Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaadinko mieheltä liikaa?
30.01.2015 |
Vaadinko miesystävältäni liikaa, kun sanoin että hänen pitää hankkia itselleen ammatti, jos haluaa yhteisen elämän kanssani?
Me olemme molemmat jo yli kolmekymppisiä. Minulla on ammatti, vakituinen työ ja omistusasunto. Mies taas on joskus peruskoulun jälkeen käynyt jonkun lyhyen kurssin, mutta mitään varsinaista ammattikoulutusta hänellä ei ole. Hän on kaikki nämä vuodet tehnyt sekalaisia hanttihommia vuokravälityksen kautta, mm. rakennusapulaisen töitä ja muuttomiehen hommia. Hän ei näe asiassa ongelmaa, koska töitä on kuitenkin riittänyt melko hyvin.
Minä taas koen, että miehen tilanne on taloudellisesti hyvin epävarma. Asumme yhdessä, ja mies kyllä maksaa osansa yhtiövastikkeesta ja muista kuluista. Asuntolaina ja asunto ovat minun, koska ei mies voisi lainaa saada nykytilanteessaan. Minulla on koko ajan pelko perseessä, että mitä jos mieheltä loppuu työt. Koen että olen päävastuussa perheen taloudesta ja että olen perheen pääasiallinen elättäjä. Tällaista taakkaa en olisi itselleni missään nimessä halunnut.
Hankkimani asunto on liian pieni kahdelle aikuiselle ja itseäni ottaa suoraan sanottuna päähän, että mies vie niin paljon tilaa. Minulla on edellisestä liitosta kaksi lasta (”esiteini-iässä” molemmat) ja hekin tietenkin vaativat tilansa molemmat. Olen tehnyt parhaani hankkiakseni itselleni ja lapsilleni hyvän elämän, oman asunnon ja vakaan taloudellisen tilanteen, vaikka olenkin aika huonopalkkainen. Ostamani asunto riittää juuri ja juuri itselleni ja lapsilleni. Mutta koska mieskin asuu tässä, niin kärsin ihan joka päivä tilanahtaudesta. Mies haluaa silti asua tässä, koska hänen mielestään hänen ei ole järkevää maksaa vuokraa omasta kämpästä. Havahduin vaan siihen, että tämä tilanne ei ole väliaikainen. Tämän miehen kanssa me ei voida koskaan ostaa yhdessä tarpeeksi isoa asuntoa, vaan tämä asuntoasia tulee aina olemaan minun vastuullani, ja minun maksukykyni rajoissa.
Minua häiritsee sekin, että miehellä ei ole koskaan ollut omaa kotia. Hän on reissaillut aika paljon näiden hanttihommien perässä, majoittunut kimppakämpissä, kavereiden tai sukulaisten luona, yhteisessä asunnossa aiempien tyttöystävien kanssa jne. Mutta koskaan ei ole asettunut aloilleen, hankkinut ihan omaa kämppää, itsenäistynyt ja ollut täysin omillaan.
Mies on kyllä ihan hyvä kumppani muuten, tekee todella hyvin kotitöitä ja auttaa kaikessa ja tulee lasteni kanssa toimeen, mutta minä kärsin siitä, että koen itseni hänen äidikseen. Sitä taakkaa en aio ottaa, että huolehtisin aikuisesta miehestä saatikka että elättäisin.
Olenko kohtuuton?
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:45"]
Olette te akat kyllä yksiä helvetin harakoita kaikki, miehen ainoa miinus on ettei ole paljon rahaa, vaikka maksoi kaiken osuutensa ja tekee osuutensa kotona ja on kuulemma hyvä poikaystävä. Silti joka kommentti täällä haukkuu miehen ihan paskaksi ja kaikki sanoo että kannattais jättää mies. Onni on olla sinkkumiehenä, kun lukee millaisia te naiset olette, en mä ainakaan haluais mitään tuollaista akkaa jolla vaan dollarinkuvat silmissä vilkkuu.
[/quote]
Aika valikoivasti luet, jos todella olet tuota mieltä. Kysehän on siitä, että miehen elämänvalinnoilla voi tulevaisuudessa jäädä luu käteen, kun keikkahommat alkavat viisikymppisellä loppumaan. Miestä se ei haittaa, kun elää hetkessä, mutta nainen katsoo tässä pidemmälle ja näkee tulevat ongelmat. Lisäksi tämänhetkinen tilanne ei ole tyydyttävä, tilaa on liian vähän.
Saat toki olla miehen puolella, mutta ei se oikeuta ohittamaan puolta luetusta tekstistä
mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten, jos alkaa keikkahommat loppumaan viisikymppisenä? Lapset on jo silloin muuttaneet (todennäköisesti ainakin) omilleen, ei silloin enää tarvita isoa asuntoakaan eikä kovin kummoisia menoja ole, työkkärilläkin pärjää iloisesti jos ei tartte olla baareissa juoksemassa joka viikko. Ja vakituisempikin duuni voi hyvin löytyä keikkahommien seasta ajan kanssa. Hyväkin sellainen, eiköhän töitä tekemällä opi usein jopa paremmin alaa kuin hankkimalla tutkinnon.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:24"]
Mitä sitten, jos alkaa keikkahommat loppumaan viisikymppisenä? Lapset on jo silloin muuttaneet (todennäköisesti ainakin) omilleen, ei silloin enää tarvita isoa asuntoakaan eikä kovin kummoisia menoja ole, työkkärilläkin pärjää iloisesti jos ei tartte olla baareissa juoksemassa joka viikko. Ja vakituisempikin duuni voi hyvin löytyä keikkahommien seasta ajan kanssa. Hyväkin sellainen, eiköhän töitä tekemällä opi usein jopa paremmin alaa kuin hankkimalla tutkinnon.
[/quote]
Kaikille se juuri ja juuri toimeentuleminen ei ole mielekästä elämää, enemmän haluaminen ja sen eteen töiden tekeminen on ihan ok. Kumppanin valitseminen sen mukaan, että on yhteinen näkemys siitä, millaista tulevaisuus on, on paitsi järkevää, myös suositeltavaa. Samoin on ok, jos molemmat tyytyvät elämään hetkessä ja kädestä suuhuun. Tässä ei nyt näkemykset kohtaa ja AP:lla on oikeus haluta enemmän. Riskitöntä se ei ole, mutta täysin oikeutettua.
11&23
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:55"]
En ymmärrä, mitä saat tuosta suhteesta. "Ihan kiva asuinkumppani" ei ole sitä, mitä minä ainakaan parisuhteessa ensisijaisesti etsin. Jos mies vie jalat alta, et kykene elämään ilman häntä, jos hän on elämäsi valo, niin sitten rahalla ei ole väliä. Jos hän vain tekee kotitöitä, on ihan kiva ja maksaa osuutensa, en tuhlaisi aikaani häneen.
[/quote]Mies vaikuttaa ihan asialliselta ja työtä pelkäämättömältä ihmiseltä, mutta vähän raukalle kulkukoiralle, joka jää mielellään toisen nurkkiin majailemaan. Ap:lle hän edustaa ilmeisesti osan asunnon kulujen maksajaa ja vakipanoa, joka kutenkin käyttäytyy kuin yksi teineistä ja loisii ap:n luona kun "parempaakaan ei nyt ole ja ei viitsi edes vaivautua etsimään kun akka ei ole pihalle laittanut". Ap sitten vain pihisee toisessa huoneessa kiukusta kun mies valtaa telkkarin edustan, mutta levittää oitis säärensä kun tekee miestä mieli.
Ap miettii siis nyt mitä haluaa ja tekee päätöksensä sen mukaan, mutta mitä päättääkin niin pitää sitten päätöksestään kiinni ja ei valita. Joko hän laittaa miehen matkaan tai sitten alkaa sopimaan miehen kanssa säännöistä ja talon tavoista.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:32"][quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:24"]
Mitä sitten, jos alkaa keikkahommat loppumaan viisikymppisenä? Lapset on jo silloin muuttaneet (todennäköisesti ainakin) omilleen, ei silloin enää tarvita isoa asuntoakaan eikä kovin kummoisia menoja ole, työkkärilläkin pärjää iloisesti jos ei tartte olla baareissa juoksemassa joka viikko. Ja vakituisempikin duuni voi hyvin löytyä keikkahommien seasta ajan kanssa. Hyväkin sellainen, eiköhän töitä tekemällä opi usein jopa paremmin alaa kuin hankkimalla tutkinnon.
[/quote]
Kaikille se juuri ja juuri toimeentuleminen ei ole mielekästä elämää, enemmän haluaminen ja sen eteen töiden tekeminen on ihan ok. Kumppanin valitseminen sen mukaan, että on yhteinen näkemys siitä, millaista tulevaisuus on, on paitsi järkevää, myös suositeltavaa. Samoin on ok, jos molemmat tyytyvät elämään hetkessä ja kädestä suuhuun. Tässä ei nyt näkemykset kohtaa ja AP:lla on oikeus haluta enemmän. Riskitöntä se ei ole, mutta täysin oikeutettua.
11&23
[/quote]
Jos kerta tähän asti on laskut saanut maksettua ja töitä on riittänyt, niin mitä ihmeen juuri ja juuri toimeentulemista se sellainen on? Meidän taloudessa asuu ikuisuusopiskelija ja toinen on töissä alle keskipalkan, 2 teiniä, kiva rivari, uudehko auto ja jokaisella telkut ja tietokoneet ja iPhonet ja iPadit ja syödään mitä huvittaa ja lomaillaan vuosittain kerran pari, Helsingissä. Miten kummassa AP saa tuhlattua kaksi palkkaa ja asuu ahtaasti ja pelkää työttömyyttä (joka ei sekään tarkoita tulottomuutta)? Jos kriteeri rakastamansa ihmisen kanssa elämiselle on asuntolainan saanti, niin peiliinkatsomisen paikka se silloin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:45"]
Olette te akat kyllä yksiä helvetin harakoita kaikki, miehen ainoa miinus on ettei ole paljon rahaa, vaikka maksoi kaiken osuutensa ja tekee osuutensa kotona ja on kuulemma hyvä poikaystävä. Silti joka kommentti täällä haukkuu miehen ihan paskaksi ja kaikki sanoo että kannattais jättää mies. Onni on olla sinkkumiehenä, kun lukee millaisia te naiset olette, en mä ainakaan haluais mitään tuollaista akkaa jolla vaan dollarinkuvat silmissä vilkkuu.
[/quote]
Viis sukupuolesta. Tässä on nyt käynyt niin, että Ap on kohdannut salamuuttajan, joka kattaa omat kulunsa, vie tilaa, ei sitoudu varsinaisesti tulevaisuuteen ja pööpöilee nurkissa seurana vailla mitään pointtia. t. salamuuttajan uhri, joka tuli reppu selässä ja äkisti kuulin, ettei ole edes omaa asuntoa, joten se vain yritti kääntää posteja luokseni ja antaa nimellistä korvausta asunnosta, mikä olisi "reilua". Olisihan se ollut reilua, mutta salamuuttajat eivät kysy, että onko muutto ok myös toiselle osapuolelle. Siksi titteli salamuuttaja. (kyse oli kaverista omalla kohdalla). Mitäs siinä muuta, kuin kohteliaasti ulkoistamaan maanvaiva.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:51"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:32"][quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:24"] Mitä sitten, jos alkaa keikkahommat loppumaan viisikymppisenä? Lapset on jo silloin muuttaneet (todennäköisesti ainakin) omilleen, ei silloin enää tarvita isoa asuntoakaan eikä kovin kummoisia menoja ole, työkkärilläkin pärjää iloisesti jos ei tartte olla baareissa juoksemassa joka viikko. Ja vakituisempikin duuni voi hyvin löytyä keikkahommien seasta ajan kanssa. Hyväkin sellainen, eiköhän töitä tekemällä opi usein jopa paremmin alaa kuin hankkimalla tutkinnon. [/quote] Kaikille se juuri ja juuri toimeentuleminen ei ole mielekästä elämää, enemmän haluaminen ja sen eteen töiden tekeminen on ihan ok. Kumppanin valitseminen sen mukaan, että on yhteinen näkemys siitä, millaista tulevaisuus on, on paitsi järkevää, myös suositeltavaa. Samoin on ok, jos molemmat tyytyvät elämään hetkessä ja kädestä suuhuun. Tässä ei nyt näkemykset kohtaa ja AP:lla on oikeus haluta enemmän. Riskitöntä se ei ole, mutta täysin oikeutettua. 11&23 [/quote] Jos kerta tähän asti on laskut saanut maksettua ja töitä on riittänyt, niin mitä ihmeen juuri ja juuri toimeentulemista se sellainen on? Meidän taloudessa asuu ikuisuusopiskelija ja toinen on töissä alle keskipalkan, 2 teiniä, kiva rivari, uudehko auto ja jokaisella telkut ja tietokoneet ja iPhonet ja iPadit ja syödään mitä huvittaa ja lomaillaan vuosittain kerran pari, Helsingissä. Miten kummassa AP saa tuhlattua kaksi palkkaa ja asuu ahtaasti ja pelkää työttömyyttä (joka ei sekään tarkoita tulottomuutta)? Jos kriteeri rakastamansa ihmisen kanssa elämiselle on asuntolainan saanti, niin peiliinkatsomisen paikka se silloin on.
[/quote]
juuri ja juuri toimeentulemisella viittasin tuohon lainatun kommentin: ...työkkärilläkin pärjää iloisesti... ja siihen, että jos hommat loppuu miehellä.
en tämän hetken elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauanko olette olleet yksissä? Miehen sitoutumattomuus kotiisi ja yhteiskuntaan (tavallaan) vois vihjata, että mies tietää itsekin että kulkuriluonteensa saa hänet vielä jatkamaan omille teilleen...
Te ette selvästikään sovi yhteen. Kuvailit kaksi aivan eri asioita elämältään haluavaa ihmistä. Ongelma ei ole työ tai raha, vaan se että teillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Tekstistä kuultaa myös melkoinen rakkauden puuttuminen. Jos "toinen vie liikaa tilaa" mutta "kyllä se kuitenkin kotityöt tekee", taitaa suhteesta olla aito rakkaus kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän sitten olisi se kriteerit täyttävä ammatti? Näin varhaiskeski-ikäisenä akateemisena työttömänä vaikea hahmottaa, että mitä pitäisi olla vielä, jos työssäkäyvä ihminenkään ei kelpaa. Siis vaikka tuon ap:n miehen laittaisi johonkin kymmenen vuoden koulutusputkeen, niin ei ole mitään takeita siitä, että valitulla alalla on silloin töitä. Kannattaa tosiaan tehdä niitä hommia, mitä on tarjolla eikä spekuloida haaveilla.
Ehkä se ap:n todellinen ongelma on tosiaan jossain muualla kuin kumppanin kunnianhimossa. Oikeasti, jos löytää jonkun ihanista ihanimman ihmisen ja saa hänet kotiinsa asumaan, niin siinä on aika helkkarin vähäpätöinen asia, että minkälainen on hänen urakehityksensä status.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:53"]Miksi et itse hanki ammattia jos kerta olet erittäin pienituloinen? Ja mikä hiton pakko on saada asuntolaina johon ei ole varaa? Kyllä kaksi työssäkäyvää ihmistä pystyy hankkimaan erittäin tilavan asunnon vaikka olisi kuinka surkea palkka. Eihän ammatti sitä takaa, että aina on töitä.
[/quote]
Siis minunko tässä pitäisi lähteä lisäkouluttautumaan, jotta miehen ei tarttisi vaivautua? Itselläni takana 4 vuotta AMK:ssa, mutta mies ei viitsi edes aikuiskoulutukseen lähteä.
Minä otin juuri sellaisen lainan jonka yksin pystyn maksamaan, ja ostin asunnon johon juuri ja juuri mahdun lasteni kanssa.
Tarkoitatko sinä, että minun pitäisi mennä ottamaan laina johon minulla ei ole varaa, jotta saisin yksin ostettua asunnon johon mieskin mahtuu? Miksi miehen ei tarvitse osallistua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 15:44"][quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:53"]Miksi et itse hanki ammattia jos kerta olet erittäin pienituloinen? Ja mikä hiton pakko on saada asuntolaina johon ei ole varaa? Kyllä kaksi työssäkäyvää ihmistä pystyy hankkimaan erittäin tilavan asunnon vaikka olisi kuinka surkea palkka. Eihän ammatti sitä takaa, että aina on töitä.
[/quote]
Siis minunko tässä pitäisi lähteä lisäkouluttautumaan, jotta miehen ei tarttisi vaivautua? Itselläni takana 4 vuotta AMK:ssa, mutta mies ei viitsi edes aikuiskoulutukseen lähteä.
Minä otin juuri sellaisen lainan jonka yksin pystyn maksamaan, ja ostin asunnon johon juuri ja juuri mahdun lasteni kanssa.
Tarkoitatko sinä, että minun pitäisi mennä ottamaan laina johon minulla ei ole varaa, jotta saisin yksin ostettua asunnon johon mieskin mahtuu? Miksi miehen ei tarvitse osallistua?
[/quote]
Tämä oli siis AP
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 17:35"]
Maksaako mies asumiskuluja? Osuuden vastikkeesta, sähköstä, vedestä?
[/quote]
Etkö osaa lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tässä suurin ongelma on se, että ap ei pysty arvostamaan miestä ihmisenä. Mies on elintavoiltaan kuin hiukan tuuliajolla, yli-ikäinen teini. Ap taas arvostaa elämässä vakautta ja äitinä hän osaa kantaa vastuuta.
Ongelmana näyttää olevan raha, mutta todellinen ongelma on kumppanien erilaiset näkemykset elämästä.
En sano, että toisen tapa elää on "oikea" ja toisen "väärä" mutta ap:n ja miehen elämiä on vaikea sovittaa yhteen pitkällä tähtäimellä. Varsinkin kun miehelle arvostus on yleensä hirveän tärkeää ja kaikesta päätellen ap ei arvosta miestä kovin korkealle. Hänelle sopisi paremmin työteliäs mies, joka suunnittelee elämää pidemmälle.
Alue: Aihe vapaa
Et ole kohtuuton. Enemmänkin mieleeni tulee nyt se, että olet valinnut väärän kumppanin. Ei kaikista edes ole kouluttautumaan ja jos ikää on jo lähemmäs 30v, niin kertoohan se jostakin.