Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö ihmisestä olla jotakin hyötyä muille ihmisille, jotta hänen elämänsä olisi arvokas?
13.11.2021 |
Otsikossa kysymys.
Mietin vaan, että yhteiskunnassamme elää paljon ihmisiä, joilla ei ole diagnosoitu fyysisiä eikä psyykkisiä sairauksia, mutta jotka eivät siitä huolimatta ole kyenneet selviytymään työelämässä tai eivät ole pystyneet auttamaan muita ihmisiä. Näillä "väliinputoajilla" voi olla kuitenkin ns. hyvä elämä, he harrastavat intensiivisesti jotakin tai saavat muuten vain ajan kulumaan mukavalla tavalla ihan itsekseen.
Eli täytyykö ihmisen käydä ansiotöissä tai tehdä vapaaehtoistyötä ollakseen yhteiskuntakelpoinen tai arvokas?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Olen kai kummajainen. Olen keskiluokkaisesta perheestä ja mielestäni minulla oli onnellinen lapsuus. Monet ikäiseni menivät jo teininä kesätöihin, mutta minä en. Sitten kerran satuin sanomaan isälleni, että minä en viitsi isona tehdä mitään töitä vaan haen sosiaalietuuksia. Isäni, joka oli luonteeltaan rauhallinen ja leppoisa, suuttui hirveästi ja huudahti minulle, että totta kai sinä menet opiskelemaan ja töihin, sehän on kansalaisvelvollisuus. Siitä asiasta ei sitten enää puhuttu. Menin siis opiskelemaan. Minulla on kolme loppututkintoa (kaksi korkeampaa yliopistotutkintoa ja yksi ammattitutkinto), mutta en ole vieläkään työelämässä ja elelen työttömyyskorvauksella. Olen kohta eläkeikäinen ja olen saanut työttömyyskorvausta yli 20 vuotta. SItä ennen olin lyhyen aikaa työelämässä (18 vuotta), mutta suurimman osan elämästäni olen ollut työttömänä. Elän niukasti ja mihinkään tarpeettomaan en rahaa tuhlaa. Viinaa ja tupakkaa en ole koskaan käyttänyt, en myöskään matkustellut ulkomailla enkä kotimaassakaan. Mutta ajan olen saanut kulumaan ihan mukavasti.
Jaa... yhteiskunta on kouluttanut sut peräti kolmeen ammatiin.Aika kalliiksi olet yhteiskunnalle tullut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim jokainen meistä maksaa veroja. Ostat tuotteen - alv24%.
Tärkeämpi kysymys on, mistä olet saanut rahat, jolla ostat tuotteen. Oletko ansainnut sen omalla työpanoksellasi, vai onko joku muu tehnyt töitä, maksanut veroja ja sinä saat ”palkkaa” tästä muilta verotetusta potista.
Vastaus riippuu tosiaan siitä, keneltä tätä asiaa kysytään. Etiikat voivat vaihdella äärilaidasta toiseen. Ihmisoikeuksiin ja juutalais-kristilliseen taustaan tukeutuva rautalankaversio länsimaissa sanoo, että ei tarvitse suorittaa ollakseen hyväksytty ja arvokas. Toki tiedämme, että vaikka meillä olisi kuinka korkeat ihanteet, siitä lipsutaan jatkuvasti. Meillä on puoluekin, joka yrittää vähentää muualta tulevien ihmisarvoa rasistisilla puheilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tarkoittanee yhteiskuntamme vapaamatkustajia?
Itse ajattelen näin, että jokainen terve ihminen osallistuu yhteiskuntamme rakentamiseen ja ylläpitoon omalta osaltaan. Jos joku ei osallistu, niin ei kai häntä voi terveeksi sanoa. Aina siellä on jokin syy, joko fyysinen tai psyykkinen tai henkinen, jonka vuoksi ihminen syrjäytyy. Ei normaali ihminen voi ajatella niin että jää sosiaalitukien varaan pelkäksi yhteiskunnan elätiksi.
Ei kai kukaan jättäydy tarkoituksella tukien varaan. En ole kuullut kenestäkään joka olisi ajatellut nuorena elävänsä aikuisena tukien varassa!
Tiedän henk.koht. muutamia, jotka eivät nyt sentään lapsesta, mutta nuoresta pitäen ovat päättäneet, etteivät mene töihin...eivätkä nyt 25 vuotta myöhemmin ole menneet.
Mutta ovatko he psyykkisesti terveitä???
Täysin työkykyisiä olisivat...ainakin tuossa kymmenisen vuotta sitten. En ole ollut viime aikoina tekemisissä. Eli (ainakaan tietääkseni) mistään psyykkisestä tekijästä ei ollut kyse. Täysin laiskuudesta ja siitä, ettei työt kiinnosta kun rahaa saa tekemättä mitään.
Näin minäkin aluksi luulin, mutta psykopolillehan tuo oli päätynyt 33-vuotiaana. Ihmiset monesti esittävät kovaa jätkää viimeiseen asti. Ehkä teoriassa jotain työtä voisi heillekkin löytyä, mutta niihin on kyllä parempia tai sopivampiakin tekijöitä. Vähän hankala syyllistää jos ei rehellisesti osaa tarjota muuta kuin kuluneita latteuksia.
Olen kai kummajainen. Olen keskiluokkaisesta perheestä ja mielestäni minulla oli onnellinen lapsuus. Monet ikäiseni menivät jo teininä kesätöihin, mutta minä en. Sitten kerran satuin sanomaan isälleni, että minä en viitsi isona tehdä mitään töitä vaan haen sosiaalietuuksia. Isäni, joka oli luonteeltaan rauhallinen ja leppoisa, suuttui hirveästi ja huudahti minulle, että totta kai sinä menet opiskelemaan ja töihin, sehän on kansalaisvelvollisuus. Siitä asiasta ei sitten enää puhuttu. Menin siis opiskelemaan. Minulla on kolme loppututkintoa (kaksi korkeampaa yliopistotutkintoa ja yksi ammattitutkinto), mutta en ole vieläkään työelämässä ja elelen työttömyyskorvauksella. Olen kohta eläkeikäinen ja olen saanut työttömyyskorvausta yli 20 vuotta. SItä ennen olin lyhyen aikaa työelämässä (18 vuotta), mutta suurimman osan elämästäni olen ollut työttömänä. Elän niukasti ja mihinkään tarpeettomaan en rahaa tuhlaa. Viinaa ja tupakkaa en ole koskaan käyttänyt, en myöskään matkustellut ulkomailla enkä kotimaassakaan. Mutta ajan olen saanut kulumaan ihan mukavasti.