Millaisia ajatuksia sinulla oli asunnon ostamisen jälkeen?

Ensin oli ihastumisvaihe (siis talon kanssa). Endorfiinit kupli ja jylläsi. Nyt eletään jo arkea ja toisen viat harmittavat yhä enemmän. Ehkä välittäjä meidät vielä erottaa...

Ensin pelottaa, että meniköhän tämä nyt kumminkin pieleen. Sitten tulee helpotus siitä, että stressaava päätöksentekovaihe on ohi. Sitten lakkaa tuntumasta miltään. Parin kuukauden päästä alka tuntua siltä, että tämä on mun. mun mies pääsee tähän vaiheeseen paljon nopeammin.

Ensin innostus ja jännitys saadaanko haluamamme asunto ja vanha myytyä, sitten hirvee stressi ku oltiin pankissa ja kirjotettiin lainapaperit ja se summa näytti paperilla niiiiiin isolta, haikeus muuttaa vanhasta kun siellä oli koettu niin paljon. Lopulta uudessa ja ihana asua täällä.  Siis tunteita laidasta laitaan mulla, miehellä meni paljon suoraviivaisemmin. 

up

Ekan oston jälkeen olimme innoissaan ja suunniteltiin remonttia. Sitten kun se saatiin myytyä oltiin hyvin helpottuneita, että päästiin siitä eroon. ;) Sitten asuttiin hetki Asossa ja kun tehtiin kaupat seuraavasta, oltiin taas innoissaan. 

Kesämökkikiinteistö ostettiin noiden kahden välissä ja sen kaupat aluksi vähän jännittivät, kun piti olla kaupanvahvistajat ja muut, mutta oltiin onnellisen helpottuneita kaupan jälkeen. 

Olitteko kaikki muut vaan onnellisia? Minä olen ihan stressissä. Kaikki lasten hoitopaikat menvät uusiksi, koulu on uusi jne. Stressaan lasten sopeutumisesta, itselleni on ihan sama missä asun. Juuri eilen isompi lapsi sanoi, että onpa kiva mennä kouluun syksyllä kun on niin paljon kavereita, enkä hennonnut sanoa, että kuule sä et tunne nyt ketään sieltä uudelta paikkakunnalta jonne muutetaan, mutta kyllä sieltäkin kavereita löytyy. Juuri siis muutettu vuosi sitten edellisen kerran ja lapset vieläkin muistelee entistä kotia ja kavereita ja naapureita sieltä. Ja nyt siis juuri kun ovat tänne sopeutuneet, muutetaan taas. Voi vittu että vituttaa, mutta ei ollut oikein vaihtoehtoja, meillä on nykyisessä kämpässä niin hullut naapurit ja muutenkin talo täynnä epäsosiaalista porukkaa ettei täällä voi asua, ja alue on liian kallis että voitaisiin ostaa täältä oma.

Rakennettiin itse...
Muutto vuoden raatamisen jälkeen oli upeaa...

Minä olin ihan kauhusta kankeana, näin joka yö unia että joudun työkyvyttömyyseläkkeelle eikä olekaan varaa lainan maksuun tms. Itse asunnosta tykkäsin silloin ja tykkään edellen, mutta yksinhuoltajana sitä joutuu miettimään asiat siltäkin kantilta, että jos minulle tapahtuu jotain, ei ole sitä toista joka myös voisi maksaa ja hoitaa jotain. Vuokralla asuminen vain kävi mahdottomaksi, lasten tultua kouluikään se reilun 50 neliön asunto ei enää millään riittänyt, ja nykyisellä pk-seudun vuokratasolla ostaminen oli halvempi ratkaisu.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 14:31"]Olitteko kaikki muut vaan onnellisia? Minä olen ihan stressissä. Kaikki lasten hoitopaikat menvät uusiksi, koulu on uusi jne. Stressaan lasten sopeutumisesta, itselleni on ihan sama missä asun. Juuri eilen isompi lapsi sanoi, että onpa kiva mennä kouluun syksyllä kun on niin paljon kavereita, enkä hennonnut sanoa, että kuule sä et tunne nyt ketään sieltä uudelta paikkakunnalta jonne muutetaan, mutta kyllä sieltäkin kavereita löytyy. Juuri siis muutettu vuosi sitten edellisen kerran ja lapset vieläkin muistelee entistä kotia ja kavereita ja naapureita sieltä. Ja nyt siis juuri kun ovat tänne sopeutuneet, muutetaan taas. Voi vittu että vituttaa, mutta ei ollut oikein vaihtoehtoja, meillä on nykyisessä kämpässä niin hullut naapurit ja muutenkin talo täynnä epäsosiaalista porukkaa ettei täällä voi asua, ja alue on liian kallis että voitaisiin ostaa täältä oma.
[/quote]

No tuollainen alueelta toiselle muuttaminen ei ole kyllä kivaa lasten kannalta, jos juuri vasta tuonnekkin muutitte.

Olisitteko voineet muuttaa takaisin sinne entiseen paikkaan, jos nykyinen on huono?

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 14:31"]Olitteko kaikki muut vaan onnellisia? Minä olen ihan stressissä. Kaikki lasten hoitopaikat menvät uusiksi, koulu on uusi jne. Stressaan lasten sopeutumisesta, itselleni on ihan sama missä asun. Juuri eilen isompi lapsi sanoi, että onpa kiva mennä kouluun syksyllä kun on niin paljon kavereita, enkä hennonnut sanoa, että kuule sä et tunne nyt ketään sieltä uudelta paikkakunnalta jonne muutetaan, mutta kyllä sieltäkin kavereita löytyy. Juuri siis muutettu vuosi sitten edellisen kerran ja lapset vieläkin muistelee entistä kotia ja kavereita ja naapureita sieltä. Ja nyt siis juuri kun ovat tänne sopeutuneet, muutetaan taas. Voi vittu että vituttaa, mutta ei ollut oikein vaihtoehtoja, meillä on nykyisessä kämpässä niin hullut naapurit ja muutenkin talo täynnä epäsosiaalista porukkaa ettei täällä voi asua, ja alue on liian kallis että voitaisiin ostaa täältä oma. [/quote] No tuollainen alueelta toiselle muuttaminen ei ole kyllä kivaa lasten kannalta, jos juuri vasta tuonnekkin muutitte. Olisitteko voineet muuttaa takaisin sinne entiseen paikkaan, jos nykyinen on huono?

[/quote]

Emme olisi. Muutimme siis töiden perässä tähän kaupunkiin, ja ensin vuokralle. Mutta tää kerrostalo on kamala, tänne on sijoitettu kaikki juopot ja epäsosiaalinen porukka, vaikka onkin hyvällä ja kalliilla alueella. Ei täällä voi lasten kanssa vaan elää, kaikki rikotaan ja hajotetaan ja porukka on päissään keskellä päivää. Silloin kun muutettiin, ei tajuttu että tää on tällainen talo. Eikä hirveästi ollut vaihtoehtoja, kun piti saada asunto niin lyhyellä varoitusajalla.

Kaikkien asuntojen hinnat tällä alueella ovat niin korkeita, että ei oltaisi saatu niihin lainaa. Nyt sinänsä ihan ok-talo, edullinen, rauhalliselta okt-alueelta. Ei varmaan tarvi lasten leikkiä että montako erilaista oluttölkkiä löytyi tänään leikkipaikalta. Mutta harmittaa lasten puolesta nämä muutokset.

Mun ensiasunto oli okt. Onnellinen olo oli.

No, me muutimme törkeän kalliille alueelle Helsinkiin eli sijoitimme asuntoon sekä kaikki omat että perityt varat. Kyllä aikamoinen "krapula" tuli ostopäätöksen jälkeen ja sitä mietti, että tehtiinkö fiksu päötös. Nyt muutaman kuukauden jälkeen olemme toisaalta iloisia ja helpottuneita ja onnellisia ja toisaalta tuleva remontti stressaa. Mutta tässä asunnossa ja alueessa pitäisi olla kaikki sillä tavoin kunnossa, ettei tarvitse heti (ikinä?) muuttaa, joten sopeutumiselle on onneksi aikaa. Mutta on se asunnon vaihto ja myynti ja osto kyllä aika hermoja raastavaa!