Lue keskustelun säännöt.
Onko elämä kanssasi helppoa? Vastaa rehellisesti.
28.01.2015 |
Mieheni hiljattain kehui ja kiitteli minua siitä, että elämä kanssani on helppoa ja vaivatonta. Itseasiassa olemme molemmat joustavia luonteeltamme, emmekä jää vatvomaan asioita, jotka eivät välttämättä menneetkään ihan niinku piti. Muutamme suunnitelmia lennosta, jos tarve niin vaatii, emmekä rakenna draamaa. Arki soljuu kuin itsestään.
Mites teillä? Voisitko kuvitella miehesi sanovan sinulle, että kanssasi elämä on helppoa?
Kommentit (6)
On ja ei. Olen aika tulinen luonne, jota viilipyttymäinen mies tasapainottaa hienosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tavallaan joo, teen paljon kotitöitä, olen aina valmis seksiin, hoidan lapset pääsääntöisesti, olen hauska ja mun kanssa ei tarvitse jännittää sanomisiaan. Viihdyn kotona ja tykkään passata miestäni. Mutta olen todella omistushaluinen ja mustasukkainen ja se onkin aikas iso miinus.
Ei ole. Olen kyllä joustava ja avoin, voin puhua kaikesta. Olen loputtoman kärsivällinen. Mutta. Mulla on mielenterveysongelmia ja jokin synnynnäinen hahmotushäiriö. En huomioi ympäristöä samalla tavalla kuin muut eli en tajua siivota heti. Olen aika sotkuinen. Joskus saan pahoja ahdistuskohtauksia. Muistini pätkii pahasti. Olen vaihtelevan varautunut seksin suhteen. Joskus puen miehen sukkahousuihin ja muihin hepeneisiin ja revin ne hampailla sen päältä. Joskus muhun ei saa koskea ollenkaan. Olen epäsosiaalinen. Mulla ei ole kavereita, enkä kestä ihmisten seuraa pitkään. Sukuloiminen on mulle painajaista. Päihderiippuvuuden olen onneksi saanut katkaistua ja pahimmat ongelmat on takana eli en enää riehu maniassa tai mitään. Mun kanssani on kuitenkin edelleen vaikeaa.
Toisaalta mulla on hyvätkin puoleni. Tuo kärsivällisyys on yksi niistä, ja mielikuvituksellisuus. Ja keskustelutaito. Pystyn puhumaan kaikesta ja haluan oikeasti ymmärtää toista. Haluan aina kokeilla uusia juttuja, yleensä olen iloinen ja hyvällä tuulella. En ärsyynny tavanomaisista pikkujutuista.
On, tosin mieheni ei ole samaa mieltä. Sen mielestä oon tosi hankala kun vaadin esim viemään omat pyykit lattialta koriin ja omat astiat tietokoneen äärestä edes tiskipöydälle, olemaan kovin paljon kiroilematta lasten kuullen jne..
Joku aikuiseksi kasvanut mies kokisi varmaan elämän kanssani hyvin helpoksi. Ja minä myös, jos olisi joku aikuiseksi kasvanut mies. Harkitsen joka päivä eroa.
Useimmiten=) Teen kotihommani, pyrin olemaan hellä miestä kohtaan arjessa, vaikka en niin välitä lääppimisestä. En pihtaa. Tykkään kokata ja olen huolehtivainen. Keksin yhteistä tekemistä. En valita ja annan käyttää paljon aikaa hartastuksiin. En tykkää aiheuttaa draamaa.
Huonoa: En jaksaisi vatvoa tunteita tai aina tukea miestä joka ongelmassa. En halua yleensä syödä herkkuja XD Olen vähän liian ehdoton toisinaan. Olen kiireinen aina...=/
On! Olen joustava, ahkera (tykkään tehdä kotihommia, ja meillä on aina siisti, puhdas koti), en pomota, mutta en anna kohdella itseäni huonosti. EN kiroile, huuda, juo, polta, käy baareissa, vaan olen perhekeskeinen, äidillinen nainen, joka myös sinut seksuaalisuutensa kanssa. Rakastan helliä miestäni, mutta vaadin itsellenikin myös hellyyttä jota saan kiitettävästi. Rakastan perhettäni, kotiani, työtäni. Juuri esimieheni tänään kertoi, että alaistaitoni ovat huippuluokkaa, ja että olen hyvä työssäni! Olen saanut esimieheltäni paljon kiitosta hyvästä työstä, ja pidän työstäni ja itseni haastamisesta, ja siitä että opin lisää.
Mieheni kehuu aina, miten ahkera ja mukava vaimo hänellä on, sanoo että olen ihanan iloinen, positiivinen, seksuaalinen ja lämminsydäminen, ja miten hyvä äiti olen. Meidän perheessä on hyvä tunnelma, osataan nauraa itsellemme, ja pidämme yhtä.
Olen onnellinen, silloin jaksaa olla positiivinen, eikä elämä kaadu perheen oskennustautiin, tai työkiireisiin, ei ole tarvetta huutaa lapsille mistään, eikä karata baareihin.