Lue keskustelun säännöt.
pelkään kokoajan että minulle tehdään väkivaltaa.
29.01.2015 |
Siis asun yksin, ja joka ilta otan ison fileerausveitsen sängyn viereen ennen kuin menen nukkumaan.
Pelkään että joku tunkeutuu asuntooni ja tekee minulle jotain.
Naapurillani ja minulla on aika viileät välit koska olen valittanut hänen jatkuvasta metelöinnistään öisin (pitää bileitä aamuun asti). Pelkään häntäkin. Pelkään kaikkia naapureita, tuntemattomia..
Oikeasti, tämä haittaa jo elämääni aika paljon. En uskalla pimeän tullen lähteä edes lähikauppaan, teen kaikki tarpeelliset ostokset päiväsaikaan.
Nukahdan öisin vasta kun olen liian väsynyt. Säpsähdän jokaista pikku rasahdustakin.
En edes miesystävälleni kehtaa kertoa, tiedän että tämä on ihan hölmöä pelätä.
Aina kun hän on luonani niin otan kaiken irti ja nukun kunnolla, muuten yöt ovat minulle yhtä helvettiä.
En katso ikinä pelottavia elokuvia tai sarjoja. Katselen ainoastaan komediaa, koska tulisin varmasti umpihulluksi pelosta jos katsoisin jotain pelottavaa.
Auttakaa. Kertokaa kuinka pääsen tästä eroon?
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 01:39"]Alat harrastamaan jotain lajia jossa otetaan tiukkaa matsia ja näinollen saat lisää itseluottamusta väkivaltatilanteisiin, kuulostaa hullulta mutta toimii.
[/quote]
Olen raskaana puolivälissä. Unohtui kertoa. En siis ole fyysisesti kauhean valmis tappelemaan vastaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 01:41"][quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 01:39"]Alat harrastamaan jotain lajia jossa otetaan tiukkaa matsia ja näinollen saat lisää itseluottamusta väkivaltatilanteisiin, kuulostaa hullulta mutta toimii.
[/quote]
Olen raskaana puolivälissä. Unohtui kertoa. En siis ole fyysisesti kauhean valmis tappelemaan vastaan. Ap
[/quote]
No raskauden jälkeen menet sitten.
Osaatko vielä suositella jotain tiettyä lajia? Ap
Ei raskaana olevia ole tarkoitettu nukkumaan yksin. Hormonit sekoittaa pään ja menee villiksi. Vai olitko noin pahana ennenkin?
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 01:46"]Ei raskaana olevia ole tarkoitettu nukkumaan yksin. Hormonit sekoittaa pään ja menee villiksi. Vai olitko noin pahana ennenkin?
[/quote]
En ollut näin paha. Ennen kyllä välillä jännitti mutten ollut paniikissa kokoajan niinkuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 01:44"]
Osaatko vielä suositella jotain tiettyä lajia? Ap
[/quote]
Hokutoryu jujutsu, nyrkkeily ja krav maga.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 01:44"]Osaatko vielä suositella jotain tiettyä lajia? Ap
[/quote]
No nyrkkeily on hyvä, siinä kun vedät kunnon sparreja niin auttaa kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla tosin että synnytyksen jälkeen ei enää pelota koska muutamme luultavasti yhteen miehen kanssa ennen lapsen syntymää.. olisiko lisää jotain konkreettista neuvoa joka saisi tämän paniikin laantumaan? Ap
Konkreettisena neuvona tulee mieleen lähinnä se, että aina kun ahdistus nousee, ajattele että se on vain kehosi ja mielesi aikuistumista ja valmistautumista suojelemaan jälkeläistä, eli positiivinen asia. Mielenterveysongelma tekee sen, että reagoit hiukan hassusti ja ahdistuen, koska aivosi tulkitsee tilanteen pelottavana. Jos olisit reippaampi tyyppi, reaktiosi olisi toisenlainen. Itse laitoin miehen ruotuun tosi tiukasti, kun se sössi keittiöhygienian tai ajoi liian lujaa, ja synnytyksen jälkeen jos mies piteli vauvaa liian huolettomasti ja juuri siihen se tunnetila on tarkoitettu. Jos sinua pelottaa reagoida aggressiivisesti, se kääntyy sisäänpäin. Käännä se sinne ulos. Voit tehdä mielikuvatasolla niitä itsepuolustusharjoituksia, vaikka maha estäisi fyysisen treenin. Sitten palkkioksi teet jotain rentouttavaa.
Olisiko tämä mistään kotoisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 02:11"]Konkreettisena neuvona tulee mieleen lähinnä se, että aina kun ahdistus nousee, ajattele että se on vain kehosi ja mielesi aikuistumista ja valmistautumista suojelemaan jälkeläistä, eli positiivinen asia. Mielenterveysongelma tekee sen, että reagoit hiukan hassusti ja ahdistuen, koska aivosi tulkitsee tilanteen pelottavana. Jos olisit reippaampi tyyppi, reaktiosi olisi toisenlainen. Itse laitoin miehen ruotuun tosi tiukasti, kun se sössi keittiöhygienian tai ajoi liian lujaa, ja synnytyksen jälkeen jos mies piteli vauvaa liian huolettomasti ja juuri siihen se tunnetila on tarkoitettu. Jos sinua pelottaa reagoida aggressiivisesti, se kääntyy sisäänpäin. Käännä se sinne ulos. Voit tehdä mielikuvatasolla niitä itsepuolustusharjoituksia, vaikka maha estäisi fyysisen treenin. Sitten palkkioksi teet jotain rentouttavaa.
Olisiko tämä mistään kotoisin?
[/quote]
Olen yrittänyt tuota että rauhoitan itseä ja selitän että mielikuvitukseni tämän tuottaa ettei oikeasti ole hätää. Ei auta. Se pelko tuntuu niin todelliselta. Ainoastaan tutun ja turvallisen ihmisen seura saa minut rauhoittumaan.
Psyykkisesti olen todella kärkäs puolustamaan itseäni, en anna kenenkään pelotella itseäni. Fyysisesti taas olen niin alakynnessä melkeinpä ketä vaan vastaan että tavallaan olen valmiiksi jo hävinnyt ja se pelottaa että olen ikäänkuin vapaata riistaa.
Olen aika avuton tässä.
Menen kerrasta ihan paniikkiin esim iltaisin ja se pelko jatkuu aamuun asti.
Tämä kuluttaa elämääni joka suunnasta. Olen uupunut ja säpsähtelen päivänvalossakin kun posti kolahtaa luukusta.
Ap
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 02:22"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 02:11"]Konkreettisena neuvona tulee mieleen lähinnä se, että aina kun ahdistus nousee, ajattele että se on vain kehosi ja mielesi aikuistumista ja valmistautumista suojelemaan jälkeläistä, eli positiivinen asia. Mielenterveysongelma tekee sen, että reagoit hiukan hassusti ja ahdistuen, koska aivosi tulkitsee tilanteen pelottavana. Jos olisit reippaampi tyyppi, reaktiosi olisi toisenlainen. Itse laitoin miehen ruotuun tosi tiukasti, kun se sössi keittiöhygienian tai ajoi liian lujaa, ja synnytyksen jälkeen jos mies piteli vauvaa liian huolettomasti ja juuri siihen se tunnetila on tarkoitettu. Jos sinua pelottaa reagoida aggressiivisesti, se kääntyy sisäänpäin. Käännä se sinne ulos. Voit tehdä mielikuvatasolla niitä itsepuolustusharjoituksia, vaikka maha estäisi fyysisen treenin. Sitten palkkioksi teet jotain rentouttavaa. Olisiko tämä mistään kotoisin? [/quote] Olen yrittänyt tuota että rauhoitan itseä ja selitän että mielikuvitukseni tämän tuottaa ettei oikeasti ole hätää. Ei auta. Se pelko tuntuu niin todelliselta. Ainoastaan tutun ja turvallisen ihmisen seura saa minut rauhoittumaan. Psyykkisesti olen todella kärkäs puolustamaan itseäni, en anna kenenkään pelotella itseäni. Fyysisesti taas olen niin alakynnessä melkeinpä ketä vaan vastaan että tavallaan olen valmiiksi jo hävinnyt ja se pelottaa että olen ikäänkuin vapaata riistaa. Olen aika avuton tässä. Menen kerrasta ihan paniikkiin esim iltaisin ja se pelko jatkuu aamuun asti. Tämä kuluttaa elämääni joka suunnasta. Olen uupunut ja säpsähtelen päivänvalossakin kun posti kolahtaa luukusta. Ap
[/quote]
En tarkoita ihan tuota. Sinä yrität selittää pelon pois, sellainen pahentaa pelkoa, koska pelko-osastosi sanoo silloin, että järkesi on erehtynyt.
Minä taas ehdotan, että anna pelon olla, tai vielä parempaa, kerro itsellesi että nimenomaan se pelko on hyvä asia, koska se on vain oire jostain hyvästä prosessista, jota käyt läpi. Et siis kiistä pelkääväsi, et kiistä pelon syytä, vaan lakkaat pelkäämästä pelkoa. Huomaatko eron?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 01:35"]
Siis asun yksin, ja joka ilta otan ison fileerausveitsen sängyn viereen ennen kuin menen nukkumaan. Pelkään että joku tunkeutuu asuntooni ja tekee minulle jotain. Naapurillani ja minulla on aika viileät välit koska olen valittanut hänen jatkuvasta metelöinnistään öisin (pitää bileitä aamuun asti). Pelkään häntäkin. Pelkään kaikkia naapureita, tuntemattomia.. Oikeasti, tämä haittaa jo elämääni aika paljon. En uskalla pimeän tullen lähteä edes lähikauppaan, teen kaikki tarpeelliset ostokset päiväsaikaan. Nukahdan öisin vasta kun olen liian väsynyt. Säpsähdän jokaista pikku rasahdustakin. En edes miesystävälleni kehtaa kertoa, tiedän että tämä on ihan hölmöä pelätä. Aina kun hän on luonani niin otan kaiken irti ja nukun kunnolla, muuten yöt ovat minulle yhtä helvettiä. En katso ikinä pelottavia elokuvia tai sarjoja. Katselen ainoastaan komediaa, koska tulisin varmasti umpihulluksi pelosta jos katsoisin jotain pelottavaa. Auttakaa. Kertokaa kuinka pääsen tästä eroon?
[/quote]Miksi et voisi kertoa miesystävälle? Laita sinne makuuhuoneeseesi vaikka jotakin kivoja eläinjulisteita ja pöydälle vaikka lähimmäisten valokuvia, niin muistat että et ole yksin maailmassa. Jotakin pörröisiä koriste-eläimiä voisi myös olla ja voisit laittaa jonkun kristillisen symbolin kuten ristin esille jonnekin. Se voi auttaa torjumaan tiettyjä vaikutteita. Kuulostaa tietysti hullulta, mutta nuorempana juttelin joidenkin amerikkalaisten kanssa, jotka olivat kokeneet todella rankkoja yliluonnollisia kokemuksia ja minulla ei ole mitään syytä olettaa niiden olleen mielenterveysongelmaisten houreita. En nyt halua mennä yksityiskohtiin, että et ahdistuisi enempää ja sinun tilanteesi on tietysti ihan erilainen, mutta tuollaiset meidän uskontomme ja kulttuurimme taustalla olevat symbolit voivat olla voimakkaita ja torjua joitakin ikäviä vaikutteita. Ainakaan mitään haittaa niistä ei ole, mutta mielenrauha voi lisääntyä.
Mielenterveysjärjestöltä tai muualta voisit myös ehkä saada tukihenkilön, jonka kanssa voisit vaikka käydä kaupassa pimeän tultua esim.kerran viikossa, kun se kuitenkin perustuu vapaaehtoisuuteen.
Mitään hirveän itsepuolustuskeskeistä harrastusta ei ehkä kannata aloittaa, koska niissä on tietynlainen rahastusmeininki ja niiden intresseissä on paisutella katujen uhkia ja vaaroja ja sitä kautta ne edistävät vainoharhaista mentaliteettia, jota et enää tarvitse yhtään lisää. Urheilupainotteisesta kamppailulajista kuten nyrkkeilystä voisit kyllä saada pitkäaikaisen harrastuksen, vaikka vielä tervehenkisempi ja ehkä naiselle sopivampi olisi joku painikeskeinen laji, koska niissä harjoitellaan selvästi enemmän sellaisia asentoja, jotka liittyvät seksuaalisiin väkivaltatilanteisiin.
-Mies 29v-
Ota rauhottavua tai nukahtamislääkettä niin helpottaa se pelko iltasin. Jotain ahdistustahan tuo on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattas ees käyä psygalla tai lääkärissä ni ei pahennu paniikit
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 02:53"]Ota rauhottavua tai nukahtamislääkettä niin helpottaa se pelko iltasin. Jotain ahdistustahan tuo on..
[/quote]
En halua syödä mitään rauhoittavia tai unilääkkeitä raskaana ollessa.
Lisäksi se ei poista päivisin iskevää pelkoa, tämä kun on vuorokauden ympäri jatkuvaa. Ap
Psygologi? Tee nyt jotain kuitenkin jos niin paljin pelottaa et se hankaloittaa elämää. Ahdistukseen saa kyllä apua vaikka ei sit lääkkeistä.onhan niitä luomujakin kyllä hermoilijoille
Kai tässä on tosiaan pakko alkaa harkita jotain terapiaa tai psykologia.
Taas täällä valvon, kuuntelen kaikkia ääniä jotka kantautuu ja mietin.
Aamulla pitäisi jaksaa töihin, ei tästä oikeasti tunnu tulevan mitään. :(
Ap
Kuunteletko musiikkia? Omistatko kuulokkeet? Kokeile kuunnella jotain ambient -musiikkia, esim.
Ap asutko kerrostalossa?
Minä pelkään myös. Vaikka asumme rauhallisella alueella. Jos mies on työmatkalla ja olen lapsen kanssa kaksin, niin nukun tosi huonosti. Minun on pakko pitää valoja olkkarissa, koska pelkään vähän pimeääkin. Kerran naapuri riiteli ja ne äänet kuului tosi selvästi, heräsin ihan paniikissa niihin raivoamisiin ja luulin että joka huutaa minulle ulko-oven takana.
Mitäs jos asentaisit turvaketjun jos sellaista ei ole? Se tois varmaan vähän turvaa?
Alat harrastamaan jotain lajia jossa otetaan tiukkaa matsia ja näinollen saat lisää itseluottamusta väkivaltatilanteisiin, kuulostaa hullulta mutta toimii.