Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tekisin? Osaisitteko auttaa?
30.01.2015 |
En kaipaa nyt mitään "jätä se sika"-neuvoja, vaan ihan konkreettisia ja auttavia neuvoja.
Olemme olleet mieheni kanssa yli 7 vuotta yhdessä. Itse olen hieman alle 3-kymppinen ja mies hieman yli. Suhteeemme alussa minä kärsin huonosta itsetunnosta ja lievästä masennuksesta ja mies auttoi ja tuki hienosti. Puhuimme paljon, hän antoi läheisyyttä ja nosti itseluottamustani kaikin tavoin.
Vaikeutemme alkoivat ehkä n. vuonna 2011 kun olin raskaana. Silloin erkanimme, sekä henkisesti että fyysisesti. Minä keskityin kuulemma vain itseeni ja mahassa olevaan vauvaan ja mies jäi sanomansa mukaan yksin. Minä taas koin jääneeni raskausaikana yksin, aluksi kävimme yhdessä neuvolassa jne mutta sitten lopuksi kävin yksin.
Lapsen vauva-aikana riitelimme rajusti, koin olevani lapsen kanssa ihan yksin. Miehellä puhkesi masennnus vuonna 2012 ja on siitä asti ollut masentunut. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, on parikymppisenä ollut 2 kertaa aiemminkin masennuksen vuoksi pitkällä sairaslomalla, sitten välillä töissä. Käynyt psykoterapiassa kahteen otteeseen, on lääkitys jne.
Miehellä oli viimeinen kunnon työpaikka 2011, sen jälkeen on ollut työttömänä. Palkkatukityössä on ollut vuonna 2012 muutaman kuukauden ja erilaisilla kursseilla/koulutuksissa on käynyt. Yrittää työllistyä, mutta ei kovin aktiivisesti. On aika "nirso" töiden ja koulutusten suhteen, ei halua mihin tahansa. Lähinnää valvoo illat/yöt ja nukkuu päivät, roikkuu internetissä tai lukee kirjoja.
Rahallisesti välillä on tiukkaa, itse ole työelämässä. Meillä on yksi lapsi. Pärjäämme ihan ok, kunhan en "hassaa" rahaa mihinkään turhaan liikaa. Shoppailu ja erilaisissa hoidoissa/harrastuksissa käynti on itselleni pakoa arjesta, josta en yleensä nauti.. Lastani rakastan eniten maailmassa ja miestänikin kyllä, mutta romanttinen rakkaus on lähes kuollutta.. En kunnioita/ihaile miestäni erityisemmin, useimmiten koen ärtymystä ja kiukkua häntä kohtaan.
Lapsia haluaisin ainakin yhden lisää, ja mieskin haluaisi, vaikka suhteemme onkin tällainen.. Tiedän haluavani lapsia enemmän kuin yhden, ja haluaisin että lapsilla olisi sama isä. Jotenkin toivon, että mies "heräisi", saisi itseään kiinnostavan työpaikan/koulutuspaikan ja olisi taas normaali, iloinen itsensä.
Olemme vuosina 2012-2014 käyneet pariterapiassa. Siitä oli apuakin, mutta alla olevat "ongelmat" ovat säilyneet ihan samoina..
Olen itsekin kärsinyt lievästä masennuksesta, mutta nyt olen ollut n. kuukauden-kaksi ilman lääkitystä(oli pitkään tosi pieni määrä) ja toimintakyky ja olo muuten ihan hyvä, ainoastaan tämä perhe/parisuhde-elämä rassaa.. Olen miettinyt eroa jo viimeiset 3 vuotta. Välillä on parempia aikoja/hetkiä, mutta aika samalla tavalla tämä on jatkunut lapsen syntymästä asti. Lapsellemme mies on yleensä ihan hyvä isä, silloin kun on läsnä/hereillä samaan aikaan lapsen kanssa. Antaa hellyyttä ja huomiota lapselle, mutta perushoiton on 90% minun vastuullani..
Anteeksi pitkästä vuodatuksesta. Osaisitteko auttaa jotenkin?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan liian hankalalta. En usko että tulet olemaan loppuelämäsi onnellinen miehen kanssa, joka herättää sinussa kiukkua mutta ei esimerkiksi kunnioitusta. Tuhlaatkohan vaan omaa kallisarvoista elämääsi roikkumalla kiinni vanhassa, tutussa ja turvallisessa, vaikka voisit elää onnellisesti kahdestaan lapsesi kanssa tai jonkun ihanan miehen kanssa, joka jakaa kanssasi onnellisen arjen.
Kuten itse sanoit mies jaksoi sinun masennusaikanasi olla tukena ja turvana ja olkapäänä. Keskustelitte paljon ja hän nosti itsetuntoasi.
Nyt on sinun vuorosi, yritä olla mahdollisimman epäitsekäs ja keskittyä nyt mieheen. Jätä kaikki ylimääräinen voivotus ja rakasta ehdoitta. Saat varmasti itsekin enemmän.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 17:04"]
Eli sun kyky rakastaa on jotenkin suoraan verrannollinen paljonko se mies tuottaa rahaa perheelle?
[/quote]
Ei missään nimessä. Se vain mietityttää, että jos saamme toisen lapsen, riittävätkö rahat enää? Pieni lisäys lapsilisiin ei auta, nytkin lapsilisä menee lapsen tilille. Toivon miehelle työ/koulutuspaikkaa siksi, että se "kuntouttaisi" häntä, lisäisi hänen itsetuntoaan ja motivaatiotaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 17:13"]
Kuulostaa ihan liian hankalalta. En usko että tulet olemaan loppuelämäsi onnellinen miehen kanssa, joka herättää sinussa kiukkua mutta ei esimerkiksi kunnioitusta. Tuhlaatkohan vaan omaa kallisarvoista elämääsi roikkumalla kiinni vanhassa, tutussa ja turvallisessa, vaikka voisit elää onnellisesti kahdestaan lapsesi kanssa tai jonkun ihanan miehen kanssa, joka jakaa kanssasi onnellisen arjen.
[/quote]
Tuo vanha, tuttu ja turvallinen pointti on ihan relevantti. Se on ihan totta. Mulle on ydinperhe-malli todella tärkeä, ja mulle ero olisi suuri epäonnistuminen. Näen tässä suhteessa vielä hyvääkin, ei kaikki ole "paskaa". Siksi jaksan elätellä vielä toiveita paremmasta.. Lisäksi se, kun näen lapsen ja isän yhdessä, se on jotain niin ihanaa, että sydämeni särkyisi pienen lapsemme puolesta jos isä ei joka ilta enää halisikaan häntä nukkumaan mennessä..
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 17:15"]
Kuten itse sanoit mies jaksoi sinun masennusaikanasi olla tukena ja turvana ja olkapäänä. Keskustelitte paljon ja hän nosti itsetuntoasi. Nyt on sinun vuorosi, yritä olla mahdollisimman epäitsekäs ja keskittyä nyt mieheen. Jätä kaikki ylimääräinen voivotus ja rakasta ehdoitta. Saat varmasti itsekin enemmän.
[/quote]
Olet oikeassa.. Ehkä olen jotenkin vähemmän empaattinen. Lisäksi minun masennuskauteni kesti ehkä1-2 vuotta, miehen viimeisin masennus yli 3 vuotta.. Alan olemaan niin turta hänen tukemiseensa, samoihin juttuihin hänen suustaan. Lisäksi meillä on yhteistä aikaa nykyään niin vähän. Mies menee yleensä 2-4 aikaan yöllä nukkumaan ja herää iltapäivällä 13-15 välillä.. me tullaan lapsen kanssa kotiin, mies on ollut tunnin-kaksi hereillä ja valittaa, kun kotona on "aina" meteliä eikä pysty keskittymään. On kuulokkeet päässä koneella kun minä hoidan lapsen tarpeet.. tunnen oloni yksinhuoltajaksi suurimman osan ajasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollain tavalla säälin miestä.. hänellä ei ole muita tuloja kuin työttömyyskorvaus. Jos eroaisimme, hänellä ei olisi mitään paikkaa minne mennä. Äidin ja isän helmoihin takaisin. Tunnen velvollisuutta jaksaa tätä, uskon/toivon että paremmat ajat tulevat joskus..
Tuntuu että olet käyttänyt voimavarasi jo ihan loppuun, ja mies ei saa itseään niskasta kiinni. Vähempikin väsyttää. Ihan kuin yrittäisit yksin pitää parisuhdetta kasassa? Oletko puhunut näistä tunteista miehelle? Tai jos puhuminen on hankalaa, niin kirjoita kirje. Sen ääreen on ehkä helpompi pysähtyä ja keskittyä, teidän molempien. Te molemmat koitte jäävänne raskausaikana yksin. Ehkä teillä on kommunikaatiovaikeuksia? Kuullostaa, niinkuin te molemmat olisitte katkeroituneet tuosta raskausajan yksinäisyydestä niin, että olette kääntyneet toisianne vastaan. Saatoitte suhteen alussa etsiä onnellisuutta ja hyvää parisuhdetta yhdessä, mutta raskauden jälkeen, olette ehkä ajatelleet, ettei toiseen voi luottaa, joten etsitte nyt onnea yksin. Joka johtaa helposti kyräilyyn, kun yrittää pitää omia puoliaan. Muistatko milloin viimeksi teit jotain joka tekisi miehen iloiseksi? Entä milloin mies teki sinut iloiseksi? Tilanne ei ole oikein jos sinä käyt palkkatöissä(?) Ja hoidat kaiken(?). Ei ihme jos parisuhde tuntuu kuralta. Olet ehkä menettänyt kunnioituksen miestä kohtaan. Suosittelen parisuhdeterapian jatkamista. Ota ihan oikeasti asiaksi parantaa parisuhdettanne. Tiedostatte ongelmanne, mutta mitä olette tehneet sen eteen, että tilanne paranisi? Uskotko että kaikki muuttuu paremmaksi jos mies saa töitä? Hänen (ja luultavasti sinunkin) pitää saada masennuksensa kuntoon, että pystyy omien ongelmiensa sijasta keskittymään teidän yhteisiin ongelmiin. Toivon todella että saatte tilanteenne korjattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 17:09"]
Jätä se possu.
[/quote]
Älä jätä possua.
Nyt vasta luin juttusi. Sua anteeksi hätäilyni.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 17:18"][quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 17:04"]
Eli sun kyky rakastaa on jotenkin suoraan verrannollinen paljonko se mies tuottaa rahaa perheelle?
[/quote]
Ei missään nimessä. Se vain mietityttää, että jos saamme toisen lapsen, riittävätkö rahat enää? Pieni lisäys lapsilisiin ei auta, nytkin lapsilisä menee lapsen tilille. Toivon miehelle työ/koulutuspaikkaa siksi, että se "kuntouttaisi" häntä, lisäisi hänen itsetuntoaan ja motivaatiotaan elämään.
[/quote]unohtakaa se toinen lapsi tässä vaiheessa, teillä on sen verran muita asioita jotka on pistettävä kuntoon. Toinen lapsi ei ratkaise mitään, pahentaa vain ongelmianne.
Alue: Aihe vapaa
Eli sun kyky rakastaa on jotenkin suoraan verrannollinen paljonko se mies tuottaa rahaa perheelle?