Teinkö virheen? Miten jatkan flirttailua tästä?
Olen kiinnostunut eräästä naisesta ja hän tietää tunteistani. Seurustelimme tahoillamme silloin kun kerroin, eli mitään ei tapahtunut.
Nainen erosi hiljattain, minä kerroin rakastavani häntä, hän tunnusti rakastavansa minua, mutta hän halusi vähän aikaa toipua. Minä taas sanoin, että minun pitää hoitaa eroni loppuun. Sovimme, että katsotaan mitä tapahtuu.
Tunteet ovat voimakkaat ja hän on esim. sanonut että olin kuin ihme joka tuli hänen elämäänsä. Hän kutsuu myös minua rakkaakseen ja omaksi naisekseen. (Olemme siis naisia ja toistemme ensimmäinen naispuolinen rakkaus)
Nyt minä olen myös eronnut. Haluaisin edetä ja flirttailla ja ilmaista että olen valmis. Pelkään nyt että tein kuitenkin virheen omaa ujouttani.
Tämä keskustelu on viime päivien yritykseni. Vaikuttaako nainen ensinnäkin kiinnostuneelta, ja pilasinko itse jännitteen? En tiedä, miten etenisin tästä.
Keskustelemme englanniksi ja siksi pahoittelut käännöksistä :D
Eli:
Toissapäivänä nainen oli menossa kampaajalle ja laittoi minulle kuvan haluamastaan hiusmallista. Minä pyysin häneltä kuvaa lopputuloksesta. Hän lupasi sellaisen ja sanoi, että tarvitsi näille hiuksille minun hyväksyntäni.
Laitoin hänelle seuraavana iltana meemin intensiivisesti silmiin tuijottavasta tytöstä tekstillä "tytöt flirttailevat tuijottamalla sinua näin" ja naureskelin, että löysin tästä itseni.
Nainen vastasi nauruhymiöllä ja kysyi: "Mitä oikein teet?"
Sitten hän laittoi itsestään kuvan uusilla hiuksilla. Minä vastasin videolla, jossa nainen hieroo silmäänsä ja sanoo, että silmässäni on ollut koko päivän jotain jumissa, ja lopussa silmästä paljastuu teksti: "damn u cute".
Nainen vastasi: "Tuo video, LOL!!
(Minun nimeni), oletko taas valmis seurustelemaan?"
Johon vastasin vain nauruhymiöllä.
Seuraavaksi hän lähetti itsestään selfien kylpytakissa ja tekstin: "Olen sekoitus ranskalaista naista ja 10-vuotiasta poikaa"
Ja perään: "Sun profiilikuvasi on muuten upea"
Johon vastasin: "Kiitos, se oli ensimmäinen virallinen työkuvani. Tottakai mun piti laittaa tämä mekko X" (jonka ostimme tämän naisen kanssa yhteisellä shoppailureissulla kerran)
Nainen vastasi: "Tottakai (sydänhymiö)"
Perään lisäsin: "Sun profiilikuvasi on myös very love ja näytät tosi tyylikkäältä. Mun piti sanoa aiemmin mutta joskus mäkin saatan olla ujo ja olen nolostuttavan huono kohteliaisuuksissa (nauruhymiö)"
Perään hän sanoi: "Kiitos :) Sun pitäisi aina kertoa ajatuksesi. Ei voi jakaa liikaa"
Pelkään että tein virheen tunnustamalla, että olen huono kohteliaisuuksissa ja annoin epävarmat vibat. Pilasinko etenemisyrityksen? Miten voisin jatkaa tästä kevyellä flirttailulinjalla luontevasti ja vaikuttaako siltä, että nainen näyttää vihreää valoa?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Ehdota sille porrrrrnoa
Ok
Ap
Moi Ap, me juteltiin eilen ja haluan vaan sanoa, että se avasi omaakin tunne-elämää ja ajatteluani miehistä/naisista/seurustelusta. kiitos sulle!
ja mitä tulee teidän juttuun, niin tuo pitkien viestein laittaja kiteytti hienosti oleellisemman viime sivulla. eli uskalla vaan ja anna mennä merkit on hyvät !
On tämäkin keissi, että voikin aikuinen ihminen olla hukassa itsensä kanssa. Eikä näköjään ole ainoa tapaus, kun tuota edelle olevaa kirjoitusta lukee.
Lähetin selfien illalla kun olin ystävien kanssa juhlissa ja kehuin häntä kauniiksi ranskalaiseksi naisekseni. Hän vastasi aamulla "näytit tooooodella kauniilta 🤩" ja alkoi kysellä illastani ja jakaa kuvia päivästään (hän on ystäviensä kanssa).
Ei hän ainakaan etäännytä itseään, kun vastaa kehuun kehulla.
Jatkan samalla linjalla ja ehdotan lopulta tapaamista. Voi olla hyvä, että sävy säilyy vielä kevyenä ennen kuin tavataan. Muuten livenä tapaaminen voi tuntua oudolta ja sille tulee hirveä lataus.
Ap
Hyvältä vaikuttaa. Koko ajan ei kannatakaan flirttailla intensiivisesti vaan säästää se sopiviin hetkiin ja sitten itse tapaamiseen. Hyvä tästä tulee :)
Vierailija kirjoitti:
On tämäkin keissi, että voikin aikuinen ihminen olla hukassa itsensä kanssa. Eikä näköjään ole ainoa tapaus, kun tuota edelle olevaa kirjoitusta lukee.
Olettaen että olet hetero, niin sinähän pystyt toki täydellisesti ymmärtämään niiden ihmisten kokemusta, joiden seksuaalinen suuntautuminen poikkeaa normista ja oletuksesta ja jotka sen takia joutuvat häpeämään kyseenalaistamaan itseään jopa vuosia ja pelkäämään, löytävätkö ketään. Teepä vain kaikin mokomin sama työ perässä ja tule sitten sanomaan, tuntuuko että olit vähän hukassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämäkin keissi, että voikin aikuinen ihminen olla hukassa itsensä kanssa. Eikä näköjään ole ainoa tapaus, kun tuota edelle olevaa kirjoitusta lukee.
Olettaen että olet hetero, niin sinähän pystyt toki täydellisesti ymmärtämään niiden ihmisten kokemusta, joiden seksuaalinen suuntautuminen poikkeaa normista ja oletuksesta ja jotka sen takia joutuvat häpeämään kyseenalaistamaan itseään jopa vuosia ja pelkäämään, löytävätkö ketään. Teepä vain kaikin mokomin sama työ perässä ja tule sitten sanomaan, tuntuuko että olit vähän hukassa.
Ap
Jotkut ihmiset ärsyyntyvät ihan hirveästi siitä, jos ja kun joku alkaa aikuisiällä pohtimaan ja kyseenalaistamaan seksuaali-identiteettiään. Ihan kuin sillä olisi tarkoitus loukata heitä ja pyrkiä mitätöimään heidän heteroseksuaalisuuttaan (spoiler alert: ei ole). Toisaalta joskus vastareaktio on sen verran hyökkäävä, että rupeaa mietityttämään, onko ärsyyntyjä itse sittenkään ihan sataprosenttisen sinut seksuaalisen suuntautumisensa kanssa. Minun äitiäni ärsyttävät nimenomaan lesbot huomattavan vahvasti (saa suhteettomia kiukku- ja ivaamiskohtauksia mm. saippuasarjojen lesbopareista) ja välillä olen epäillyt, että hän saattaisi itse tuntea vetoa naisia kohtaan mutta on joutunut monista eri syistä johtuen tukahduttamaan tämän puolen itsessään. Homomiehiin hän sitä vastoin suhtautuu ihan luontevasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämäkin keissi, että voikin aikuinen ihminen olla hukassa itsensä kanssa. Eikä näköjään ole ainoa tapaus, kun tuota edelle olevaa kirjoitusta lukee.
Olettaen että olet hetero, niin sinähän pystyt toki täydellisesti ymmärtämään niiden ihmisten kokemusta, joiden seksuaalinen suuntautuminen poikkeaa normista ja oletuksesta ja jotka sen takia joutuvat häpeämään kyseenalaistamaan itseään jopa vuosia ja pelkäämään, löytävätkö ketään. Teepä vain kaikin mokomin sama työ perässä ja tule sitten sanomaan, tuntuuko että olit vähän hukassa.
Ap
Jotkut ihmiset ärsyyntyvät ihan hirveästi siitä, jos ja kun joku alkaa aikuisiällä pohtimaan ja kyseenalaistamaan seksuaali-identiteettiään. Ihan kuin sillä olisi tarkoitus loukata heitä ja pyrkiä mitätöimään heidän heteroseksuaalisuuttaan (spoiler alert: ei ole). Toisaalta joskus vastareaktio on sen verran hyökkäävä, että rupeaa mietityttämään, onko ärsyyntyjä itse sittenkään ihan sataprosenttisen sinut seksuaalisen suuntautumisensa kanssa. Minun äitiäni ärsyttävät nimenomaan lesbot huomattavan vahvasti (saa suhteettomia kiukku- ja ivaamiskohtauksia mm. saippuasarjojen lesbopareista) ja välillä olen epäillyt, että hän saattaisi itse tuntea vetoa naisia kohtaan mutta on joutunut monista eri syistä johtuen tukahduttamaan tämän puolen itsessään. Homomiehiin hän sitä vastoin suhtautuu ihan luontevasti.
Luulen että olet oikeilla jäljillä. Isäni suhtautuu myös homoihin hyvin epäilevästi, ja luulen, että hän oli kerran aika ihastunut mieheen. Ajatus omasta tyttärestä seutustelemassa naisen kanssa sen sijaan oli hänelle alusta asti ihan luonteva.
Ap
Vierailija kirjoitti:
On tämäkin keissi, että voikin aikuinen ihminen olla hukassa itsensä kanssa. Eikä näköjään ole ainoa tapaus, kun tuota edelle olevaa kirjoitusta lukee.
Eikö me kaikki olla vähän hukassa ja sekaisin. Ei kukaan tule elämässä valmiiksi.
Hän on ollut jotenkin hirveän hyväntuulinen sen jälkeen kun kehuin häntä, laittaa viestiä ihan vain keskustelua avatakseen. Vaikuttaa hyvältä ja jotenkin sympaattiselta :)
Ap
Jep. Huvittavia nämä "ei kiinnosta" -julistajat, jotka näin paljastavat, että kyllä kiinnostaa :D
Ap