia epäreiluina. Loppujen lopuksi armahtaminen ei ole jakamattoman ihmisarvon periaatteen mukaista. Usein "hyvis" armahdetaan ja pahis istuu pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tarkoittanee yhteiskuntamme vapaamatkustajia?
Itse ajattelen näin, että jokainen terve ihminen osallistuu yhteiskuntamme rakentamiseen ja ylläpitoon omalta osaltaan. Jos joku ei osallistu, niin ei kai häntä voi terveeksi sanoa. Aina siellä on jokin syy, joko fyysinen tai psyykkinen tai henkinen, jonka vuoksi ihminen syrjäytyy. Ei normaali ihminen voi ajatella niin että jää sosiaalitukien varaan pelkäksi yhteiskunnan elätiksi.
Ei kai kukaan jättäydy tarkoituksella tukien varaan. En ole kuullut kenestäkään joka olisi ajatellut nuorena elävänsä aikuisena tukien varassa!
Tiedän henk.koht. muutamia, jotka eivät nyt sentään lapsesta, mutta nuoresta pitäen ovat päättäneet, etteivät mene töihin...eivätkä nyt 25 vuotta myöhemmin ole menneet.
Mutta ovatko he psyykkisesti terveitä???
Vierailija kirjoitti:
Esim jokainen meistä maksaa veroja. Ostat tuotteen - alv24%.
Työttömänä et pysty arvonlisäveroilla maksamaan niitä tukia ja kuluja yhteiskunnalle takaisin, joista kuukausittain pääset nauttimaan tekemättä mitään.
En ole koskaan kuullut ihmisestä joka olisi halunnut luoda uraa tukien varassa.
En usko, että kukaan muukaan tietää ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim jokainen meistä maksaa veroja. Ostat tuotteen - alv24%.
Työttömänä et pysty arvonlisäveroilla maksamaan niitä tukia ja kuluja yhteiskunnalle takaisin, joista kuukausittain pääset nauttimaan tekemättä mitään.
Puhutko nyt tänne muuttaneista? Heidän esi-isältään eivät ole rakentaneet tätä maata.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin menee, että jos haluaa hyötyä yhteiskunnasta, sen rakentamisen eteen ja ylläpitämiseksi täytyy antaa oma panoksensa. Olisi tosi kiva, että maailmamme olisi siinä jamassa, että rakentamiseen osallistuisivat ne harvat jotka sitä haluavat ja muut sitten heidän kustannuksellaan elävät mielekästä elämää intensiivisesti harrastaen.
Valitettavasti meidänkin yhteiskunnassa on paljon niitä oikeasti heikkoja, joilla ei ole mahdollisuus antaa omaa panostaan. Meidän on autettava heitä, koska se kuuluu inhimillyseeteen. Se on osa sitä, miksi täällä ei päde viidakon lait. Näen, että nämä jotka päättävät puhtaasta halusta heittäytyä vapaamatkustajiksi ovat todella itsekkäitä ihmisiä. He haluavat hyödyt, mutta eivät ole valmiitta auttamaan niitä joilla menee oikeasti huonosti.
Kaikesta huolimatta, sillä vapaamatkustajallakin on sama ihmisarvo kuin meillä muilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim jokainen meistä maksaa veroja. Ostat tuotteen - alv24%.
Työttömänä et pysty arvonlisäveroilla maksamaan niitä tukia ja kuluja yhteiskunnalle takaisin, joista kuukausittain pääset nauttimaan tekemättä mitään.
Aika suuri osa meistä saa enemmän kuin on maksanut.
Muutaman lapsen kotiäiti esim.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tarkoittanee yhteiskuntamme vapaamatkustajia?
Itse ajattelen näin, että jokainen terve ihminen osallistuu yhteiskuntamme rakentamiseen ja ylläpitoon omalta osaltaan. Jos joku ei osallistu, niin ei kai häntä voi terveeksi sanoa. Aina siellä on jokin syy, joko fyysinen tai psyykkinen tai henkinen, jonka vuoksi ihminen syrjäytyy. Ei normaali ihminen voi ajatella niin että jää sosiaalitukien varaan pelkäksi yhteiskunnan elätiksi.
Ei kai kukaan jättäydy tarkoituksella tukien varaan. En ole kuullut kenestäkään joka olisi ajatellut nuorena elävänsä aikuisena tukien varassa!
Olen kuullut useiltakin näin. Nuoruudessani tuli iso riita silloisen tyttöystävän kanssa. Hän suunnitteli elämäänsä tukien varaan. Minä olin sitä mieltä, että on hommattava ammatti ja mentävä töihin. Tyttöystäväni oli rikkinäisestä alkkisperheestä. Joten hänelle oli normaalia elää tukien varassa. Hänen mielestään vika oli aina jossain muussa, kuin omassa työhalussa. Paska duuni, paska yhteiskunta, paska liksa, paska sitä ja paska tätä. Koskaan hän ei ajatellut, että pitäisi itse ottaa vastuu omasta elämästä. (Juu, ero tuli lopulta...)
Juurikin oli telkkarissa Meeri Koutaniemi. Hänellä oli aivan loistava motto: Älä valita, ala valita.
m56
Käytännössä se inhimillisesti arvokas elämä ei oikein toteudu, jos elää yhteiskunnan minimitukien varassa.
Terveellinen ravinto on kallista.
Kuntoliikunta vaatii vähintään jalkineita ja vaatteita, sekä tarpeeksi terveellistä ruokaa.
Hyvä uni vaatii hyvän sängyn ja vuodevaatteita.
Ja sitä rataa sitä rahaa tarvitaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tarkoittanee yhteiskuntamme vapaamatkustajia?
Itse ajattelen näin, että jokainen terve ihminen osallistuu yhteiskuntamme rakentamiseen ja ylläpitoon omalta osaltaan. Jos joku ei osallistu, niin ei kai häntä voi terveeksi sanoa. Aina siellä on jokin syy, joko fyysinen tai psyykkinen tai henkinen, jonka vuoksi ihminen syrjäytyy. Ei normaali ihminen voi ajatella niin että jää sosiaalitukien varaan pelkäksi yhteiskunnan elätiksi.
Ei kai kukaan jättäydy tarkoituksella tukien varaan. En ole kuullut kenestäkään joka olisi ajatellut nuorena elävänsä aikuisena tukien varassa!
Tiedän henk.koht. muutamia, jotka eivät nyt sentään lapsesta, mutta nuoresta pitäen ovat päättäneet, etteivät mene töihin...eivätkä nyt 25 vuotta myöhemmin ole menneet.
Mutta ovatko he psyykkisesti terveitä???
Täysin työkykyisiä olisivat...ainakin tuossa kymmenisen vuotta sitten. En ole ollut viime aikoina tekemisissä. Eli (ainakaan tietääkseni) mistään psyykkisestä tekijästä ei ollut kyse. Täysin laiskuudesta ja siitä, ettei työt kiinnosta kun rahaa saa tekemättä mitään.
Eli lapseton ei hyödytä koska hän ei synnytä veronmaksajia?