Miksi kaikki etsivät aina "kunnianhimoista" kumppania?
Siis ainakin nettitreffeissä kun selaa hakuilmoituksia, niin lähestulkoon kaikki miehet (ja sen verran kuin olen naisten profiileja kuikuillut niin naisetkin) etsivät itselleen naista, jonka yksi ominaispiirre pitäisi olla kunnianhimo. Pitää tietää mitä elämältään haluaa, pitää olla suunta elämässä jne.
Onko todella niin, että epävarma tai kunnianhimoton ihminen on sitten automaattisesti haahuilija ja luuseri eikä siksi(kään) kelpaa?
Tällaista pohdiskelen, kun itse olen sinkku 24v nainen, jolla ei ole elämässään mitään suurempia tavoitteita...
Kommentit (54)
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 17:11"]
Ei haittais mua, itsekin olen työtön mies, mutta harvemmin naiset hyväksyy sitä miehen työttömyyttä. Itse katsoin suomi24 mun pitäjän naiset omasta ikäluokasta, niin ei ollut yhtään kuka ei halua lapsia ja ei ole lapsia jo ennestään. Sinäällään ymmärrän että naiset haluaa lapsia ja että molemmat vanhemmat on töissä ja tienaa, mutta ei niitä töitä välttämättä ole nykyään.
[/quote] Jos sulla on ajatuksissa kuitenkin etsiä töitä ja kehittää itseäsi vaikka harrastuksissa tms. sen sijaan että tyytyväisenä makaisit loppuikäsi kotona, voit kutsua itseäsi kunnianhimoiseksi.
[/quote]
En ole tuo henkilö, jolle vastasit, mutta siis just my two cents:
-Mitä mainitsit, pitää paikkaansa ideaalimaailmassa, muttei vastaavasti reaalimaailmassa.
-Kun ihminen kirjoittaa hakevansa kunnianhimoista ihmistä, niin yleensä se tarkoittaa eteenpäin pyrkivää, ei lannistuvaa persoonaa...varsinaista yrittäjää siis. Siis tästä on helppo tehdä päätelmä, että kyseessä on ihminen, joka miettii taloutta ja tulevaisuutta (yleensä siis perheen perustamista), ja tekee valintansa sen perusteella.
-Kuinka moni tekee valintansa toisen lupauksen perusteella, kun jollain toisella on niin sanotusti "valmis paketti"?
Tuohon voisi sanoa, että jos ovat vähänkään iäkäämpiä sinkkuja, siis nämä kunnianhimoa alleviivaavat, niin ei ihme että ovat yksin. Jotenkin ovat niin kauas paenneet ihmisyyden ytimestä. Mahtaa olla kylmä maata laskelmoivan laskukoneen vieressä ja tietää sekin, että jonakin päivänä kun jotain käy, jos vaikka sairastut, et ole toiselle enää juuri mitään. Olit suoritin, väline, esittelykohde. Kunnianhimo on minusta sinänsä kyllä varsin ok ominaisuus, mutta sellaisen vaatiminen, sen alleviivattu esittely omassa itsessään... ei ei ei.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:09"]
Tuohon voisi sanoa, että jos ovat vähänkään iäkäämpiä sinkkuja, siis nämä kunnianhimoa alleviivaavat, niin ei ihme että ovat yksin. Jotenkin ovat niin kauas paenneet ihmisyyden ytimestä. Mahtaa olla kylmä maata laskelmoivan laskukoneen vieressä ja tietää sekin, että jonakin päivänä kun jotain käy, jos vaikka sairastut, et ole toiselle enää juuri mitään. Olit suoritin, väline, esittelykohde. Kunnianhimo on minusta sinänsä kyllä varsin ok ominaisuus, mutta sellaisen vaatiminen, sen alleviivattu esittely omassa itsessään... ei ei ei.
[/quote]
Kaksiteräinen miekka, vaikka vaativat saattaa ampua itseään jalkaan vaatimalla liikaa, jää silti nekin yksin jotka ei täytä niitä vaatimuksia.
Muutamien kommenttien perusteella osa käsittää kunnianhimoksi jo sen, että opiskelee tai on töissä eikä makaa joka päivä itsekseen kotona? Minusta tuo kuulostaa ihan "normaalin" ihmisen kuvaukselta, ei miltään kunnianhimoiselta. Kunnianhimoa on sitten enemmänkin mielestäni se, että haluaa edetä urallaan tai "kehittää jatkuvasti itseään" eikä osaa elää sellaisessa epätietoisuudessa ja etsimisvaiheessa (pitää sitä paheksuttavana haahuiluna ja laiskotteluna), vaan päätökset pitää saada tehtyä jämptisti.
En tarkoita mollata tätä piirrettä, on hyvä että tuollaisiakin ihmisiä on. Monilla tuohon tosin tuntuu yhdistyvän myös tarve rikastumiseen ja puheenaiheet pyörii usein rahan ja talouden ympärillä. Itse en ole yhtään sitä tyyppiä, vaikka perustoimeentulo ja vähän extraa päälle (esim. mahdollisuus satunnaiseen matkusteluun) onkin kiva olla.
Onko parisuhdekin jotain suorittamista?
ap
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:09"]
Tuohon voisi sanoa, että jos ovat vähänkään iäkäämpiä sinkkuja, siis nämä kunnianhimoa alleviivaavat, niin ei ihme että ovat yksin. Jotenkin ovat niin kauas paenneet ihmisyyden ytimestä. Mahtaa olla kylmä maata laskelmoivan laskukoneen vieressä ja tietää sekin, että jonakin päivänä kun jotain käy, jos vaikka sairastut, et ole toiselle enää juuri mitään. Olit suoritin, väline, esittelykohde. Kunnianhimo on minusta sinänsä kyllä varsin ok ominaisuus, mutta sellaisen vaatiminen, sen alleviivattu esittely omassa itsessään... ei ei ei.
[/quote]
Kaksiteräinen miekka, vaikka vaativat saattaa ampua itseään jalkaan vaatimalla liikaa, jää silti nekin yksin jotka ei täytä niitä vaatimuksia.
[/quote]
Eiväthän jää.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 17:05"]Siis ainakin nettitreffeissä kun selaa hakuilmoituksia, niin lähestulkoon kaikki miehet (ja sen verran kuin olen naisten profiileja kuikuillut niin naisetkin) etsivät itselleen naista, jonka yksi ominaispiirre pitäisi olla kunnianhimo. Pitää tietää mitä elämältään haluaa, pitää olla suunta elämässä jne.
Onko todella niin, että epävarma tai kunnianhimoton ihminen on sitten automaattisesti haahuilija ja luuseri eikä siksi(kään) kelpaa?
Tällaista pohdiskelen, kun itse olen sinkku 24v nainen, jolla ei ole elämässään mitään suurempia tavoitteita...
[/quote]
En minä ainakaan etsi kunnianhimoista! Kunhan rahat saadaan riittään, niin mieluiten samanlainen vetelehtijä kuin itse olen. Siis tykkään vaatimattomasta ja helposta elämästä, esim. asun mieluummin pienessä kerrostaloasunnossa kuin ok-talossa, jossa remonttia 5 vuodeksi ja pihahommia ikuisuudeksi,brr... Kumminkin ois kiva jos toisella on jokin intohimon kohde. Itse en oikein voi olla päivääkään ilman musiikkia. Mutta sehän on eri kuin kunnianhimo.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:30"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 17:05"]Siis ainakin nettitreffeissä kun selaa hakuilmoituksia, niin lähestulkoon kaikki miehet (ja sen verran kuin olen naisten profiileja kuikuillut niin naisetkin) etsivät itselleen naista, jonka yksi ominaispiirre pitäisi olla kunnianhimo. Pitää tietää mitä elämältään haluaa, pitää olla suunta elämässä jne. Onko todella niin, että epävarma tai kunnianhimoton ihminen on sitten automaattisesti haahuilija ja luuseri eikä siksi(kään) kelpaa? Tällaista pohdiskelen, kun itse olen sinkku 24v nainen, jolla ei ole elämässään mitään suurempia tavoitteita... [/quote] En minä ainakaan etsi kunnianhimoista! Kunhan rahat saadaan riittään, niin mieluiten samanlainen vetelehtijä kuin itse olen. Siis tykkään vaatimattomasta ja helposta elämästä, esim. asun mieluummin pienessä kerrostaloasunnossa kuin ok-talossa, jossa remonttia 5 vuodeksi ja pihahommia ikuisuudeksi,brr... Kumminkin ois kiva jos toisella on jokin intohimon kohde. Itse en oikein voi olla päivääkään ilman musiikkia. Mutta sehän on eri kuin kunnianhimo.
[/quote]
Samoin minäkin miellän intohimon eri asiaksi kuin kunnianhimon. Toki sitä intohimon kohdetta kohtaan voi olla myös kunnianhimoa, mutta ei välttämättä.
Vetelehtimisessä ei minustakaan ole mitään väärää, samoin on joskus ihan ok mennä siitä mistä aita on matalin. Tai siis itse olen kai sellainen energian säästäjä... Kaiken ei tarvitse koko ajan olla haastavaa, vaikeaa ja/tai kehittävää.
Mutta tuo itsensä kehittäminen on myös yksi termi, jota paljon viljellään tuon kunnianhimon lisäksi. Että pitäisi jatkuvasti olla utelias, opiskella, kehittää ja kehittyä. Ei minustakaan ole hyvä ihan 24/7 laiskotella, mutta en koe myöskään tuota tarvetta olla koko ajan kehittämässä itseäni. Minusta viihde ja elämästä nauttiminenkin on ihan suotavaa...
ap
Minusta se, ettei ole mitään "suuntaa" elämällään kuulostaa siltä että ajelehtii vaan, ei oikeastaan tee mitään, eikä aiokaan tehdä. En koe olevani kunnianhimoinen, mutta elämälläni on kyllä suunta. Eikä se minusta tarkoita että "olisi valmis paketti" niin kuin sanoit, vaan tiedän vain mitä tavoittelen elämässä. Omat tavoitteet on lähinnä suuntaa "pari lasta ja omakotitalo", ei sitä voi kunnianhimoiseksi kutsua.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:00"]
Minusta se, ettei ole mitään "suuntaa" elämällään kuulostaa siltä että ajelehtii vaan, ei oikeastaan tee mitään, eikä aiokaan tehdä. En koe olevani kunnianhimoinen, mutta elämälläni on kyllä suunta. Eikä se minusta tarkoita että "olisi valmis paketti" niin kuin sanoit, vaan tiedän vain mitä tavoittelen elämässä. Omat tavoitteet on lähinnä suuntaa "pari lasta ja omakotitalo", ei sitä voi kunnianhimoiseksi kutsua.
[/quote]
Toivottavasti en kuulosta ilkeältä, mutta jos ei halua perhettä eikä omakotitaloa, niin tuollaiset ns. yksinkertaiset / yleiset tavoitteet ovat vähän vähissä. Haluan työn kyllä ja mieluusti mukavan asunnon, mutta en osaa pitää näitä jonain elämän suuntana. Minulla ole elämässäni suurempia tavoitteita tai suuntaa... Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että esimerkiksi haluaisin jättäytyä tarkoituksella yhteiskunnan tukiverkkojen varaan.
Minusta tosin myös ajelehtiminen on OK :) En koe huonoksi sitä, että ei jatkuvasti täytä kalenteriaan ääriään myöten - en ole oikein ikinä ymmärtänyt näitä "kiireisiä" ihmisiä. Voihan se olla, että opintojen päättymisen jälkee ja iän karttuessa tulee erilaiset fiilikset ja ajatukset tästä "ajelehtimisesta".
ap
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 17:34"]
Naiset etsivät oikeasti kunnianhimoista = status, raha.
Miehet taas esittävät tasokasta väittämällä etsivänsä kunnianhimoista naista = nainen ajattelee miehen olevan tasokas, kun uskaltaa etsiä "kunnianhimoista naista". Miehen ei kannata kirjoittaa "kunhan joku edes olis helvetti, yhyy".
-Mies 29v-
[/quote]
Ethän sä nyt tiiä naisista mitään x)))
Mulle kunnianhimo ei tarkoita palkkatyötä vaan sitä että haluaa muuttaa maailmaa. Tehdä jotain jolla on oikeasti merktitystä. Parantaa ihmisten elämiä.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:30"]
En minä ainakaan etsi kunnianhimoista! Kunhan rahat saadaan riittään, niin mieluiten samanlainen vetelehtijä kuin itse olen. Siis tykkään vaatimattomasta ja helposta elämästä, esim. asun mieluummin pienessä kerrostaloasunnossa kuin ok-talossa, jossa remonttia 5 vuodeksi ja pihahommia ikuisuudeksi,brr... Kumminkin ois kiva jos toisella on jokin intohimon kohde. Itse en oikein voi olla päivääkään ilman musiikkia. Mutta sehän on eri kuin kunnianhimo.
[/quote]
Samoin minäkin miellän intohimon eri asiaksi kuin kunnianhimon. Toki sitä intohimon kohdetta kohtaan voi olla myös kunnianhimoa, mutta ei välttämättä.
Vetelehtimisessä ei minustakaan ole mitään väärää, samoin on joskus ihan ok mennä siitä mistä aita on matalin. Tai siis itse olen kai sellainen energian säästäjä... Kaiken ei tarvitse koko ajan olla haastavaa, vaikeaa ja/tai kehittävää.
Mutta tuo itsensä kehittäminen on myös yksi termi, jota paljon viljellään tuon kunnianhimon lisäksi. Että pitäisi jatkuvasti olla utelias, opiskella, kehittää ja kehittyä. Ei minustakaan ole hyvä ihan 24/7 laiskotella, mutta en koe myöskään tuota tarvetta olla koko ajan kehittämässä itseäni. Minusta viihde ja elämästä nauttiminenkin on ihan suotavaa...
ap
[/quote]
Tuo itsensä kehittäminen on muuten aika omituinen juttu, koska aika usein siihen liitetään sitten semmoisiakin ominaisuuksia lopputuotteen suhteen, kuten tuottavuus ja laatu, sekä tietenkin kaiken ytimessä piilevä aika ja sen raamit - eli pitäisi tietyssä ajassa olla tehtynä se ja se määrä virheetöntä lopputuotetta, olkoon se sitten raportti jostakin isosta yhteiskunnallisesta aiheesta, taideteoksen valmistuminen tai vaikkapa kodin ylläpito. Jotenkin sairaan insinöörimäistä ajattelua tai, kuten sanoit, suorittamista. Kuluttajuutta viimeisen päälle.
Onhan nykyään pikaruokaloissakin aikastandardit, että kuinka nopeaa pitää työntekijän tuoda valmis tuote kuluttajan pöydälle, missä ajassa pitää vessan, työtason jne. olla siivottuna, ruokataukojen pituus etc.
Varmaan tulevaisuudessa meillä on jotkut teollisuus-standardit ihan kaiken inhimillisenkin suhteen...
Mä luulen, että ihmiset kyllä käsittävän kunnianhimon noissa vähän arkisemmin kuin ap. Kunnianhimoton tarkoittaa sitä että menee siitä mistä on aita matalin aina, ei tee mitään ekstraa minkään asian eteen.
Kunnianhimoinen on usein sitten sellainen, että tekee käsillä olevat asiat mahdollisimman hyvin.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 17:50"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 17:34"]
Naiset etsivät oikeasti kunnianhimoista = status, raha.
Miehet taas esittävät tasokasta väittämällä etsivänsä kunnianhimoista naista = nainen ajattelee miehen olevan tasokas, kun uskaltaa etsiä "kunnianhimoista naista". Miehen ei kannata kirjoittaa "kunhan joku edes olis helvetti, yhyy".
-Mies 29v-
[/quote] pian se tasokkuus paljastuu kun kysyy mikä koulutus, mikä työ?
[/quote]Kyllä itseluottamuskin vaikuttaa. Ja voi olla menestynyt esim.harrastuksissa tai jossakin pienessä piirissä olla palvottu, vaikka ei olisi työtä tai koulutusta.
-Mies 29v-
Tuo itsensä kehittäminen on muuten aika omituinen juttu, koska aika usein siihen liitetään sitten semmoisiakin ominaisuuksia lopputuotteen suhteen, kuten tuottavuus ja laatu, sekä tietenkin kaiken ytimessä piilevä aika ja sen raamit - eli pitäisi tietyssä ajassa olla tehtynä se ja se määrä virheetöntä lopputuotetta, olkoon se sitten raportti jostakin isosta yhteiskunnallisesta aiheesta, taideteoksen valmistuminen tai vaikkapa kodin ylläpito. Jotenkin sairaan insinöörimäistä ajattelua tai, kuten sanoit, suorittamista. Kuluttajuutta viimeisen päälle.
Onhan nykyään pikaruokaloissakin aikastandardit, että kuinka nopeaa pitää työntekijän tuoda valmis tuote kuluttajan pöydälle, missä ajassa pitää vessan, työtason jne. olla siivottuna, ruokataukojen pituus etc.
Varmaan tulevaisuudessa meillä on jotkut teollisuus-standardit ihan kaiken inhimillisenkin suhteen...
Minusta tuota "teollisuus-standardia inhimillisyydenkin suhteen" näkee vähän sosiaalisen median puolella... Siis näitä postauksia, joissa joku kertoo, kuinka hyvän teon tänään teki ja jota sitten kilvan kehutaan ja jaellaan ja toitotellaan että kyllä on hienoa ja kaikkien pitäisi ottaa oppia, että hemmetin pullamössöihmiset kun eivät tällaista tee suuremmalla mittakaavalla koko ajan.
Ehkä taustalla oikeasti on ihan vilpitön auttamisen halu tms. Jotenkin tuo facebook ja iltalehtien repimät otsikot vaan välillä saavat nuo näyttämään enemmänkin sellaiselta tarpeelta näyttää, kuinka hyvä ihminen on verrattuna huonoihin ihmisiin.
ap
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:22"]
Mä luulen, että ihmiset kyllä käsittävän kunnianhimon noissa vähän arkisemmin kuin ap. Kunnianhimoton tarkoittaa sitä että menee siitä mistä on aita matalin aina, ei tee mitään ekstraa minkään asian eteen. Kunnianhimoinen on usein sitten sellainen, että tekee käsillä olevat asiat mahdollisimman hyvin.
[/quote]
No, minä kyllä siis olen tällainen kunnianhimoton, joka menee useinkin siitä mistä aita on matalin enkä tee jokaista käsillä olevaa asiaa mahdollisimman hyvin :) Joskus pyrin vain tekemään mentaliteetilla "kunhan on tehty" (pätee erityisesti opiskeluhommiin, joita en koe mielekkäiksi), joistain asioista riittää, että teen kohtalaisen hyvin, joissain saatan pyrkiä vähän parempaan tulokseen jne. En käytä siis jokaista elämässäni eteen tulevaa tehtävää varten 100% energiaani ja osaamistani.
ap
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:22"]
Mä luulen, että ihmiset kyllä käsittävän kunnianhimon noissa vähän arkisemmin kuin ap. Kunnianhimoton tarkoittaa sitä että menee siitä mistä on aita matalin aina, ei tee mitään ekstraa minkään asian eteen. Kunnianhimoinen on usein sitten sellainen, että tekee käsillä olevat asiat mahdollisimman hyvin.
[/quote]
minä olen kyllä tällainen. Perfektionistia minusta ei saa tekemälläkään. Yliopistotutkinnon olen suorittanut ja työelämässä pärjään ihan hyvin. Teen pakolliset kuviot rivakasti ja muuten olen kuin ellun kana. Ikää jo 40 vuotta eikä vielä tullut tavoitteeksi ok-talo ja pari lasta. Haaveena on lähinnä hissuttelu villasukissa mahdollisimman terveenä.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:30"]
Minusta tuota "teollisuus-standardia inhimillisyydenkin suhteen" näkee vähän sosiaalisen median puolella... Siis näitä postauksia, joissa joku kertoo, kuinka hyvän teon tänään teki ja jota sitten kilvan kehutaan ja jaellaan ja toitotellaan että kyllä on hienoa ja kaikkien pitäisi ottaa oppia, että hemmetin pullamössöihmiset kun eivät tällaista tee suuremmalla mittakaavalla koko ajan.
Ehkä taustalla oikeasti on ihan vilpitön auttamisen halu tms. Jotenkin tuo facebook ja iltalehtien repimät otsikot vaan välillä saavat nuo näyttämään enemmänkin sellaiselta tarpeelta näyttää, kuinka hyvä ihminen on verrattuna huonoihin ihmisiin.
ap
[/quote]
Jospa he tavoittelevat sitä uusinta "human relations ISO12000" -standardin määritelmää omiin nimiinsä? Sankariuden sädekehää, kuten jotkut sanovat. Paskamaista vaan siinä mielessä, että jos jonkun urotöistä muodostuu joku ihmeen standardi, niin se tarkoittaa sitten muiden osalta sitä, että heidän pitää yltää siihen samaan - ja tämäkös pistää monella pinnan kireälle - ihan aiheesta kylläkin. Noh, onneksi ei ole tilanne ihan niin kuin Neuvostoliitossa aikoinaan (stakhanovilaisuus), mutta ihan tämän kehityksen itsetarkoituksellisuuden näkökulmasta katsoen pahalta näyttää.
...joo-o. Meillä päin tuommoista värkkäämistä kutsutaan kunnianmetsästykseksi, eli englanniksi raflaavammin: "gloryhunting".
Kun naiset toivovat miehiltä kunnianhimoa, se on kiertoilmaisu sille, että halutaan mies, joka tienaa paljon rahaa ja haluaa edetä työurallaan tienatakseen vielä enemmän rahaa. Jota nainen voi sitten loisia ("koska perheessä kaikki on yhteistä!") ja siten nostaa omaa elintasoaan vastikkeetta.
Vastaavia ilmaisuja ovat: viihdyt työssäsi, omaat tavoitteita elämässäsi, kehität jatkuvasti itseäsi jne.
Eikä olisi reilumpaa sanoa: pilluni hinta on tämä (nimeä summa), ota tai jätä?
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 17:51"]
Oletettavasti ihminen, joka laittaa kriteeriksi kunnianhimon, on itse kunnianhimoinen. Itse olen menestyksenhakuinen ja eteenpäin pyrkivä, vaikkakaan en vielä menestynyt nainen 30 v. En olisi koskaan voinut kuvitella valitsevani puolisokseni ihmistä, jolla ei myös ole jollain tavalla eteenpäin pyrkiviä päämääriä elämässään.
[/quote]
Saman käsitteen voi tosiaan kokea niin kovin eri tavoin. Minulle tulee eteenpäin pyrkivästä uran luomisesta mieleen ihminen, joka tekee säännöllisesti 9-10-tuntista työpäivää ja roikkuu vielä koneella tai puhelimessa tunnin-pari iltaiisin ja viikonloppuisin. Ei tiedossa rentoa yhteistä aikaa tai ainakaan apuja kotitöihin ja lastenhoitoon. Työpaineet tuottavat pussit silmien alle ja potenssiongelmia jne... ;)
Normaali työmotivoituminen on siis minusta kultainen keskitie.