Miksi naiset lihovat parisuhteen vakiintuessa

No toihan nyt on ihan ilmeistä. Parisuhteen vakiintuminen tapahtuu samaan aikaan monien sellaisten muutosten kanssa, jotka johtavat painon nousuun. Ei se parisuhteesta sinänsä johdu, vaan muusta vakiintumisesta. Lapsiperheessä liikkuminen ilman autoa on olennaisesti vaikeampaa kuin sinkkuna, eikä sieltä kotoa ole yhtä helppo lähteä lenkille kuin ennen. Ja mikä olennaisinta, lapsille pitää laittaa ja tarjota ruokaa monta kertaa päivässä. Sitä pitää myös ostaa kotiin ihan eri tavalla kuin ennen. Toista kuin sinkun silloin tällöin nappaama omena.

On täysin tervettä kehitystä, että elämän painopiste siirtyy omasta navasta ja vyötärönympäryksestä perheen hyvinvointiin.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:39"]

Arki lihottaa enkä jaksa enää niin paljon kiinnittää huomiota ulkoisiin seikkoihin. Muutenkin viikon paras hetki on aina perjantaina illalla, kun yksi viikko on taas pulkassa, lapset nukkumassa ja saa miehen kainalossa rouskutella sipsejä. Myös raskaudet on lihottaneet minua vaikka niistä olen kyllä aina palautunut lähes entisiin mittoihin. Eli hyvää vauhtia olen matkalla uusiin kymmenlukemiin. Suhteen alussa 10v sitten painoin 51kg, nyt 56kg mikä mulle on jo paljon. Huoh, mistä sitä löytäis voimaa jaksaa taistella lihomista vastaan.

[/quote]

Aika surullista, että viikon paras hetki on sipsien rouskuttelu :(

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:22"][quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:20"]

En ymmärrä tuollaista lainkaan, mun mielestä lihominen ja itsestä huolehtimattomuus pariutumisen jälkeen olisi todella loukkaavaa (molemmilta). Me olemme olleet yhdessä jo parikymmentä vuotta ja ihan samoissa mitoissa kuin ennenkin vaikka on ollut stressiä, huolia, sairautta, menetyksiä, 4 lasta yms.

[/quote]

Eikä kyse ole ruuastakaan, meillä on aina tehty hyvää ruokaa ja ollut pari kertaa kuukaudessa illallisvieraita pitkän kaavan mukaan. Leivotaan paljon ja herkutellaan mutta pidetään silti huoli ettei näy vaa'alla
[/quote]
Vaikutatte hieman hysteerisiltä.
Minä olen lihonut molemmissa pitkissä suhteissani ensimmäisen vuoden aikana viitisen kiloa, mikä on sittemmin lähtenyt suhteen aikana. Ruoanlaitto ja ravintolat ovat yhteisiä harrastuksia, joten kiloja kertyy huomaamatta - mieshän voi syödä enemmän ilman, että se näkyy.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 12:41"][quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:22"][quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:20"]

En ymmärrä tuollaista lainkaan, mun mielestä lihominen ja itsestä huolehtimattomuus pariutumisen jälkeen olisi todella loukkaavaa (molemmilta). Me olemme olleet yhdessä jo parikymmentä vuotta ja ihan samoissa mitoissa kuin ennenkin vaikka on ollut stressiä, huolia, sairautta, menetyksiä, 4 lasta yms.

[/quote]

Eikä kyse ole ruuastakaan, meillä on aina tehty hyvää ruokaa ja ollut pari kertaa kuukaudessa illallisvieraita pitkän kaavan mukaan. Leivotaan paljon ja herkutellaan mutta pidetään silti huoli ettei näy vaa'alla
[/quote]
Vaikutatte hieman hysteerisiltä.
Minä olen lihonut molemmissa pitkissä suhteissani ensimmäisen vuoden aikana viitisen kiloa, mikä on sittemmin lähtenyt suhteen aikana. Ruoanlaitto ja ravintolat ovat yhteisiä harrastuksia, joten kiloja kertyy huomaamatta - mieshän voi syödä enemmän ilman, että se näkyy.
[/quote]
Ja jatkan vielä, että varsinkin alkuun aikaa yhdessäoloon tuli nipistettyä urheilusta. Lisään nyt vielä, että olin "lihavammasdakin" kunnossa edelleen hoikka, joten varsinaisesti ongelmaa ei ole ollut missään vaiheessa. Olenpahan huomannut ilmiön.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:39"]

Arki lihottaa enkä jaksa enää niin paljon kiinnittää huomiota ulkoisiin seikkoihin. Muutenkin viikon paras hetki on aina perjantaina illalla, kun yksi viikko on taas pulkassa, lapset nukkumassa ja saa miehen kainalossa rouskutella sipsejä. Myös raskaudet on lihottaneet minua vaikka niistä olen kyllä aina palautunut lähes entisiin mittoihin. Eli hyvää vauhtia olen matkalla uusiin kymmenlukemiin. Suhteen alussa 10v sitten painoin 51kg, nyt 56kg mikä mulle on jo paljon. Huoh, mistä sitä löytäis voimaa jaksaa taistella lihomista vastaan.

[/quote]

Aika surullista, että viikon paras hetki on sipsien rouskuttelu :(

[/quote]

Eikö olekin :/ Se liittyy siihen tunteeseen, että raskas arki on hetken aikaa takana ja seuraavat pari tuntia voin vain olla ilman minkäänlaisia velvotteita. Mikä muuten on sinun viikon kohokohta?

Kirjoitukseni pointti oli sanoa, että ymmärrän hyvin miksi ihmiset lihovat ajan myötä. Uskon, että monet muutkin naiset kokevat arkensa todella raskaaksi, jolloin ei jää voimavaroja pitää huolta itsestään.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:22"][quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:20"] En ymmärrä tuollaista lainkaan, mun mielestä lihominen ja itsestä huolehtimattomuus pariutumisen jälkeen olisi todella loukkaavaa (molemmilta). Me olemme olleet yhdessä jo parikymmentä vuotta ja ihan samoissa mitoissa kuin ennenkin vaikka on ollut stressiä, huolia, sairautta, menetyksiä, 4 lasta yms.   [/quote] Eikä kyse ole ruuastakaan, meillä on aina tehty hyvää ruokaa ja ollut pari kertaa kuukaudessa illallisvieraita pitkän kaavan mukaan. Leivotaan paljon ja herkutellaan mutta pidetään silti huoli ettei näy vaa'alla [/quote] Vaikutatte hieman hysteerisiltä. Minä olen lihonut molemmissa pitkissä suhteissani ensimmäisen vuoden aikana viitisen kiloa, mikä on sittemmin lähtenyt suhteen aikana. Ruoanlaitto ja ravintolat ovat yhteisiä harrastuksia, joten kiloja kertyy huomaamatta - mieshän voi syödä enemmän ilman, että se näkyy.

[/quote]

Ei ollenkaan hysteeristä. Teemme kaiken ruuan itse hyvistä raaka-aineista eikä meillä ole mättöruuan himoa kuin ehkä kerran pari vuodessa. Herkkuja syödään usein mutta vain sen verran kun mieli tekee- ei pussikaupalla tai kokonaista kakkua kerralla. Perhettä ja ystäviä illallisilla n 2x kuukaudessa.

Meilläkin ravintolat on harrastuksena; matkustamme ainakin 6 vkoa vuodessa (+ työmatkat) ulkomailla ja silloin syömme 2 kertaa päivässä ulkona, illalla hyvin pitkän kaavan mukaan ja nautimme paikallisista viineistä. 4 vkon reissulla tulee ehkä 2 kg lisää (mulla lähinnä päivittäisistä jäätelöistä, juustoista ja leivonnaisista) ja viikko loman jälkeen ne on poissa. Ihan vaan sillä että palattiin kotiin ja omaan ruokavalioon. Tosin jäätelöä syön päivittäin kotonakin

No mäpä lihoin 10kg, oli murheita elämässäni eikä mies oikeen tukenut vaan jätti mut surun hetkillä yksin. Otin kuitenkin itteäni niskasta kii ja laihdutin ne kilot. Saman mässyttävän miehen kanssa olen edelleen yhdessä, se on ylipainoinen. On kuitenkin sitä mieltä että miehelle on ok olla ylipainoinen, naiselle ei, huoh. Mä kun tykkäisin jos se ois hoikka, mut eipä mun mielipidettä kysytä.

Päinvastoin, olen laihtunut entisestään parisuhteen aikana. ollaan miehen kanssa molemmat hoikkia ja hyväkuntoisia. Jotkut tekee muutakin kuin syö ja makaa vapaa-ajan....:)

No kyllä niiden kumppaneiden pitäisi hyväksyä se tosi asia, että ihminen väkisinkin muuttuu ulkoisesti jollakin tapaa suhteen aikana, mikäli pidempi kestoisempaan suhteeseen on tähdännyt. Jos asia on liian ylitsepääsemätön suosittelen eroa.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 12:48"][quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:22"][quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:20"] En ymmärrä tuollaista lainkaan, mun mielestä lihominen ja itsestä huolehtimattomuus pariutumisen jälkeen olisi todella loukkaavaa (molemmilta). Me olemme olleet yhdessä jo parikymmentä vuotta ja ihan samoissa mitoissa kuin ennenkin vaikka on ollut stressiä, huolia, sairautta, menetyksiä, 4 lasta yms.   [/quote] Eikä kyse ole ruuastakaan, meillä on aina tehty hyvää ruokaa ja ollut pari kertaa kuukaudessa illallisvieraita pitkän kaavan mukaan. Leivotaan paljon ja herkutellaan mutta pidetään silti huoli ettei näy vaa'alla [/quote] Vaikutatte hieman hysteerisiltä. Minä olen lihonut molemmissa pitkissä suhteissani ensimmäisen vuoden aikana viitisen kiloa, mikä on sittemmin lähtenyt suhteen aikana. Ruoanlaitto ja ravintolat ovat yhteisiä harrastuksia, joten kiloja kertyy huomaamatta - mieshän voi syödä enemmän ilman, että se näkyy.

[/quote]

Ei ollenkaan hysteeristä. Teemme kaiken ruuan itse hyvistä raaka-aineista eikä meillä ole mättöruuan himoa kuin ehkä kerran pari vuodessa. Herkkuja syödään usein mutta vain sen verran kun mieli tekee- ei pussikaupalla tai kokonaista kakkua kerralla. Perhettä ja ystäviä illallisilla n 2x kuukaudessa.

Meilläkin ravintolat on harrastuksena; matkustamme ainakin 6 vkoa vuodessa (+ työmatkat) ulkomailla ja silloin syömme 2 kertaa päivässä ulkona, illalla hyvin pitkän kaavan mukaan ja nautimme paikallisista viineistä. 4 vkon reissulla tulee ehkä 2 kg lisää (mulla lähinnä päivittäisistä jäätelöistä, juustoista ja leivonnaisista) ja viikko loman jälkeen ne on poissa. Ihan vaan sillä että palattiin kotiin ja omaan ruokavalioon. Tosin jäätelöä syön päivittäin kotonakin
[/quote]
Miksi koet lihomisen niin äärettömän uhkaavaksi? Oletan, että olet hoikka normaalisti. Vaikka viiden kilon jälkeen olisit yhä normaalipainoinen. Miksi se olisi "loukkaavaa" kumppania kohtaan?

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 14:22"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 12:48"][quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 12:41"] [quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:22"][quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:20"] En ymmärrä tuollaista lainkaan, mun mielestä lihominen ja itsestä huolehtimattomuus pariutumisen jälkeen olisi todella loukkaavaa (molemmilta). Me olemme olleet yhdessä jo parikymmentä vuotta ja ihan samoissa mitoissa kuin ennenkin vaikka on ollut stressiä, huolia, sairautta, menetyksiä, 4 lasta yms.   [/quote] Eikä kyse ole ruuastakaan, meillä on aina tehty hyvää ruokaa ja ollut pari kertaa kuukaudessa illallisvieraita pitkän kaavan mukaan. Leivotaan paljon ja herkutellaan mutta pidetään silti huoli ettei näy vaa'alla [/quote] Vaikutatte hieman hysteerisiltä. Minä olen lihonut molemmissa pitkissä suhteissani ensimmäisen vuoden aikana viitisen kiloa, mikä on sittemmin lähtenyt suhteen aikana. Ruoanlaitto ja ravintolat ovat yhteisiä harrastuksia, joten kiloja kertyy huomaamatta - mieshän voi syödä enemmän ilman, että se näkyy. [/quote] Ei ollenkaan hysteeristä. Teemme kaiken ruuan itse hyvistä raaka-aineista eikä meillä ole mättöruuan himoa kuin ehkä kerran pari vuodessa. Herkkuja syödään usein mutta vain sen verran kun mieli tekee- ei pussikaupalla tai kokonaista kakkua kerralla. Perhettä ja ystäviä illallisilla n 2x kuukaudessa. Meilläkin ravintolat on harrastuksena; matkustamme ainakin 6 vkoa vuodessa (+ työmatkat) ulkomailla ja silloin syömme 2 kertaa päivässä ulkona, illalla hyvin pitkän kaavan mukaan ja nautimme paikallisista viineistä. 4 vkon reissulla tulee ehkä 2 kg lisää (mulla lähinnä päivittäisistä jäätelöistä, juustoista ja leivonnaisista) ja viikko loman jälkeen ne on poissa. Ihan vaan sillä että palattiin kotiin ja omaan ruokavalioon. Tosin jäätelöä syön päivittäin kotonakin [/quote] Miksi koet lihomisen niin äärettömän uhkaavaksi? Oletan, että olet hoikka normaalisti. Vaikka viiden kilon jälkeen olisit yhä normaalipainoinen. Miksi se olisi "loukkaavaa" kumppania kohtaan?

[/quote]

Mä tunnen hyvin herkästi jos painoni nousee ja mulle tulee huono olo henkisesti ja fyysisesti jo parista kilosta.

Jotenkin tuntuu että kumppani (vaikkei koskaan valitakaan mistään) huomaisi tuon huonon olon ja se vaikuttaisi negatiivisesti meidän suhteeseen, ei nyt loukkaavasti sentään vielä 5 kilostakaan. En kokisi itseäni viehättäväksi ja haluttavaksi. Mulle tuo hyvä olo omassa kropassa on tosi tärkeää, ei ulkonäöllisesti vaan jo ihan yleisen hyvinvoinnin takia. Lisäksi inhoaisin itseäni jos menettäisin kontrollin elämästäni ja repsahtaisin täysin. Enhän tee sellaista lasten, kodin enkä työnkään suhteen.

Miehen paino on vaihdellut n 5-7 kiloa meidän 20v historian aikana enkä mä siihen kiinnitä huomiota. Isossa (pitkässä ja rotevassa) miehessä sitä ei edes huomaa, pienessä naisessa kyllä.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:19"]

Mä olen ainakin lihonut iän mukana, ihan sama onko siinä miestä vai ei. Olen oppinut niin hyväksi ruuanlaittajaksi, että leivonnaiset ovat syntisen hyviä. Ja tuleehan niitä sitten syötyäkin... tosin miehellä on vielä pahempi tilanne, hän on jo lievästi ylipainon puolella, minä sentään vielä normaalipainon. Mutta minkäs teet, samanlainen herkkuhiiri.

[/quote]

Hyvää ruokaa varmasti, mutta sisältäen vain tyhjää energiaa ilman hivenaineita. Kun oppii laittamaan sekä hyvänmakuista, että oikeasti hyväätekevää ruokaa, ei se enää lihotakaan. Makuaistimuksetkin tottuvat terveellisempään ruokaan kun kehoa ei olla vähään aikaan tykitetty pullamössöillä ja sokerilla ja kaikenlaisella perinneruoalla, joka lihottaa suurinta osaa meistä.

Liikunnalla ja oikealla hyvällä ruoalla (itse syömme aikalailla paleoruokaa eli lihaa/kalaa ja kasviksia). Välillä voi herkutella hiilihydraateilla, mutta kumpi on parempi: pirteä ja hyvä olo omassa kropassaan kuin hetken makunautinto ja sitten väsymyssyndrooma ja turvotus? Minulla on lisäksi VAIKEA atooppinen ekseema joka yltyy aina kun syön leipää, aivan sama mitä viljaa käytetty. Voin siis todeta, että karsimalla kaiken leivän voi elää ja mukavasti vielä estää tyhjien kalorien syömisen.

Itse juon myöskin paljon vettä aterioilla ja niiden välissä. Minusta sitruunamehu veteen lisättynä tekee siitä maukkaampaa ja lisäksi sitruunavesi palauttaa kehon pH-arvoa happamasta emäksisemmäksi (vaikka sitruunahappoa onkin). Kehon pH-arvo kun on kovin hapan niin siinä ei paljoa paino tipu gurullakaan. Happamaksi kehon saa varmiten mässäilemällä viljatuotteita ja maitoa sekä etenkin hyvin pannulla paistettuja ruokia (lasagnea, makaronilaatikkoa, kermaperunoita...). Emäksisempään suuntaan, jolloin laihdutus on takuuvarma tulos, päästään nimenomaan vihreillä kasviksilla, sitrus- ja muilla hedelmillä. Aina jos on ateriassa mukana lihaa tai muuta kypsennettyä niin sitä saa kompensoitua vaikka lime- tai etikkakastikkeella sekä isolla salaatilla jonka ei todella tarvitse olla se sama vanha "mamman salaatti" jossa tylsääkin tylsemmät ainekset ovat tyyliin tomaatti, kurkku sekä jääsalaatti. Vain  mielikuvitus on rajana, eikä edes sekään, kun nykyaikana löytyy netistä mahtavat reseptit! 

Minulle mieheni sanoi että: "Rakas, kuulostan nyt ihan hirviömäiseltä, mutta mä en haluu että sä tulisit lihomaan jotain 20kg tulevaisuudessa, että ottaisit mut itsestäänselvyytenä, sillä tää on vaan mun yksilöllinen mieltymys, etten tunne seksuaalista vetoa todella ylipainoisiin naisiin." 

Saa ja kannattaa pitää itsestään huolta niin että pysyy terveenä JA on tyytyväinen itseensä ja nauttii seksistä ja yhdessäolosta enemmän. 

Oon lihonut mieheni ansiosta 5 kiloa ja oon vihdoinkin normaalipainoinen :) kiitokset tästä lihomisesta kuuluu siis miehelleni joka tekee mulle aina aamupalan ja muistuttaa syödä päivällisen

N23 174/57

Stressi lihottaa myös

Tosirakkaus kestää kilot.

jokainen vastaa itsestään, mutta kyllä laihdutus voi olla haastavaa jos puoliso syö kanssa paljon ja kantaa herkkuja aina kotiin.

Kannattaa muistaa myös se, että naiset tuppaavat suhteessa mukautumaan miehen ateriarytmiin (harvempia ja isompia annoksia), ekä se sovi heille lainkaan: verensokeri humahtaa todella alas aterioiden välillä ja aterioilla tulee hyvin nälkäisenä syötyä liikaa. Kannattaisi pitää vain omat ruokatavat.

Minut lihotti onnellisuus ja yhteiselo. Mies kanniskeli suklaata, kukkakimppuja ja herkkuja vähän väliä, juotiin kuohuviiniä, käytiin ravintoloissa, tehtiin jumalattoman hyvää ruokaa ja nautittiin elämästä. Meni hedonismi vähän yli. Mies ei välittänyt tirin taria painonnousustani ja tuntuu että jopa vähän tahallaan torppasi varhaiset laihdutusyritykseni kun nautti niin paljon siitä elämäntavasta. Nykyisin ollaan järkeistetty menoa kun haluamme elää terveenä ja yhdessä mahdollisimman kauan ja eletään paljon terveellisemmin kuin siinä pahimmassa huumassa. Pian olen jo laihempi kuin ennen tapaamistamme ja kunto on parempi kuin koskaan ennen. Painan vajaa 10kg vähemmän kuin hääpäivänämme.

Mä lihon kyllä seesteistä parisuhde-elämää viettäessäni. Ei se johdu siitä, ettäkö ei enää tarvitsisi yrittää - en minä sinkkunakaan mitenkään miesten saamisen takia ole painoani kontrolloinut. 

Mulla on taipumusta syödä huonosti voidessani huonosti. Sinkkuus ei tietysti automaattisesti tarkoita huonoa vointia, mutta omalla kohdallani siihen yleensä sisältyi hankalia ja raastavia säätöjä ja kaikenlaisia ihme virityksiä, joiden keskellä olin yleensä aika ahdistunut, eikä ahdistuneena ruoka maistu. Itsensä takia ei välttämättä jaksa muutenkaan panostaa ruoanlaittoon niin hirveästi. 

Parisuhteessa ollessa on kiva kokkailla yhdessä ja syödä yhdessä hyvin, mussuttaa herkkuja yhdessä sohvannurkassa. Kun on tyytyväinen, niin ruoka maistuu. 

Sekä naiset että miehet lihovat. Yksinkertaistahan se on.

Sinkku: ei viitsi kokata ihmeemmin vain itselleen, syö mitä sattuu milloinkin muistamaan napata. Jos pitää kiinni kevyestä ruokavaliosta tietoisesti, se on helppoa koska muiden toiveita/tarpeita ei tarvitse ottaa huomioon. Kulkee ulkona kavereita tapaamassa ja harrastaen heidän kanssaan kaikenlaista aktiviteettia, kun kotona on tylsää ja yksinäistä. Tulee oltua liikkeessä koko päivän verrattain usein.

vrt.

Parisuhteessa: arki jaetaan ja arjen toimet, ruokaa tehdään ja sitä syödään yhdessä. Ihan lämmintä ruokaa. Jotkut jopa joka päivä. Paitsi arkiruokamieltymykset, kummankin herkkupaheet löytävät tiensä yhteiseen pöytään. Vanhasta ruokavaliosta on vaikea pitää kiinni, jos uusi kumppani noudattaa täysin erilaista ruokavaliota. Ja jos hän sattuu olemaan hyvä kokki, se on sitten menoa. Aletaan viihtyä kotona entistä enemmän, koska kuka vain joskus rakastunut tietää ettei ole parempaa ajanvietettä kuin rakkaan kainalossa olo. Säännöllinen seksi ei riitä kompensoimaan elämäntavan pikkuhiljaista passivoitumista.

Minusta muuten miehet ovat yleensä kovempia lihomaan vakituisen suhteen myötä. Onkohan tästä tilastotietoa?